Tammikuussa kirkkomme eteisessä PE nykäisee minua hihasta ja sanoo: meillä on paikka minne rakentaa - lokakuussa! Minua moinen aikataulu huimaa, mutta johtokunta ja seurakuntakokous ovat sitä mieltä että kyllä! Kenen ääntä he mahtavat kuunnella? Seurakuntana sitoudumme laittamaan projektiin 4000 € . Summa tuntuu suurelta. Olemmehan tällainen pieni, mitätön seurakunta, joka kamppailee taloutensa kanssa, mutta uskon askel otetaan.
Mukaan innostuu lähtemään myös HE, joka on käynyt jo jonkun aikaa jumalanpalveluksissa. Joku viikko ennen matkaa tulee PV:lle sellainen olo, että täytyy puhua HE:lle. Mistäköhän tuo olo mahtaa tulla? Yksi ilta täällä jossain kirkon portaikossako se oli, kun PV sanoo että mitäpä jos sut kastettais siellä Ghanassa, siellä kun on lämmintä vettäkin. Pistitpä pahan, tuumaa HE. Asiasta ei enempää jutella, mutta viimeisenä perjantai-iltana Ghanassa HE juteltuaan muiden kanssa ja mietittyään asiaa itsekseen, kastettiin Atlantin isoissa aalloissa. Kuka HE:lle puhui?
Siellä Anomabon uuden kirkon ensimmäisessä jumalanpalveluksessa katsoin kun Elisabeth, ompelija rukoili ensimmäistä kertaa kirkossaan. Suomesta saakka pariskunta auttamaan ompelukoneen korjaamisessa, Keski-Suomesta seurakunta avuksi kirkon rakentamiseen anomabolaisille. Kukakohan sen sai aikaan? Nykyään Anomabon seurakunta jälleen kasvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti