“Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.” Ja hän itki katkerasti. (2. Kun. 20:3)
Hän tässä tapauksessa on kuningas Hiskia, mutta samalla tavoin ovat niin monet ihmiset kautta historian kääntyneet Jumalan puoleen. Lukemattomia ovat kyyneleet, joita on vuodatettu rukouksessa. Monet ovat pelänneet, että Jumala hylkäisi heidät ja he ovat anelleet Herraa muistamaan heidän hyvät tekonsa ja unohtamaan pahat. Vielä tänäkin päivänä me luemme psalmeja samaistuen Daavidin sanoittamiin tunteisiin epätoivosta ja katumuksesta. Me emme tahdo tulla unohdetuiksi ja hylätyiksi.
Eikä se ole asia, mitä meidän tarvitsisi pelätä. Hiskialle Jumala lähetti sanan, että on kuullut hänen rukouksensa ja nähnyt hänen kyyneleensä. Aivan samoin myös meidän rukouksemme kuullaan ja kyyneleemme nähdään. Jesajan kirjassa Jumala valaa varmuutta sydämiimme: “Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hän hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.” (Jes. 49:15)
Jumala ei ole ihminen. Hänellä ei ole ihmisen vajavaista muistia, eikä Hänen arvostelukykynsä hämärry. Hän ei keskity muistamaan vain pahaa. Virheittemme jälkeenkin Jumala muistaa myös tekemämme hyvän. Hän voi kuitenkin halutessaan unohtaa. Heprealaiskirjeessä sanotaan: “Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään.” (Hepr. 8:12)
Meillä on siis ihmeellinen, rakastava, kaikkivaltias Jumala. Hän tuntee meidät, jokaisen hiussuortuvammekin. Jumala tietää siis, että olemme epätäydellisiä. Mitä hän siis toivoo meidän painavan mieleemme?
Raamatun kirjasta toiseen profeetat tuovat esiin Jumalan tahdon ja muistuttavat ihmisiä saamistaan opetuksista. Mutta monet kokevat, että opetukset ja saarnat ovat vain “Muista aina, muista aina, mieleen paina, mieleen paina hiukan sitä, hiukan tätä.” (Jes. 28:13) Niin paljon muistettavaa ja mieleen painettavaa. Ja siksi niin monet sulkevat korvansa, ettei tarvitsisi yrittää muistaa lisää. Ja se on virhe. He eivät kuule, eivätkä kuuntele. Siten he menettävät paljon. Jeesuskin aivan suoraan sanoo: “jolla on korvat, se kuulkoon!”. (Matt. 11:15)
Kun Jeesus viimeisinä aikoinaan maan päällä puhui opetuslapsilleen, hän tiesi, etteivät he muistaneet tai ymmärtäneet kaikkea, vaikka olivatkin kuunnelleet. Jeesus sanoi heille: “Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh. 14:26)
Voisimmeko mekin odottaa, että saamme vastaavanlaista apua, ja sopivan tilanteen tullen mieleemme palautetaan jotain, mikä oli päässyt unohtumaan? Meidän tarvitsee vain kuulla ja painaa sydämeemme se, mikä on tärkeintä. Sillä on mahdotonta palauttaa mieleen jotain, mitä ei ole koskaan kuullutkaan. Ja kuinka turhauttavaa voisikaan olla saada sama opetus aina uudestaan ja uudestaan, koska ei ole kuunnellut?
Raamatussa on kuitenkin joitakin kohtia, joissa Jumala yksiselitteisesti pyytää ihmistä muistamaan. Kronologisesti aivan ensimmäisenä tulee Muista pyhittää lepopäivä (2. Moos. 20:8). Sapatti. Viikon päivistä se, mikä on Jumalan erityinen lahja ihmisille. Miten monesti minä olen tehnyt sapattina jotain aivan muuta kuin levännyt? On liian helppoa perustella itselleen, miksi päivän käyttäisi “hyödyllisemmin”.
Jumala muistuttaa 5. Mooseksen kirjassa “Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää.” (5. Moos. 5:15) Voisiko tämän siis tulkita myös siten, että lepopäivää vietetään myös siksi, ettemme jäisi työn orjiksi?
Minusta vaikuttaa siltä, että ennen kaikkea Jumala pyytää meitä muistamaan, että hän on aina meidän kanssamme - me olemme aina hänen mielessään. Niin kuin hän sanoi Joosualle: “Muista, että olen sanonut sinulle; ‘Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi on sinun kanssasi kaikilla teilläsi’” (Joos. 1:9)
Tai kuten Hän sanoi Jaakobille: “Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel.” (Jes. 44:21)
Meidän on myös hyvä katsoa elämäämme taaksepäin ja muistaa, että Jumala on kulkenut tuon matkan kanssamme. Miikan kirjassa Herra puhuu kansalleen: “Minä olen tuonut sinut Egyptistä, ostanut sinut vapaaksi orjuudesta, olen lähettänyt johtajiksesi Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin. Älä unohda, kansani, mitä Balak, Moabin kuningas, suunnitteli ja mitä Bileam, Beorin poika, hänelle vastasi. Muista kulkuasi Sittimistä Gilgaliin, niin ymmärrät, kuinka paljon hyvää Herra on sinulle tehnyt.” (Miika 6:4-5)
Samoin on meidän laita. Kun katsomme menneeseen, näemme sen. Mitä tahansa elämänpolkua olemmekin kulkeneet, oli se miten vaikea tahansa, Herra on ollut meidän kanssamme. Hän on kulkenut tänäänkin jokaisen meidän kanssamme, oli matka sitten ollut arjen, huolten tai ilon värittämä.
Voisi siis sanoa, että meidän on jäljilteltävä tässä asiassa Jumalaa. Kuten hän pitää meidät aina mielessään, meidänkin tulisi pyrkiä pitämään Hänet aina mielessämme. Se, että Jumala on aina lähellämme, ei tarkoita että me olisimme lähellä Jumalaa - niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin. Me pystymme etäännyttämään itsemme kauaksikin Hänestä. Mutta tällöin me lankeamme helposti heikkouksiimme, mitä ne kullakin ovatkaan. Ilmestyskirjassa sanotaankin: “Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan. “ (Ilm. 2:5)
Kuule siis nyt ja paina sydämeesi siltä varalta, että olet joskus eksynyt kauas Jumalasta, sinun mieleesi voidaan palauttaa se, millaista Jumalan lähellä on. Meille ollaan armeliaita. Me saamme uuden mahdollisuuden, kun vilpittömästi tahdomme tehdä parannuksen. “Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.” (Ilm. 3:3)
Joten, “Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi. Hän viitoittaa sinulle oikean tien.” (San. 3:6)
