Teksti: Pekka Pihl (2007)
Lariam-tabletti suuhun ja vettä päälle. Ensimmäinen tabletti noin viikko ennen matkaa ja seuraavat viikon välein. Näin ei malarian pitäisi päästä iskemään kun matkustetaan Ghanaan, trooppiseen Länsi-Afrikkaan, jossa suuri Volta-järvi ja muut kosteikot tarjoavat hyvät olosuhteet hyönteisille. Aikaisemmin ottamamme Heliobar-niminen malarialääke on vaimon mielestä aiheuttanut painajaisia ja yöunen levottomuutta. Tämä Lariam on tehokkaampi ja valmistajan mukaan sen käytön yhteydessä on esiintynyt mm. huimausta, väsymystä ja erilaisia unihäiriöitä. Joskus myös näköhäiriöitä, mielentilan häiriöitä ja sekavuutta.
Nyt voin Lariam-hoidon vielä jatkuessa sanoa, että vaikutuksia on. Olen saanut ennen kokemattomia näkyjä, harhoja ja hallusinaatioita. Jos sinua kiinnostaa niin kerron tässä niistä muutaman. Se helpottaa kun saan jakaa nämä kokemukseni kanssasi.
Erikoiset tapahtumat alkoivat melko pian toisen lääkeannoksen ottamisen jälkeen. Erityisesti puolen päivän aikoihin toistui seuraava tunne- ja näköharha:
On kuuma ilma, polttavan kuumaa. Olen olevinani punahiekkaisella tiellä. Tien sivussa kasvit ovat pölyisiä ja suuressa epäjärjestyksessä. Kasvavia ja kuolevia kasveja sekaisin. Yli miehen korkuinen vihreä seinä molemmilla sivuilla. Laahustan eteenpäin. Vaatteet ovat liimautuneet ihoon kiinni. Hikeä pursuu ulos kaikista huokosista. Yritän taivuttaa niskaani, että näkisin auringon. Ei näy edessä. Ei näy takana. Kuumuus ahdistaa, pää painuu alas. Silloin huomaan: Kollikissan kokoinen varjo roikkuu sandaalin oikeanpuoleisesta remmistä. Aurinko ahdistaa minua suoraan ylhäältä pääni päältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti