Teksti: Pekka Pihl (2007)
Eräs liian usein toistuva harha on tapahtuvinaan ruokasalissa:
On pitkä pöytä. Pöydän ääressä istuu suuri joukko ihmisiä, kuninkaallista väkeä. Olen tilannut heille aterian jo monta päivää aikaisemmin ja kutsunut heidät pitkän matkan takaa juhlaillalliselle. Henkilökuntaa on valmennettu arvovieraita varten. Aterian alkamishetki on ollut olevinaan jo tunti sitten, mutta ei näy tarjoilijaa pöytää kattamassa eikä juhla-ateriaa kuulu. Huomaan olevani nolo ja hikoilevani. Siinä he istuvat ateriaa odottamassa, kuninkaallinen väki. Yritän selvittää tilannetta mielessäni. Kuinka selitän tämän epäonnistumisen. Sitten ilmestyy tarjoilija. Ojentaa haluttomasti vesipullot jokaisen eteen, mutta ateriaa ei kuulu! Tyytymättömyys juhlavieraissa lisääntyy. Olen nolo ja hikoilen. Tämä inhottava hallusinaatio ei tunnu loppuvan ikinä. Lopulta ilmoitetaan, että aterian voi noutaa sivupöydältä. Menemme sinne. Nähdessäni ruuan, huomaan, ettei se ollutkaan tilauksen ja kutsussa ilmoitetun mukainen. Olen nolo ja hikoilen. Vieraani täyttävät lautasiaan kunnes tulee ilmi, että ruoka loppuu. Se loppuu ennen kuin kaikki ovat osansa saaneet. Olen nolo ja hikoilen. Onneksi tämä on vain Lariamin luomaa harhaa, huomaan ajaattelevani.
Tässä osa erikoisista näkö- ja muista aistikokemuksista, jotka ovat minua kohdanneet sen jälkeen kun aloitin Lariam-kuurin malarian torjumiseksi. Kiitos, että olet jaksanut kuunnella ja lukea. Olo tuntuukin jo paljon paremmalta!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lariam. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lariam. Näytä kaikki tekstit
23.2.2011
22.2.2011
Lariamin harhat 5/6
Teksti: Pekka Pihl (2007)
Joskus myös Raamatun eläinkertomukset tulevat mukaan Lariamin harhoihin:
Illalla vähän ennen pimeän tuloa olen seisovinani veden äärellä katsellen tyyntä vedenpintaa. Kaksi peukalonkokoista nappulaa vetää veden pintaan V:n muotoista kuviota. Nappulat lähestyvät, kuvio vedessä tulee kohti. Tulee aivan rantaan, jossa seison. Vedestä alkaa nousta joku pelottava, vaikeasti kuvailtava eläin. Se on ihmistä suurempi, lyhytjalkainen ja etenee maalla ryömien. Se tulee kohti, ei nopeasti mutta uhkaavasti. Se avaa kitansa ja näen, että sillä on suu, jolla se voisi minutkin nielaista. Ja suuri määrä teräviä hampaita, joilla se voisi musertaa terveetkin luut jalastani. Tuntuu kammottavalta! Onneksi ei tarvitse syödä malarialääkkeitä jatkuvasti, huomaan ajattelevani.
Joskus myös Raamatun eläinkertomukset tulevat mukaan Lariamin harhoihin:
Illalla vähän ennen pimeän tuloa olen seisovinani veden äärellä katsellen tyyntä vedenpintaa. Kaksi peukalonkokoista nappulaa vetää veden pintaan V:n muotoista kuviota. Nappulat lähestyvät, kuvio vedessä tulee kohti. Tulee aivan rantaan, jossa seison. Vedestä alkaa nousta joku pelottava, vaikeasti kuvailtava eläin. Se on ihmistä suurempi, lyhytjalkainen ja etenee maalla ryömien. Se tulee kohti, ei nopeasti mutta uhkaavasti. Se avaa kitansa ja näen, että sillä on suu, jolla se voisi minutkin nielaista. Ja suuri määrä teräviä hampaita, joilla se voisi musertaa terveetkin luut jalastani. Tuntuu kammottavalta! Onneksi ei tarvitse syödä malarialääkkeitä jatkuvasti, huomaan ajattelevani.
21.2.2011
Lariamin harhat 4/6
Teksti: Pekka Pihl (2007)
On ilmeistä, että kuuman työpäivän jälkeen Lariamin haitat tulevat korostetusti esiin:
Hikisen ja fyysisesti rasittavan työn jälkeen olen yhtä äkkiä olevinani sademetsässä. Vastasatanut runsas vesikuuro haihtuu usvana peittäen puut ja pensaat aavemaiseen varjoonsa. Ja minusta tuntuu kuin kävelisin ylhäällä suurten puiden välissä kaukana maasta! Pensaiden, liaanien, epifyyttien ja myrkkykäärmeitten yläpuolella. Kävelen keinuen eteenpäin ja katselen vihreää maailmaa, jonka erilaisten pensaiden ja puiden lehvästöt muodostavat. Tällaista on varmaan ihan oikea sademetsäkin, ajattelen, tuhansien hyönteisten, satojen perhosten ja lintujen koti. On hyvä, että tämä on vain houre ja kuljen ylhäällä puitten latvuksissa. Alhaalla on niin tiukka pensaikko, että tuskin eteenpäin pääsisinkään.
On ilmeistä, että kuuman työpäivän jälkeen Lariamin haitat tulevat korostetusti esiin:
Hikisen ja fyysisesti rasittavan työn jälkeen olen yhtä äkkiä olevinani sademetsässä. Vastasatanut runsas vesikuuro haihtuu usvana peittäen puut ja pensaat aavemaiseen varjoonsa. Ja minusta tuntuu kuin kävelisin ylhäällä suurten puiden välissä kaukana maasta! Pensaiden, liaanien, epifyyttien ja myrkkykäärmeitten yläpuolella. Kävelen keinuen eteenpäin ja katselen vihreää maailmaa, jonka erilaisten pensaiden ja puiden lehvästöt muodostavat. Tällaista on varmaan ihan oikea sademetsäkin, ajattelen, tuhansien hyönteisten, satojen perhosten ja lintujen koti. On hyvä, että tämä on vain houre ja kuljen ylhäällä puitten latvuksissa. Alhaalla on niin tiukka pensaikko, että tuskin eteenpäin pääsisinkään.
20.2.2011
Lariamin harhat 3/6
Teksti: Pekka Pihl (2007)
Olen seisovinani hiekkarannalla. Suuren meren rannalla palmujen varjossa. Katselen hiekkaan. Hiekka alkaa liikkua! Itsestään liikkuvaa hiekkaa? Ei sentään. Jotain tummaa ilmestyy hiekan alta. Musta kummallisen näköinen eläin tunkeutuu esiin hiekasta! Sitten toinen ja sitten kolmas. Kohta rantahiekassa on iso kuilu täynnä omituisia eläimiä hosumassa kuin hengenhädässä ylös hiekan syvyydestä. Toinen toisiaan tönien, toistensa yli rynnistäen ne viuhtovat ylös ja eteenpäin. Ja kas kummaa, tässä näyssä hiekkakuilun omituiset otukset ryntäävät kaikki samaan suuntaan. Kohti kuohuvaa merta, joka hetken päästä on nielaissut viimeisenkin näkyni eläimistä! Jäljellä vain tyhjä kuilu aavalla hiekkarannalla ja Lariamin harhat aivoissani.
Olen seisovinani hiekkarannalla. Suuren meren rannalla palmujen varjossa. Katselen hiekkaan. Hiekka alkaa liikkua! Itsestään liikkuvaa hiekkaa? Ei sentään. Jotain tummaa ilmestyy hiekan alta. Musta kummallisen näköinen eläin tunkeutuu esiin hiekasta! Sitten toinen ja sitten kolmas. Kohta rantahiekassa on iso kuilu täynnä omituisia eläimiä hosumassa kuin hengenhädässä ylös hiekan syvyydestä. Toinen toisiaan tönien, toistensa yli rynnistäen ne viuhtovat ylös ja eteenpäin. Ja kas kummaa, tässä näyssä hiekkakuilun omituiset otukset ryntäävät kaikki samaan suuntaan. Kohti kuohuvaa merta, joka hetken päästä on nielaissut viimeisenkin näkyni eläimistä! Jäljellä vain tyhjä kuilu aavalla hiekkarannalla ja Lariamin harhat aivoissani.
Lariamin harhat 2/6
Teksti: Pekka Pihl (2007)
Yhdessä erikoisimmista hallusinaatioista olen olevinani suuressa ihmisjoukossa:
On taas läkähdyttävän kuuma. Katselen ihmisten hampaita. Hohtavan valkoisia hampaita joka puolella! Miksi ne ovat niin valkoiset? Sitten tajuan, että jokaisia hampaita kehystää musta naama. “Kontrasti korostaa”, ajattelen. Mustia kasvoja, valkoisia hampaita kaikkialla! Kokonaan mustia ihmisiä! Miksi ne katsovat minua? Ne piirittävät minut! Ne ojentavat käsiään minua kohti. Mustat kasvot, valkoiset hampaat! Käsissä on puuveistoksia, koruja, kortteja, karttoja, liinoja, hedelmiä, leivonnaisia. Kaikkea, mitä käsissä voi kuljettaa. Ne piirittävät minut! Ne ojentelevat tavaroita minulle. Mustat kasvot, valkoiset hampaat. Hampaitten välistä lentelee sanoja, outoja sanoja. Kuvittelen niiden puhuvan jotakin rahasta. Painan käteni rahapussin päälle. Ne tulevat lähemmäksi! Minua alkaa ahdistaa.
Mustat kasvot, valkoiset hampaat! Ryntään tyhjään linja-autoon ja lysähdän vapisten penkille. On kuuma, avaan ikkunan. Yritän rauhoittua. Äkkiä kuuluu sama ääni, outoja sanoja. Katson avattuun ikkunaan. Siinä ne taas ovat: Mustat kasvot ja valkoiset hampaat! Harkitsen vakavasti malarialääkityksen vaihtamista.
Yhdessä erikoisimmista hallusinaatioista olen olevinani suuressa ihmisjoukossa:
On taas läkähdyttävän kuuma. Katselen ihmisten hampaita. Hohtavan valkoisia hampaita joka puolella! Miksi ne ovat niin valkoiset? Sitten tajuan, että jokaisia hampaita kehystää musta naama. “Kontrasti korostaa”, ajattelen. Mustia kasvoja, valkoisia hampaita kaikkialla! Kokonaan mustia ihmisiä! Miksi ne katsovat minua? Ne piirittävät minut! Ne ojentavat käsiään minua kohti. Mustat kasvot, valkoiset hampaat! Käsissä on puuveistoksia, koruja, kortteja, karttoja, liinoja, hedelmiä, leivonnaisia. Kaikkea, mitä käsissä voi kuljettaa. Ne piirittävät minut! Ne ojentelevat tavaroita minulle. Mustat kasvot, valkoiset hampaat. Hampaitten välistä lentelee sanoja, outoja sanoja. Kuvittelen niiden puhuvan jotakin rahasta. Painan käteni rahapussin päälle. Ne tulevat lähemmäksi! Minua alkaa ahdistaa.
Mustat kasvot, valkoiset hampaat! Ryntään tyhjään linja-autoon ja lysähdän vapisten penkille. On kuuma, avaan ikkunan. Yritän rauhoittua. Äkkiä kuuluu sama ääni, outoja sanoja. Katson avattuun ikkunaan. Siinä ne taas ovat: Mustat kasvot ja valkoiset hampaat! Harkitsen vakavasti malarialääkityksen vaihtamista.
19.2.2011
Lariamin harhat 1/6
Teksti: Pekka Pihl (2007)
Lariam-tabletti suuhun ja vettä päälle. Ensimmäinen tabletti noin viikko ennen matkaa ja seuraavat viikon välein. Näin ei malarian pitäisi päästä iskemään kun matkustetaan Ghanaan, trooppiseen Länsi-Afrikkaan, jossa suuri Volta-järvi ja muut kosteikot tarjoavat hyvät olosuhteet hyönteisille. Aikaisemmin ottamamme Heliobar-niminen malarialääke on vaimon mielestä aiheuttanut painajaisia ja yöunen levottomuutta. Tämä Lariam on tehokkaampi ja valmistajan mukaan sen käytön yhteydessä on esiintynyt mm. huimausta, väsymystä ja erilaisia unihäiriöitä. Joskus myös näköhäiriöitä, mielentilan häiriöitä ja sekavuutta.
Nyt voin Lariam-hoidon vielä jatkuessa sanoa, että vaikutuksia on. Olen saanut ennen kokemattomia näkyjä, harhoja ja hallusinaatioita. Jos sinua kiinnostaa niin kerron tässä niistä muutaman. Se helpottaa kun saan jakaa nämä kokemukseni kanssasi.
Erikoiset tapahtumat alkoivat melko pian toisen lääkeannoksen ottamisen jälkeen. Erityisesti puolen päivän aikoihin toistui seuraava tunne- ja näköharha:
On kuuma ilma, polttavan kuumaa. Olen olevinani punahiekkaisella tiellä. Tien sivussa kasvit ovat pölyisiä ja suuressa epäjärjestyksessä. Kasvavia ja kuolevia kasveja sekaisin. Yli miehen korkuinen vihreä seinä molemmilla sivuilla. Laahustan eteenpäin. Vaatteet ovat liimautuneet ihoon kiinni. Hikeä pursuu ulos kaikista huokosista. Yritän taivuttaa niskaani, että näkisin auringon. Ei näy edessä. Ei näy takana. Kuumuus ahdistaa, pää painuu alas. Silloin huomaan: Kollikissan kokoinen varjo roikkuu sandaalin oikeanpuoleisesta remmistä. Aurinko ahdistaa minua suoraan ylhäältä pääni päältä!
Lariam-tabletti suuhun ja vettä päälle. Ensimmäinen tabletti noin viikko ennen matkaa ja seuraavat viikon välein. Näin ei malarian pitäisi päästä iskemään kun matkustetaan Ghanaan, trooppiseen Länsi-Afrikkaan, jossa suuri Volta-järvi ja muut kosteikot tarjoavat hyvät olosuhteet hyönteisille. Aikaisemmin ottamamme Heliobar-niminen malarialääke on vaimon mielestä aiheuttanut painajaisia ja yöunen levottomuutta. Tämä Lariam on tehokkaampi ja valmistajan mukaan sen käytön yhteydessä on esiintynyt mm. huimausta, väsymystä ja erilaisia unihäiriöitä. Joskus myös näköhäiriöitä, mielentilan häiriöitä ja sekavuutta.
Nyt voin Lariam-hoidon vielä jatkuessa sanoa, että vaikutuksia on. Olen saanut ennen kokemattomia näkyjä, harhoja ja hallusinaatioita. Jos sinua kiinnostaa niin kerron tässä niistä muutaman. Se helpottaa kun saan jakaa nämä kokemukseni kanssasi.
Erikoiset tapahtumat alkoivat melko pian toisen lääkeannoksen ottamisen jälkeen. Erityisesti puolen päivän aikoihin toistui seuraava tunne- ja näköharha:
On kuuma ilma, polttavan kuumaa. Olen olevinani punahiekkaisella tiellä. Tien sivussa kasvit ovat pölyisiä ja suuressa epäjärjestyksessä. Kasvavia ja kuolevia kasveja sekaisin. Yli miehen korkuinen vihreä seinä molemmilla sivuilla. Laahustan eteenpäin. Vaatteet ovat liimautuneet ihoon kiinni. Hikeä pursuu ulos kaikista huokosista. Yritän taivuttaa niskaani, että näkisin auringon. Ei näy edessä. Ei näy takana. Kuumuus ahdistaa, pää painuu alas. Silloin huomaan: Kollikissan kokoinen varjo roikkuu sandaalin oikeanpuoleisesta remmistä. Aurinko ahdistaa minua suoraan ylhäältä pääni päältä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)