Ryhmä 2: Ryhmäkuva ja kotiin lähtö

Vietimme eilen 19.3 jälleen haikeita hetkiä, kun suurin osa suomalaisista suuntasi kulkunsa kohti kotimaata. Oli jälleen mukava tutustua uusiin tuttavuuksiin ja samalla tuli varsin haikea olo, kun oli toivotettava hyvät matkat pois lähtijöille.

Suuret kiitokset heille siitä panoksesta, jonka antoivat täällä sairaala projektin eteen!

Ryhmäkuva Anomabun kirkosta

Hyvästit...

Haikeutta ja lähdön tunnennelmaa ilmassa...

Turvallista matkaa! Toiset lähtee ja toiset jää vielä vähäksi aikaa...

Nyt uusia kuvia viikonlopun riennoista

Nyt on saatu lisättyä uusia kuvia viikonlopun reissusta Atlantin rannalle Anomaboon. Ne löytyvät kun rullaat alaspäin (ne on laitettu ajallisesti oikeaan kohtaan tätä blogia) tai klikkaat vaikka oikealta sivulta blogiarkistosta kohtaa 2011 maaliskuu.

Tässä ovat myös varmuuden vuoksi suorat linkit kuhunkin uuteen kirjoitukseen:

Anomabon kirkossa sapattina 26.2.
Anomabon adventtikirkko edestä ja takaa
Anomabon väkeä
Kävelyllä Jumalan aivoissa
Krokotiileja ja kutojalintuja

Elisabeth, ompelija

Tässä on Elisabeth ja hänen poikansa Emmanuel. Elisabeth on avainhenkilöitä Jyväskylän adventtiseurakunnan ja Ghanan yhteisen tarinan alussa. Hänestä kerrotaan täällä ja täällä.

Maisemalounaalla

Anomabossa lounastimme mäen päällä sijaitsevassa Weda Lodge:ssa, josta oli hienot näköalat. Siellä työssä oleva tuttumme Anthony oli koristellut pöydän kukilla, koska tiesi obruni-ihmisten tykkäävän sellaisesta.

Kyllä, moni meistä söi salatttia -eikä saanut mahatautia!

Pensaista löytyi komeita kukkia!

Aamu Atlantilla (su 27.2.)

Anomabon väkeä

Uusia hurmureita on syntynyt!

Joel, joka hurmasi meidät kolme ja puoli vuotta sitten.

Ellen, joka hurmasi meidät kolme ja puoli vuotta sitten.
Hän taisi olla silloin n. 1 v.

Rebecca ja viisi lastaan Dorcas, Samuel, Joel, Justine ja Ellen.

Rita, erinomainen opas

Grace

Yksin kävelemällä ei voi päästä pois kirkosta
- ghanalaiseen tapaan väki tulee saattamaan.

Anomabon adventtikirkko edestä ja takaa

Vuonna 2007 kaikessa kiireessä ei tullut edes otettua kunnon kuvaa rakennuksesta siinä vaiheessa kun lähdimme. Asia tuli korjattua nyt. Tässä Anomabon kirkko edestä ja takaa; läheltä ja kaukaa.

Kirkko on mäen päällä, kuvassa keskellä.

Vasemmassa reunassa oleva komea rakennus on ilmestynyt paikalle kolmen vuoden aikana.

Edestä päin näkyy sortuneen eteisen olevan korjattavana.
Ilmeisesti sateet olivat vieneet siltä maan alta.




Kirkon toimistohuoneessa on kirjanpito ja jo ostetut maalit.
Kirkosta tulee keltaoranssi.

Ruskea raita kirkon seinässä johtuu sadekauden sateista.
Mäenrinteessäkin on silloin noin paljon vettä!
Mutta vesi ei tule sisälle kirkkoon. Hyvin rakennettu!

Toimistohuoneen ovi.

Kirkon takaosa toiselta puolelta.

Kirkko sisältä.

Maisemointi ei ole tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
Pihamaa näytti vielä raksalta, mutta niinhän se vielä toki onkin.

Kirkko viereisen talon suunnalta.
Etualalla oleva mies on seurakunnan vanhin Peter,
jonka kolme vuotta sitten epäilimme kuolevan pian,
niin sairaalta hän silloin näytti.
Mutta hän elää edelleen ja näytti hyväkuntoiselta!
Kiitos Jumalalle.

Anomabon kirkossa sapattina 26.2.

Sapattina pääsimme katsomaan miltä vuonna 2007 rakentamamme kirkko tällä hetkellä näyttää. Pystyssä on! Aluksi näytti siltä kuin sille ei olisi tapahtunut lähtömme jälkeen juuri mitään, mutta tarkemman tarkastelun jälkeen olihan sille tapahtunut paljonkin: se oli rapattu, ikkunalasit oli laitettu paikoilleen ja kirkkoa oli koristeltu. Jälkeemme rakennettu eteisosa oli romahtanut ja sitä tällä hetkellä korjataan. Sen jälkeen kirkko aiotaan maalata. Edistystä siis tapahtuu hitaasti, mutta tapahtuu kuitenkin.

"Platform party" eli jumalanpalveluksen esiintyjät istuvat edessä koko ajan. Oikealta vasemmalle: tilaisuuden juontaja, rukouksen pitäjänä aluevanhin, Ansku, raamatuntekstin lukija ja kolehtivetoomuksen esittäjä.

Laura esitti kolehtivetoomuksen.

Ansku saarnasi.

Kirkkokansaa Anomabon pienessä seurakunnassa.

Lapset istuivat omalla penkillään sivuttain alttarin ja muun kirkkokansan välissä.

Jumalanpalveluksen jälkeen muodostettiin "kättelyrinki" jossa kaikki kättelivät toisiaan koko aika laulaen.

Ja sitten otettiin ryhmäkuva ja lähetettiin terveiset Suomeen:

Sen jälkeen seurakunnan väki jakoi Suomesta tuodut valokuvakasat kirkon rakentamisesta 3,5 vuoden takaa: