Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin! Katse suunnattuna Jeesukseen

Tervetuloa jumalanpalvelukseen 
la 31.8. klo 10!

Rakastamamme emerituspastori, urheilumies TAISTO HILLBERG pitää raamattutunnin ja saarnaa. 

Kohtaamisia - Jeesusta kaivataan yllättävissä paikoissa

 

Viitasaarella la 13.1. klo 10.30

 

Akpo Siemuri: Suurin niistä on rakkaus

 

23.12.2023 klo 11 Suurin niistä

 

Veera Johnson saarnaa 4.11.2023 "Jeesuksen esirukous"

La 4.11. 2023 klo 11 Jyväskylän adventtikirkossa

Juonto: Outi Haggren
Raamattutunti: Rauno Lehti
Youth/students: Levi Johnson IN ENGLISH
Koululaiset: Ansku Jaakkola

Musiikki: Afrikkalaiset opiskelijat
Lastenkertomus: Levi Johnson
Saarna "Jeesuksen esirukous": Veera Johnson

Jumalanpalveluksen jälkeen nyyttäriruokailu

 Veera Johnson saarnaa la 4.11.2023 

Saarna: Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi

“Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.” Ja hän itki katkerasti. (2. Kun. 20:3)

Hän tässä tapauksessa on kuningas Hiskia, mutta samalla tavoin ovat niin monet ihmiset kautta historian kääntyneet Jumalan puoleen. Lukemattomia ovat kyyneleet, joita on vuodatettu rukouksessa. Monet ovat pelänneet, että Jumala hylkäisi heidät ja he ovat anelleet Herraa muistamaan heidän hyvät tekonsa ja unohtamaan pahat. Vielä tänäkin päivänä me luemme psalmeja samaistuen Daavidin sanoittamiin tunteisiin epätoivosta ja katumuksesta. Me emme tahdo tulla unohdetuiksi ja hylätyiksi.

Eikä se ole asia, mitä meidän tarvitsisi pelätä. Hiskialle Jumala lähetti sanan, että on kuullut hänen rukouksensa ja nähnyt hänen kyyneleensä. Aivan samoin myös meidän rukouksemme kuullaan ja kyyneleemme nähdään. Jesajan kirjassa Jumala valaa varmuutta sydämiimme: “Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hän hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.” (Jes. 49:15)

Jumala ei ole ihminen. Hänellä ei ole ihmisen vajavaista muistia, eikä Hänen arvostelukykynsä hämärry. Hän ei keskity muistamaan vain pahaa. Virheittemme jälkeenkin Jumala muistaa myös tekemämme hyvän. Hän voi kuitenkin halutessaan unohtaa. Heprealaiskirjeessä sanotaan: “Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään.” (Hepr. 8:12) 

Meillä on siis ihmeellinen, rakastava, kaikkivaltias Jumala. Hän tuntee meidät, jokaisen hiussuortuvammekin. Jumala tietää siis, että olemme epätäydellisiä. Mitä hän siis toivoo meidän painavan mieleemme?

Raamatun kirjasta toiseen profeetat tuovat esiin Jumalan tahdon ja muistuttavat ihmisiä saamistaan opetuksista. Mutta monet kokevat, että opetukset ja saarnat ovat vain “Muista aina, muista aina, mieleen paina, mieleen paina hiukan sitä, hiukan tätä.” (Jes. 28:13) Niin paljon muistettavaa ja mieleen painettavaa. Ja siksi niin monet sulkevat korvansa, ettei tarvitsisi yrittää muistaa lisää. Ja se on virhe. He eivät kuule, eivätkä kuuntele. Siten he menettävät paljon. Jeesuskin aivan suoraan sanoo: “jolla on korvat, se kuulkoon!”. (Matt. 11:15)

Kun Jeesus viimeisinä aikoinaan maan päällä puhui opetuslapsilleen, hän tiesi, etteivät he muistaneet tai ymmärtäneet kaikkea, vaikka olivatkin kuunnelleet. Jeesus sanoi heille: “Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh. 14:26)

Voisimmeko mekin odottaa, että saamme vastaavanlaista apua, ja sopivan tilanteen tullen mieleemme palautetaan jotain, mikä oli päässyt unohtumaan? Meidän tarvitsee vain kuulla ja painaa sydämeemme se, mikä on tärkeintä.  Sillä on mahdotonta palauttaa mieleen jotain, mitä ei ole koskaan kuullutkaan. Ja kuinka turhauttavaa voisikaan olla saada sama opetus aina uudestaan ja uudestaan, koska ei ole kuunnellut?

Raamatussa on kuitenkin joitakin kohtia, joissa Jumala yksiselitteisesti pyytää ihmistä muistamaan. Kronologisesti aivan ensimmäisenä tulee Muista pyhittää lepopäivä (2. Moos. 20:8). Sapatti. Viikon päivistä se, mikä on Jumalan erityinen lahja ihmisille. Miten monesti minä olen tehnyt sapattina jotain aivan muuta kuin levännyt? On liian helppoa perustella itselleen, miksi päivän käyttäisi “hyödyllisemmin”. 

Jumala muistuttaa 5. Mooseksen kirjassa “Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää.” (5. Moos. 5:15) Voisiko tämän siis tulkita myös siten, että lepopäivää vietetään myös siksi, ettemme jäisi työn orjiksi? 

Minusta vaikuttaa siltä, että ennen kaikkea Jumala pyytää meitä muistamaan, että hän on aina meidän kanssamme - me olemme aina hänen mielessään. Niin kuin hän sanoi Joosualle: “Muista, että olen sanonut sinulle; ‘Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi on sinun kanssasi kaikilla teilläsi’” (Joos. 1:9) 

Tai kuten Hän sanoi Jaakobille: “Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel.” (Jes. 44:21)

Meidän on myös hyvä katsoa elämäämme taaksepäin ja muistaa, että Jumala on kulkenut tuon matkan kanssamme. Miikan kirjassa Herra puhuu kansalleen: “Minä olen tuonut sinut Egyptistä, ostanut sinut vapaaksi orjuudesta, olen lähettänyt johtajiksesi Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin. Älä unohda, kansani, mitä Balak, Moabin kuningas, suunnitteli ja mitä Bileam, Beorin poika, hänelle vastasi. Muista kulkuasi Sittimistä Gilgaliin, niin ymmärrät, kuinka paljon hyvää Herra on sinulle tehnyt.” (Miika 6:4-5) 

Samoin on meidän laita. Kun katsomme menneeseen, näemme sen. Mitä tahansa elämänpolkua olemmekin kulkeneet, oli se miten vaikea tahansa, Herra on ollut meidän kanssamme. Hän on kulkenut tänäänkin jokaisen meidän kanssamme, oli matka sitten ollut arjen, huolten tai ilon värittämä.

Voisi siis sanoa, että meidän on jäljilteltävä tässä asiassa Jumalaa. Kuten hän pitää meidät aina mielessään, meidänkin tulisi pyrkiä pitämään Hänet aina mielessämme. Se, että Jumala on aina lähellämme, ei tarkoita että me olisimme lähellä Jumalaa - niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin. Me pystymme etäännyttämään itsemme kauaksikin Hänestä. Mutta tällöin me lankeamme helposti heikkouksiimme, mitä ne kullakin ovatkaan. Ilmestyskirjassa sanotaankin: “Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan. “ (Ilm. 2:5)

Kuule siis nyt ja paina sydämeesi siltä varalta, että olet joskus eksynyt kauas Jumalasta, sinun mieleesi voidaan palauttaa se, millaista Jumalan lähellä on. Meille ollaan armeliaita. Me saamme uuden mahdollisuuden, kun vilpittömästi tahdomme tehdä parannuksen. “Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.” (Ilm. 3:3)

Joten, “Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi. Hän viitoittaa sinulle oikean tien.” (San. 3:6)

Luottamus ei synny käskemällä

Kumartakaa tai teidät heitetään tuleen! Nebukadnessar, Babylonin suuren valtakunnan kuningas vaati palvomaan häntä itseään. Suuret juhlalliset menot juhlistivat häntä esittävän patsaan vihkitilaisuutta. Nebukadnessarin mielestä ei ollut mitenkään sopimatonta, että hän vaati palvomaan itseään uhkaamalla heittää eri mieltä olevat tuleen. Näinhän jumalat toimivat, eikö vain?

Nebukadnessar on mielestämme sivistymätön ja julma, mutta hän toimi samassa hengessä kuin Saul myöhemmin. Hän uhkui vihaa ja yritti pakottaa ihmisiä taipumaan pelottavan jumalansa tahtoon. Ja eikö edelleenkin ole olemassa innokkaita uskovia, jotka palvelevat jumalaa, joka ei ainoastaan vaadi tottelemaan vaan myös rakastamaan ja luottamaan itseensä ei vain tulisen pätsin vaan ikuisen kidutuksen uhalla?

Kolme nuorta kieltäytyy kumartamasta ja Nebukadnessar on raivon vallassa. ”Ettekö te, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, tosiaankaan tahdo palvella minun jumaliani ettekä kumartaa kultaista patsasta, jonka olen pystyttänyt? … Jos ette kumarra, teidät heti heitetään tuliseen uuniin. Ja mikä jumala voisi teidät pelastaa minun käsistäni?” (Dan. 3: 14,15) Nuorten kieltäytyessä  Nebukadnessar ”tuli täyteen vihaa Sadrakia, Mesakia ja Abed-Negoa kohtaan, ja hänen kasvonsa vääristyivät. Hän käski heti kuumentaa uunin seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallista. ” (Dan. 3:19)

Miten Jumala voisi kommunikoida näin röyhkeän ja vihaisen miehen kanssa?

Jumala oli toki voinut heti lähettää tulen kuluttamaan Nebukadnessarin valtaistuimellaan. Paikallaolijat olisivat kyllä vaikuttuneet, mutta tuho ei opeta sitä, joka tuhoutuu. 

Se, mikä Nebukadnessariin teki vaikutuksen oli valta – häntä itseään suurempi voima. Kun Daniel oli muistuttanut häntä unohtuneesta unesta, oli vaikuttunut kuningas todennut ”Totta on, että teidän jumalanne on jumalien jumala, kuninkaiden herra ja salaisuuksien paljastaja, sillä sinä olet pystynyt paljastamaan tämän salaisuuden.” (Dan. 2:47)

Jumala kohtaa ihmisen siellä missä hän on. Kuten hän kohtasi Mooseksen palavan pensaan liekeissä, tuli hän Nebukadnessarin luo tulisen uunin hehkussa. 

”Kuningas Nebukadnessar nousi äkkiä pystyyn ja sanoi hämmästyneenä hovimiehilleen: ”Eikö tuleen heitetty kolme sidottua miestä?” ”Varmasti, kuningas!” … Hän sanoi: ”Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä vapaina tulen keskellä, eivät he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta.” (Daniel 3: 24,25) 

Nebukadnessar oli vaikuttunut! jae 28: ”Silloin Nebukadnessar sanoi: ”Kiitetty olkoon Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon jumala! Hän lähetti enkelinsä  ja pelasti palvelijansa, jotka luottivat häneen eivät välittäneet kuninkaan käskystä, vaan mieluummin panivat henkensä alttiiksi kuin suostuivat palvelemaan muuta jumalaa kuin omaansa!” 

Nyt Jumala oli saanut Nebukadnessarin huomion ja kunnioituksen! Mutta tämä ei tarkoittanut, että hän olisi vielä tuntenut Jumalaa. Hän oli vielä hyvin kaukana siitä, millaiseksi Paavali muuttui tutustuttuaan ystävälliseen Jumalaan. ”Jokainen olkoon varma omassa vakaumuksessaan.” Ei, vaan Nebukadnessar julisti uuden tyrannimaisen käskyn: ”Siksi minä käsken nyt näin: JOKAINEN – olkoon hän mitä kansaa, kansakuntaa tai kieltä tahansa – joka puhuu loukkaavasti Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon jumalasta, hakattakoon kappaleiksi, ja hänen talonsa hajotettakoon soraläjäksi.” (Daniel 3:29)

Osoittamalla voimansa ja valtansa Jumala johdatti Nebukadnessarin kunnioituksen ja Jumalan kuuntelemisen ensiaskelille. Se ei vielä muuttanut kuningasta, vaan hän toimi niin kuin ennenkin - pelottaen ja uhkaillen. Hän käytti valtaansa pelotellakseen kansan kunnioittamaan pelottavaa jumalaa. 

Nebukadnessar ei ollut vielä valmis olemaan Jumalan ystävä. Hänen seurassaan kannatti edelleen olla varuillaan ja peloissaan. Luvussa 4 hän kertoo unensa ja pyytää siihen selitystä. Jae 16 ”Daniel… oli säikähdyksestä vaiti. Se, mikä täytti hänen mielensä, pelotti häntä. Silloin kuningas lausui: ”Selitä minulle tämä uni, ei sinun tarvitse pelätä.” Daniel uskaltautuu kertomaan unen merkityksen, että  kuningas ajetaan pois ihmisten joukosta villieläinten pariin. Jae 24 ”Siksi, kuningas, olkoon tämä neuvoni sinulle mieluisa: sovita syntisi tekemällä hyvää ja pahat tekosi olemalla suopea köyhille.” Jumalan vallan ja voiman kohtaaminen ei ollut muuttanut Nebukadnessaria ystävälliseksi ja armahtavaksi.

Mutta Jumala ei ollut luovuttanut Nebukadnessarin suhteen ja seitsemän vuoden valmennusjakson jälkeen Nebukadnessar totesi: ”Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan Taivaan Kuningasta, jonka kaikki teot ovat oikeat ja kaikki tiet oikeudenmukaiset ja joka pystyy nöyryyttämään ne, jotka elävät ylpeyden vallassa.” (Daniel 4:34) Tällä kertaa hän ei jatkanut kunnianosoitustaan uhkauksella hakata kappaleiksi eri mieltä olevat. 

Mahtoiko Nebukadnessar koskaan siirtyä nöyrästä palvelijasta rakastavaksi ystäväksi? Kertomus jää tältä osin kutkuttavasti avoimeksi. Ehkä sen oppiminen jää häneltä tulevaan aikaan? Nöyränä ja oppivaisena palvelijana hän on varmasti avoin oppimaan Jumalasta enemmän.

Edelleen maailmassamme käytetään valtaa väärin ja kun silmä välttää valtaan pyrkii ne, jotka manipuloivat, pakottavat, uhkailevat ja pelottelevat tottelemaan. (Tämän hetken esimerkkinä tästä on Afganistan.) Edelleen on hirveän paljon järkyttävää väkivaltaa ja alistamista, jota tehdään uskonnon ja jumalan nimessä.  Ja kuinka Jumala kaipaakaan, että luottamus ja ystävyys häneen lisääntyisi ja konfliktit jumalan nimessä päättyisivät. Miksi siis Kaikkivaltias ei vain lopeta tätä kaikkea ja pakota ihmisiä tottelemaan hänen hyvää tahtoaan?

Sakarjan 4: 6b ” Näin kuuluu Herran sana Serubbaabelille: Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot.” 

Serubbaabel oli Babyloniasta palanneiden israelilaisten johtaja. 70  pakkosiirtolaisuusvuoden jälkeen heille oli annettu uusi mahdollisuus osoittautua esi-isänsä Aabrahamin jälkeläisiksi, mahdollisuus elää rauhassa ja harmoniassa, jotta Jerusalem tunnettaisiin ”Uskollisena kaupunkina” ja ”Pyhänä vuorena” (Sakarja 8:3). Korkeaan ikään ehtineet  kulkevat keppi tukemaan ja kadut ovat täynnä tyttöjä ja poikia leikkimässä. (Sakarja 8:4,5) Kansat saapuvat Jerusalemiin rukoilemaan. ”Me tahdomme tulla teidän mukaanne. Olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.” (Sakarja 8:23) 

Voisiko tämä utopistiselta kuullostava ihanuus olla oikeasti totta? Jae 6 ”Näin sanoo Herra Sebaot: Jos tämä kaikki onkin uskomatonta niiden silmissä, jotka noina päivin ovat jäljellä tästä kansasta, tarvitseeko sen olla uskomatonta minun silmissäni?” 

Jumalan viesti Serubbaabelille oli, että vaikka kuinka niin Serubbaabel kuin Jumala halusi auttaa Israelia toteuttamaan kaikkea tätä, sitä ei voisi saada aikaan väellä ja voimalla eli pakottavin inhimillisin keinoin, vaan ainoastaan Jumalan Hengen toimintatavoin.

Heikoinkin ihminen voi sanoa ei Jumalan rakkauden ja totuuden hiljaiselle äänelle.

Voimallaan Jumala loi maailman kuitenkaan hänen kaikkivaltiutensa ei kyennyt pitämään Lusiferin lojaalisuutta ja rakkautta. Voima ja valta ei saa aikaan rakkautta ja luottamusta Luojaa kohtaan. 

Kun tilanne oli niin paha että Jumala oli lähes menettänyt yhteyden ihmiskuntaan – hänellä oli vain yksi ystävä, Nooa – hän hukutti maailman tulvaan. Mutta tämä vallan ja voiman osoitus ei voittanut Nooan jälkeläisten luottamusta ja rakkautta. He eivät epäilleet Jumalan olemassaoloa, mutta heidän ajatuksensa Jumalasta saivat heidät vapisemaan kuten pahat henget vapisevat Jumalaa ajatellessaan (Jaakob 2:19). Nekin uskovat Jumalaan, mutta eivät halua luottaa häneen. Ja niin rakennettiin Baabelin torni, jotta päästäisiin pakoon Jumalaa. 

Voimalla ja vallalla Jumala pelasti kansansa Egyptistä ja antoi heille Kanaanin maan, mutta kaikki voimannäyttö ei kyennyt voittamaan heidän luottamustaan. Yhä uudestaan kansa luotti enemmän pakanuuden julmiin jumaliin. Kuningas Salomokin, joka tunsi Jumalan hyvin, päätyi myöhemmin uhraamaan lapsiaan Moolokille. (1. Kun. 11:7,8 ja 2. Kun. 23:10)

”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni” ei vain vertaa ihmisten voimaa Jumalan voimaan, vaan vallankäyttöä ja tapaa, miten Pyhä Henki toimii. 

Se, mitä Jumala eniten haluaa – kestävää rauhaa, vapautta, luottamusta, ystävyyttä – ei voi saada aikaan voimalla eikä varsinkaan pelolla. Jos Jumala haluaisi vain alistumista ja tottelemista, sen voisi tehdä hetkessä. Mutta Jumala ei ole taivaallinen Nebukadnessar. Hän mieluummin kuolee kuin hallitsee pelolla. 

Jeesus selitti, miten Henki toimii. Hän opettaa, vakuuttaa, vetoaa. Rakkaus, vapaus ja totuus ovat Hengen toimintamenetelmiä, mutta kaikki eivät tunnista tällaista valtaa. Siinain jyrinän sijaan Henki puhuu totuutta rakkaudella ja lempeästi. Henki vetosi Juudakseen Jeesuksen pestessä hänen jalkojaan, mutta Juudas sanoi ei Hengen lempeälle äänelle. Jeesus ”oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.” (Joh. 13:1)

Luottamus ei synny käskemällä, eikä pelottelemalla. Luottamus syntyy totuudesta Jumalasta, totuudesta siitä millainen Jumala on. Tämä on se voimallinen tapa, jota Pyhä Henki käyttää. Ei voimanäytöllä vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot. 

Lähteitä:
Raamattu
Graham Maxwell: Servants or Friends? Another Look at God

Ei ystävyyttä ilman luottamusta

 ”Minä sanon teitä ystäviksi,” sanoo Jeesus. Mitä sinä sanot hänestä? Millainen on suhteesi Jumalaan? Onko hän sinulle erityisesti Luoja, Kaikkivaltias, Herra, Isä tai äiti, tuomari… vai ystävä?

Ystävyyttä ei ole ilman luottamusta. Vaikka viettäisin paljonkin aikaa joidenkin kanssa, ei kyse ole aidosta ystävyydestä, jos en voi luottaa heihin.

Luotammeko Jumalaan niin paljon, että olemme aidosti ystäviä? Palvelija voin olla ilman samanlaista luottamusta. Palvelijan tehtävä on totella, ja sitä voi tehdä pelosta, rangaistusta välttääkseen, miellyttämisen halusta, pakosta, tottumuksesta. Mutta molemminpuoliseen, aitoon ystävyyteen tarvitaan luottamusta ja ihan yksinkertaisesti ystävällisyyttä.

Jos Jumala haluaa mieluummin ystäviä kuin palvelijoita, niin miksi hän vaikuttaa Raamatussa välillä hyvin epäystävälliseltä, pelottavalta ja arvaamattomalta? Voiko hän oikeasti olla tosi ystävä – vai olisiko
parempi tyytyä olemaan palvelija?

Filippus oli fyysisesti paikalla, kun Jeesus sanotti ystävätoiveensa. Ilmeisesti häntäkin oli askarruttanut ero ystävällisen Jeesuksen ja sen välillä, mitä hän piti Vanhan testamentin kuvana Jumalasta. Filippus
sanoi hänelle: ”Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.” Ja tähän Jeesus vastasi: ”Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne?” (Joh. 14:8-9)

Voin kuvitella Filippuksen selittäneen: ”Kyllä minä sinut tunnen! Tiedämme millainen sinä olet ja rakastamme sinua. Vaikka olet Jumalan Poika, emme pelkää olla lähelläsi. Mutta meillä on kysymyksiä Isän suhteen. Jumalan, joka jyrisi Siinain vuorella, hukutti maailman tulvaan, tuhosi Sodoman ja Gomorran, joka poltti Aaronin pojat Nabadin ja Abihun (3. Moos. 10:1-11), käski maan nielaista Korahin, Datanin ja Abiramin (4. Moos. 16), käski kivittää Akanin perheineen (Joosua 7) ja satoi tulta Karmelin vuorella (1. Kun. 18)? Miten ihmeessä Isä voisi olla samanlainen kuin sinä?”

Ja Jeesus vastaa: ”’Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.’ (Joh. 14:9) Jos voitte luottaa minuun, voitte luottaa häneen, joka lähetti minut. Älkää ymmärtäkö noita ahdistavia ja pelottavia kertomuksia niin, että
ajattelette Jumalan olevan vähemmän ystävällinen ja lähestyttävä kuin minä. Minähän olin siellä erämaassa Israelin kansan kanssa! Se olin minä!”

Paavali ymmärsi tämän. ”Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.” (1. Kor. 10:4)

Jospa Filippus olisi jatkanut kyselyään… Jeesus, miksi määräsit Akanin ja hänen koko perheensä kivityksen, mutta estit vähän aikaa sitten aviorikoksen tehneen naisen kivityksen? Miksi jylisit niin kovaa Siinailla, mutta nyt puhut meille niin lempeästi?

Mietitäänpä millaista olisi ollut olla Siinain juurella.

”Määrää vuoren ympärillä raja ja varoita kansaa nousemasta vuorelle tai edes koskemasta sen juureen. Jokaista, joka koskettaa vuorta, rangaistakoon kuolemalla, mutta häneen ei saa koskea käsin, vaan hänet
on joko kivitettävä, keihästettävä tai ammuttava jousella. Syyllinen ei saa jäädä eloon, olkoon sitten ihminen tai karjaeläin.” (2. Moos. 19:12,13)

”Kolmantena päivänä aamun tultua alkoi jyristä ja salamoida. Vuoren yllä lepäsi raskas pilvi ja kuului voimakasta torventoitotusta, ja kansa vapisi pelosta leirissään. Mooses vei israelilaiset ulos leiristä
Jumalaa vastaan, ja he jäivät vuoren juurelle. Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. Torven ääni
kasvoi kasvamistaan, Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten.” (2. Moos. 19:16-19)

Herra sanoi Moosekselle: Mene alas ja varoita ihmisiä, etteivät he paremmin nähdäkseen tunkeudu rajan yli lähemmäksi Herraa, sillä silloin monet kuolisivat. Myös pappien, jotka muuten saavat lähestyä Herraa, täytyy puhdistautua ja pyhittää itsensä, ettei Herra musertaisi heitä.” (2. Moos. 19:21-22)

Miksi tällainen pelottava tapahtuma?

Jumala kertoo yhden syyn. ”Minä tulen sakean pilven sisällä luoksesi, jotta kansa kuulisi minun puhuvan sinun kanssasi ja siksi uskoisi myös sinua kaikkina aikoina.” (2. Moos. 19:9)

”Koko kansa oli todistamassa jylinää ja leimahtelua. Se kuuli, miten torvi soi, ja näki, miten vuori savusi. Ihmiset vapisivat tämän nähdessään ja pysyttelivät loitolla. He sanoivat Moosekselle: Puhu sinä
meille, me kuuntelemme. Mutta Jumala älköön puhuko meidän kanssamme, se on meille kuolemaksi. Mooses vastasi kansalle: ÄLKÄÄ PELÄTKÖ. Jumala on tullut tänne pannakseen teidät koetukselle ja herättääkseen teissä pelon ja kunnioituksen häntä kohtaan, ettette enää tekisi syntiä.” (2. Moos. 20:18-20)

Matkalla Siinaille israelilaiset olivat käyttäytyneet huonosti, vaikka olivat juuri saaneet kokea ihmeellisen pelastuksen Egyptistä. Miten Jumala saisi heidän huomionsa tarpeeksi pitkäksi ajaksi, jotta voisi paljastaa itsestään enemmän? Toimisiko hiljainen ääni? Entä kyyneleet? Lempeys?

Israelin kansa oli elänyt pitkään orjuudessa, kovan vallan alla. Vain dramaattinen voiman näyte herättäisi kunnioitusta ja vakuuttumista siitä, että Jumala kykenee heitä auttamaan. Toimiessaan tilanteessa tarvittavalla tavalla Jumala otti suuren riskin tulla ymmärretyksi pelottavana, kauhistuttavana jumaluutena – ei rakastettavana ystävänä. Mutta riski oli otettava, jotta kontakti säilyisi. Ilman pelonsekaista kunnioitusta he eivät kuuntelisi, eivätkä ottaisi Jumalan puhetta vakavasti. ”Herran pelko on viisauden ALKU, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.” (Sanal. 9:10) Jumalan pelko on viisauden alkupiste, josta mennään eteenpäin. Jumala on valmis tulemaan jopa vihatuksi ja väärinymmärretyksi, jotta vain voisi auttaa kansaansa. Lapsellisella tasolla olevat tarvitsevat pelkoa suojelemaan heitä ja oppiakseen uutta.

Välittäisitkö sinä niin paljon, että tekisit samoin?

Jos koulussa on tulipalo, joutuu lempeä ja rakastava opettaja huutamaan ja karjumaan saadakseen aina vaan hälisevän luokan huomion, jotta saisi heidät turvallisesti ulos rakennuksesta. Mutta joku voi kuvata tilanteen ja todistaa somessa kaikille, miten hirveä opettaja hän on. Opettaja näyttää siinä hetkessä pelottavalta ja arvaamattomalta - koska rakastaa lapsia ja tekee kaikkensa heidän turvallisuutensa eteen.

Jumala on valmis ottamaan samanlaisen riskin, kun hän toimii ääritilanteissa kansansa parhaaksi tai yrittää opettaa heitä. ”Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.” (Hepr. 12:6) Kreikankielinen sana
kurittaa tarkoittaa itse asiassa opettaa, kouluttaa, kasvattaa, nuhdella. Kun Jumala kouluttaa ja kasvattaa ihmisiä, vielä lapsellisessa vaiheessa olevat ihmiset näkevät hänet ankarana, arvaamattomana.

”Älä torju, poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua – jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan.” (Sanal. 3:11,12)

”Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osalliseksi hänen pyhyydestään. Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.” (Hepr. 12:10,11)

Raamattu antaa kuvan Jumalasta, joka välittää niin paljon ihmisistä, että hän tekee kaikkensa heidän eteensä silläkin uhalla, että hänet ymmärretään aivan väärin ja hänestä aletaan väittää valheita. Mieluiten Jumala puhuu hiljaisella äänellä – kuten Elialle. Mutta jos emme ole kykeneviä kuulemaan hiljaista ääntä, puhuu hän maanjäristyksen, tuulen ja tulen kautta. Todella vaarallisissa tilanteissa Jumalan on täytynyt ryhtyä äärimmäisiin toimenpiteisiin, jotta on saanut uuden mahdollisuuden puhua ihmisille ja saada heistä ystäviä, jotka luottavat häneen. Hän on vielä halunnut antaa ihmisille mahdollisuuden saada selville, ettei Jumalaa tarvitsekaan pelätä.

Mooses tunsi Jumalan ja hän ei pelännyt häntä, vaikka muut Siinain juurella olivat kauhistuneita. ”Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, niin kuin ihminen puhuu toiselle ihmiselle.” (2. Moos. 33:11) Mooses väitteli Jumalan kanssa, antoi neuvoja, keskusteli. He olivat ystäviä.

Saul luuli tekevänsä Jumalan työtä ja puolustavansa totuutta, vaikka hän itse asiassa oli Jumalan vihollinen. Hän palveli epäystävällistä jumalaa. Jumalaa, joka käyttäisi pakkoa ja väkivaltaa saadakseen ihmiset luopumaan harhaopista. Siksi Saul pystyi avustamaan kivityksessä. Olihan Jumalakin määrännyt kivittämään ja tappamaan! ”Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan.” (Apt. 9:1)

Miten Jumala voisi saada tämän vihaisen ja väkivaltaisen miehen, joka palveli vihaista ja väkivaltaista jumalaansa tulemaan ystävällisen Jumalan ystävälliseksi ystäväksi?

Jumala valitsi kohdata Saulin Damaskoksen tiellä dramaattisella tavalla, koska Saul ei kuullut hiljaista kuiskausta. Kirkas valo, ääni, näön menetys. Pelottavaa, mutta toimivaa. Kun Saul tajusi olleensa väärällä puolella, hän varmaan ihmetteli miksei Jumala tuhonnut häntä heti. Niinhän itse olisi tehnyt! Väärässä olevat tuhotaan! Outoa!

Tässä vaiheessa Jumala olisi voinut antaa liudan käskyjä Saulille ja hän olisi ruvennut kuuliaisesti niitä noudattamaan, mutta Jumala halusi hänestä aidon ystävän, ei pelkästään uskollista palvelijaa. Niin Saulia kehotettiin menemään kaupunkiin odottamaan. Jumala halusi hänen tutustuvan itseensä. Ananias tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Isiemme Jumala on valinnut sinut TUNTEMAAN tahtonsa, NÄKEMÄÄN Vanhurskaan ja KUULEMAAN HÄNEN OMAN ÄÄNENSÄ. Sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut.” (Apt. 22: 14,15)

Paavalin toiminta Korinttin hyvin hankalan ja vaikea seurakunnan kanssa kertoo, miten Paavali itse oli muuttunut kohdattuaan YSTÄVÄLLISEN Jumalan. Enää vallan väärinkäyttö ei kuulunut hänen toimintatapoihinsa.

”Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta.” (1. Kor. 11:1) Teologisessa kiistassa hän sanoi: ”Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.” (Room. 14:5)

Ensiksi Paavali vetosi korinttilaisiin rakkaudella. Heille hän kirjoitti rakkaudesta, mutta heihin se ei tehnyt vaikutusta ja he hylkäsivät hänen opetuksensa. Ennen kohtaamistaan Jumalan kanssa Paavali olisi kyllä tiennyt mitä tehdä – vankilaan ja kivitykseen! Mutta nyt hän päätti mennä tapaamaan heitä. Hänelle oltiin epäkohteliaita ja häntä haukuttiin ja hänen arvovaltansa kyseenalaistettiin. Kyllähän Paavali kirjoittaa isoja, mutta läsnäollessaan hän on heikko ja puheissaan vajaa!

Korinttilaiset eivät ottaneet Paavalia tosissaan ennen kuin he oppisivat kunnioittamaan häntä. Paavali palasi Efesoon miettimään, mitä tehdä. Hän päätti toimia kuten Jumala toimi Siinailla – korottaa äänensä ja kirjoitti kirvelevän kirjeen. Se oli niin ankaraa tekstiä, että hän itki kirjoittaessaan. Hän pelkäsi tulevansa väärinymmärretyksi, eikä malttanut odottaa vastausta vaan lähti takaisin Korinttiin. Hän jopa katui kirjoittamaansa. Mutta matkalla hän sai tietää, että hänen hätätoimenpiteensä oli toiminut. Hänen kirjeensä oli vastaanotettu pelonsekaisesti, ja nyt korinttilaiset olivat valmiita kuuntelemaan.

Joosuan kirjan 7. luvussa kerrotaan, miten Akan oli ottanut saalista itselleen vaikka ei pitänyt. 7:25 Joosua sanoi: Miksi syöksit meidät onnettomuuteen? Tänä päivänä Herra syöksee sinut onnettomuuteen. Israelilaiset kivittivät kuoliaaksi Akanin ja hänen omaisensa ja polttivat heidän ruumiinsa…. Näin Herran viha lauhtui.” Miten voimme ymmärtää tämän?

Tullessaan Kaananin maahan oli tärkeää, että israelilaiset oppisivat luottamaan Jumalaan ja ottamaan hänet niin vakavasti, että tekisivät kuten hän käski. He olivat kaikki suuressa vaarassa, eikä heistä pitänyt tuleman itsekästä ryöstelevää roskajoukkoa. Älkää ottako saalista itsellenne!

Silloin elettiin aikaa, jolloin ihmishenki oli halpa, ja kansa itse oli ehdottanut sääntöä: ”Rangaistakoon kuolemalla jokaista, joka kapinoi käskyjäsi vastaan, eikä tottele sinua kaikessa mitä käsket tehdä.” (Joosua 1:18)

He toimivat oman aikansa arvojen ja toimintatapojen mukaisesti. Vielä lapsellisessa kehityksen vaiheessa olevat tarvitsevat rangaistuksen uhkaa toimiakseen oikein ja ollakseen valmiita kuuntelemaan. Kuten Paavali itki kirjoittaessaan ankaraa kirjettä, itki varmaan Jumalakin Akanin kohtaloa.

Voimmeko siis oikeasti luottaa Jumalan ystävällisyyteen ja olla hänen ystäviään?

Raamatusta löytyy Jumala, joka on kaikkivaltias ja voimallinen, mutta myös yhtä armahtava, ystävällinen ja luotettava, jonka suuri päämäärä on johtaa lapsensa ymmärtävän, aidon ystävyyden vapauteen. Matkalla tähän on Jumala valmis tekemään mitä tarvitaan, myös sellaista, joka voidaan
ymmärtää väärin. Hänen viholliset ja pintapuolisesti asioita katsovat näkevät epäystävällisen Jumalan. Mutta hänen ystävänsä näkevät luotettavan Jumalan.

Ilman luottamusta ei ole ystävyyttä.

Tänä vuonna haluan kutsua sinut mukaan kohtaamaan Jumalaa luotettavana ystävänä. Minä sanon teitä ystäviksi – sanoi Jeesus. Mitä me sanomme hänestä?


Ansku Jaakkola
Saarna 14.8. 2021 Jyväskylässä

Lähteitä:
Raamattu
Graham Maxwell: Servants or Friends? Another Look at God
Harold K. Moulton: The Analytical Greek Lexicon

Näinä aikoina tarvitaan kuuntelevaisuutta

Viime päivinä olemme sanoneet toisillemme monet, monet kerrat ”elämme mielenkiintoisia aikoja”. Normaali arki muuttui nopeasti. Monella on ollut paljon uutta opeteltavaa. Nostan hattua kaikille teille, joille tietokoneen ja videoyhteyksien käyttäminen on tuntunut mahdottomalta, mutta jotka olette sitkeästi sitä opetelleet. Uusia asioita!

Näinä poikkeuksellisina aikoina olen kiinnittänyt huomiota erään vanhahtavalta kuulostavan sanan toistumiseen: kuuliaisuus.

Olen pyrkinyt seuraamaan hallituksen tiedotustilaisuudet, sillä sieltä tulee ajanmukaisin ja oikein tieto siitä, missä nyt mennään ja millaisia toimenpiteitä nyt tehdään. Muuten olen pyrkinyt välttämään kommentoinnin jatkuvaa seuraamista. Pääuutiskanavista saa tietää tärkeimmän ja niitäkään ei tarvitsisi katsastaa pitkin päivää.

Ministerit käyttivät sanaa ”kuuliaisuus” vedotessaan meihin kansalaisiin. Olkaa kuuliaisia uusille säännöille ja suosituksille. Kuuliaisuudesta puhuttiin, kun sanottiin, että kansalaisiin luotetaan. Kaikkea ei voi tulla pakottamaan, olkaa sen sijaan kuuliaisia, niin saamme suojeltua ihmisiä sairaudelta ja kuolemalta.

En muista milloin olisin kuullut tätä sanaa positiivisessa mielessä julkisessa keskustelussa, saati valtion johdon taholta. Ehkä en ole vain kiinnittänyt siihen aiemmin huomiota, sekin voi olla mahdollista.

Kuuliaisuus-sanalla on ollut kielteinen kaiku ja se on ollut vanhanaikaista kielenkäyttöä. Mutta nyt tiukan paikan tullen, se onkin käyttökelpoinen käsite.

Mitä kuuliaisuudella tarkoitetaan Raamatussa?

Sanat kuten kuuliaisuus, totella ja kuulla liittyvät hepreankielessä sema-verbiin, joka tarkoittaa ”kuulla, olla kuuliainen”. Sema, Israel! Kuule, Israel! Uuden testamentin kreikan kielen kuuliaisuus, hypakoe, pohjautuu myös sanaan kuulla.

Kuuliaisuus on kuuntelevaisuutta. Jos ei halua kuunnella ja ymmärtää, ei oikein voi olla kuuliainenkaan. Kuuliaisuus on luottamusta.

Ajatellaanpa Raamatun alkukertomusta Eevasta, Aadamista ja käärmeestä. Käärme onnistui horjuttamaan luottamusta Jumalaan, loi epäilyksen varjon Jumalan ylle: ehkä hän ei haluakaan meille parasta? Ja niin alkoi tottelemattomuus eli epäluottamus ja epäluulo Jumalaa kohtaan.

Näinä aikoina meidän on syytä miettiä tarkasti ketä ja mitä kuuntelemme. Monenlaisia ääniä kuuluu, on paljon julistajia, jotka luovat varjon minkä tahansa ylle. Korona on suunniteltu juttu, jolla halutaan kontrolloida ihmisiä ja pakottaa heidät ottamaan rokote! Sensaation hakuiset puhujat elättävät itseään löytämällä sensaatioita ja outoja salaliittoja melkein mistä vaan.

Jos Saksassa on oltu niin viisaita, että sars-epidemian jälkeen arvioitiin pandemian riskejä, todettiin riski korkeaksi ja tehtiin suunnitelmia kansalaisten suojelemiseksi, niin ei siinä ole mitään outoa, että niitä suunnitelmia nyt toteutetaan.

Jos paljon rahaa rokotteiden tekemiseen antanut Bill Gates sanoo, että rokotteiden tarkoitus on vähentää sairautta ja väestönkasvua, niin siinä ei ole mitään outoa. Kun kuolleisuutta saadaan vähennettyä, johtaa se siihen, että lapsia ei tule niin paljon. Se on siis keino vähentää väestönkasvua, joka on syy moneen kärsimykseen maailmassa.

Ketä sinä kuuntelet? Kehen luotat – Jumalaan vai käärmeeseen?

Jokaisen kriisin jälkeen – maanjäristykset, tsunamit, syyskuun 11, pandemiat jne – kuullaan joiltain taas samoja selityksiä: paavi, jesuiitat, illuminaatit, maailmanjärjestys, sunnuntailait. Teorioista on maallisia ja uskonnollisia versioita, mutta mekanismi on sama. Se ei tule Jumalasta, vaikka se sisältäisi kuinka paljon uskonnollisia sanoja.

Raamatun profetiat eivät kerro koronasta eikä meidän tule lukea profetioita soveltaen niitä päivän tapahtumiin. Silloin mennään ojasta allikkoon. Apokalyptiset profetiat kertovat suuria linjoja vaiheista, jotka liittyvät Jumalan kansaan. Niiden tarkoitus on rohkaista, ei pelotella. Jumalan omilla on paljon hankaluutta historian eri vaiheissa, Jumala on silti heidän kanssaan ja oikeutta saamme Jeesuksen tullessa. Paha ei hallitse ikuisesti. Isot asiat ovat ihan hyvin. Raamatun oleellinen viesti on: älä pelkää!

Usko ei ole sitä, että kaikki asiat ovat selvää etukäteen. Usko on Jumalan hiljaisen äänen seuraamista ilman että kaikki asiat ovat selvänä etukäteen. (Rachel Held Evans)

Kaikkialla missä on ihmisiä, on sekä hyvää että pahaa. Oletusarvoisesti nykyisestä tilanteesta voi loppujen lopuksi seurata paljon hyvää – Jumala on nerokas siinä, että hän kamalista asioista osaa luoda myös hyviä seurauksia. Todennäköisesti tulee olemaan myös huonoja seurauksia – niitä on aina. Meidän ei tarvitse olla huolissamme, koska Jeesus on kanssamme.

Ellen Whitellä on hyvä neuvo: ”Meidän tulee varoa ääripäiden luomista. Varo rohkaisemasta heitä, jotka joko olisivat tulessa tai vedessä.”

Mitä raamatullinen kuuliaisuus on? Jeesus oli kuuliainen – opettakoon hän meitä.

Fil. 2:1-8
Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko omaa etuanne vaan myös muiden parasta.

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

Jeesus luopui omastaan ja oli valmis alentamaan itsensä aina ristinkuolemaan asti, koska hän ei ajanut vain omaa etuaan, vaan muiden parasta. Kuuliaisuus on rakkautta – ei itsekkyyttä tai turhamaisuutta. Siihen kuuluu toisen arvostaminen, hellyys, myötätunto ja nöyryys.

Jos me rakastamme suomalaisia nykyisessä tilanteessa, niin mitä meidän kannattaa nyt tehdä? Luonnollisesti elää tavalla, joka suojelee toisia ihmisiä tartunnalta.

Matteus 7:21-22. Jeesus sanoo:
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.

Paljot puheet, lukuisat youtube-videot ja profetioiden selitykset, suuret tapahtumat ja ihmeelliset asiat eivät ole merkki siitä, että ajaa Jeesuksen asiaa.

Matteus 25: 35,36. Jeesus kuvailee miltä kuuliaisuus Jumalalle näyttää käytännössä:
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.

Miten sovellamme tätä korona-aikana? No emme ainakaan menemällä vierailuille. Lähimmäisen rakkaus nyt on helpompaa kuin koskaan – pysy kotonasi! 😉

Kirje roomalaisille 6:17,18
Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on uskottu. Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta.

Kuuliaisuus on kuuntelevaisuutta: halua tehdä sitä mikä on vanhurskasta, hyvää ja rakastavaa. Se on avoinna olemista Jumalan suuntaan. Se on vapautta itsekkyyden orjuudesta, sillä kun on avoin Jumalan suuntaan, on avoin ihmisten suuntaan. Kuuliaisuus on Jumalaan luottamista.

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

Jeesus luopui omastaan ja oli valmis alentamaan itsensä aina ristinkuolemaan asti, koska hän ei ajanut vain omaa etuaan, vaan muiden parasta. Kuuliaisuus on rakkautta – ei itsekkyyttä tai turhamaisuutta. Siihen kuuluu toisen arvostaminen, hellyys, myötätunto ja nöyryys.

Jos me rakastamme suomalaisia nykyisessä tilanteessa, niin mitä meidän kannattaa nyt tehdä? Luonnollisesti elää tavalla, joka suojelee toisia ihmisiä tartunnalta.

Matteus 7:21-22. Jeesus sanoo:
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.

Paljot puheet, lukuisat youtube-videot ja profetioiden selitykset, suuret tapahtumat ja ihmeelliset asiat eivät ole merkki siitä, että ajaa Jeesuksen asiaa.

Matteus 25: 35,36. Jeesus kuvailee miltä kuuliaisuus Jumalalle näyttää käytännössä:

Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.

Miten sovellamme tätä korona-aikana? No emme ainakaan menemällä vierailuille. Lähimmäisen rakkaus nyt on helpompaa kuin koskaan – pysy kotonasi! 😉

Kirje roomalaisille 6:17,18
Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on uskottu. Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta.

Kuuliaisuus on kuuntelevaisuutta: halua tehdä sitä mikä on vanhurskasta, hyvää ja rakastavaa. Se on avoinna olemista Jumalan suuntaan. Se on vapautta itsekkyyden orjuudesta, sillä kun on avoin Jumalan suuntaan, on avoin ihmisten suuntaan. Kuuliaisuus on Jumalaan luottamista.

Saarna etäjumalanpalveluksessa 28.3. 2020. Ansku Jaakkola.

Ihmiselle on luontaista syyttää uhria, mutta Jeesus toimi toisin

La 17.3. 2018

klo 11 raamattutunti "Lainaaminen ja kuluttaminen", Pertti Vehkavuori.
Kinyarwandankielinen ryhmä. English Bible Study. Lapset Helena Mäkelin-Juvonen. Koululaiset Teemu Keronen.

Klo 12 musiikki Mirka Baffoe-Mensah. Lastenkertomus, saarna "Ihmiselle on luontaista syyttää uhria, mutta Jeesus toimi toisin", Ansku Jaakkola.

Tervetuloa

Jumalanpalvelus 5.4. 2014

La 5.4. klo 11 saarnaa Sebageni Ndwaniye, ihmeellisesti pelastunut pakolainen Kongosta, jonka elämän Jumala on muuttanut.  Saarna kinyarwandaksi, tulkkaus suomeksi.

Raamattutunti Pekka Pihl.

Tervetuloa kohtamaan Jumalaa yhdessä!

Ghana-projektin tarina (7/7)

Jumala puhuu edelleen - 2000 luvulla - sinulle. Ajatella, sinä olet ihminen, jolle Jumala puhuu. Sinä, ihan tavallinen suomalainen.


Jumala sanoo: "Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima. Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä. Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa." (Sanal 8:14,34,35)

Jumalan halu puhua meille on paljon suurempi kuin meidän kiinnostuksemme kuulla häntä. Hän puhuu meille mielellään. Hän välittää meistä, siksi hän puhuu meille. Hän välittää Namongin väestä ja puhuu meille täällä Suomessa. Hän rakastaa meitä aivan yhtä paljon kuin niitä ihmisiä, joille hän puhui Vanhan testamentin ja Uuden testamentin tapahtumissa. Jumala rakastaa sinua kuten Abrahamia, Saaraa, Moosesta, Esteriä, Daavidia, opetuslapsia, Paavalia ja Pietaria.

Jumala on puhunut sinulle Namongista. Hän on ottanut sinut mukaan omiin suunnitelmiinsa tekemään ihmettä monen ihmisen elämässä. Todennäköistä on että hänellä on sinulle paljon muutakin asiaa ja sinä voit oppia kuulemaan Jumalan puhetta yhä enemmän ja enemmän. Tänä aamuna hän sanoo: "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän." (Ilm.3:20) Pysähdy kuulemaan ja avaa ovi -elämäsi saa uuden ulottuvuuden, siitä tulee seikkailua. Tänään aterioimme yhdessä Ghana-juhlan kunniaksi - koska Jumala on puhunut ja me olemme kuulleet.
Toinen vaihtoehto olisi ollut ettemme olisi kuulleet emmekä osallistuneet tähän ja tilanne olisi pysynyt Namongissa ennallaan.
　
Ansku

Ghana-projektin tarina (6/7)

Alueella asuu kristittyjä, muslimeja, animisteja ja esi-isien palvojia. Pelkästään Namongissa on 14 jumalaa ja niiden pappeja, koko Offinson alueella yli 250. Jokia pidetään jumalina. Mutta nyt, on sairas lapsi tai synnyttävä äiti mistä tahansa uskonnosta, on hän miten köyhä tahansa, hän voi saada apua läheltä. Toivo paremmasta tulevaisuudesta on syttynyt.

Ajattelen omia tyttäriäni, minulle hirmuisen rakkaita. He ovat syntyneet ja kasvaneet hyvän terveydenhuollon piirissä. Heidät on rokotettu, he ovat saaneet lääkkeitä, leikkaukseen ollaan päästy tarvittaessa. Jos meidän nuorimmainen ei olisi syntynyt sairaalassa, niin häntä ei todennäköisesti olisi enää edes olemassa... Ei olisi tuota hurmaavaa hymyä, hupaisia uusia sanoja, pienten jalkojen töpsettä. Olemme siunattuja. Miten kiitollinen olen, että saan jakaa tätä siunausta Namongin äitien ja isien kanssa, jotka rakastavat lapsiaan yhtä paljon kuin me omiamme.

Jotain on myös tapahtunut Vehniällä, Korpilahdella, Jyväskylässä, Tarttilassa, Raisiossa, Turussa, Ristiinassa, Tanskassa, Vaajakoskella, Joensuussa, Palokassa, Myllykoskella, Mikkelissä, Kannuskoskella, Suolahdessa, Helsingissä, Liperissä, Torniossa, Tampereella, Äänekoskella, Vesannolla, Sastamalassa, Kaarinassa... ja on löytynyt ihmisiä, jotka lähtevät seuraavaan vaiheeseen, itse rakentamiseen. Suurinta osaa teistä en ole koskaan nähnyt. Miksi te olette täällä? Mistä ajatus lähtöön tuli? Miten on järjestynyt varat ja aika ja kaikki asiat? Mielenkiinnolla odotan saada kuulla tarinoitanne.

Mitä mieltä te olette: kuka on saanut tämän kaiken aikaan? Kuka on puhunut lukemattoman monille ihmisille ja saanut heidät tekemään kummallisia, uuvuttavia, tylsiä, jännittäviä asioita, hankalia ja pelottaviakin asioita? Näkemään vaivaa ja tekemään työtä?

Minun johtopäätökseni on että Jumala on puhunut. Jumala puhuu monin tavoin: ajatuksiimme, kokemusten kautta, rocktähden välityksellä, tapahtumien kautta. Olen valmis sanomaan: Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi rakentaa terveysaseman Namongin kylään.


Jumala ei ole puhunut vain parille meistä, vaan monelle. Jumalan kuunteleminen ei ole harvojen yksinoikeus.

Ghana-projektin tarina (5/7)

Namong kuuluu Offinson alueeseen, jossa asuu yli 200 000 ihmistä. Katolinen klinikka pystyy palvelemaan kaiken kaikkiaan 60-80 ihmistä. Sen ja seuraavan klinikan välillä asustaa lähes 600 000 ihmistä. Tästä syystä Namongista täytyy lähteä Kumasin kaupunkiin terveyspalveluja hakemaan, mutta suurin osa ihmisistä elävät reilusti alle köyhyysrajan eivätkä pysty.

Kuolleisuus alueella on korkea, erityisesti vauvojen ja lasten keskuudessa. Joka vuosi sadekauden aikana on kolera- ja lavantautiepidemiat, jotka tappavat erityisesti lapsia. Kuivakausi ei tuo paljon helpotusta, sillä eläimet ja ihmiset juomat samoista vesilähteistä, taudit tarttuvat ja erityisesti lapset kuolevat. Synnyttävien äitien kuolleisuus on myös korkea. Yleisiä vaivoja alueella ovat malaria, lavantauti, hammas- ja silmäsairaudet. Eniten tappavat malaria ja lavantauti.

Ghanan adventtikirkko halusi vastata surkeaan tilanteeseen ja 22 vuotta sitten päätettiin perustaa terveysasema, heidän mittakaavassaan sairaala alueelle. Se oli vuosi 1989. Tarkoituksena oli vähentää kuolemia Offinson alueella. Taloudellisten ongelmien vuoksi suunnitelmaa ei ole voitu toteuttaa 22 vuoteen. Ihmiset ovat rukoilleet asian puolesta kymmeniä vuosia ja nyt vuonna 2011 asiaan tulee muutos.

Ghana-projeketin tarina (4/7)

Heti seuraavana vuonna eli 2008 Jyväskylässä päätetään järjestää seuraava projekti Ghanassa. Ilman johtajuutta mitään ei tapahdu - mutta JM on edelleen valmis projektijohtajaksi, MH on valmis organisoimaan, PE vastaamaan rakentamisesta... Mikähän teidät saa tähän? Sehän oli selvää että projektin mukana tulee paljon työtä, väsymystä, epätoivoakin. Ikään kuin ei olisi muutakaan tekemistä... Kuka teitä tähän kehottaa?

Projektiksi tulee terveysasema, budjetti 20 000 €. Hurjaa, mistäs sellainen raha tehdään? Budjetti nousee yli 60 000 €, Jyväskylän seurakunnan osuudeksi 40 000 €. Ja me kun luultiin, että 4000 € oli iso uskon askel!

Mutta löytyy sitkeitä ihmisiä pitämään myyjäisiä, vääntämään viikko toisensa jälkeen munkkeja, piirakoita, kakkuja, leipiä. Ihmiset tuovat kirpputorille tavaraa, toiset ostavat ne ja haluavat maksaa ylihintaa. Nousee konsertti-ideoita, löytyy niihin laulajia. Järjestetään korttelijuhlia. Kerätään kolehteja. Löytyy ihmisiä, jotka antavat. Löytyy mainostenjakajia kerta toisensa jälkeen. Auttajia, siivoajia, tiskaajia, myyjiä, jalkoja, käsiä, sympatia-kerääjiäkin. Mistä ne kaikki tulevat? Kuka heille puhuu ja tuo heidät tekemään työtä ja näkemään vaivaa? Mukana on seurakunnan jäseniä, tuttavia, ystäviä, uusia ihmisiä. Kuka saa heidät mukaan?

Kolme vuotta on tehty työtä. Paljon. On väsytty. Kyllästytty. Turhauduttukin. Rukoiltu. Ja tehty työtä. Ja nyt olemme Ghana-juhlassa. 40 000 € on kasassa. Toki enemmälle rahalle on käyttöä, mutta nyt olemme Ghana-juhlassa. Projekti voidaan oikeasti toteuttaa. 40 000 €! Rakentaminen voi pian alkaa.

Ghana-projektin tarina (3/7)

Tammikuussa kirkkomme eteisessä PE nykäisee minua hihasta ja sanoo: meillä on paikka minne rakentaa - lokakuussa! Minua moinen aikataulu huimaa, mutta johtokunta ja seurakuntakokous ovat sitä mieltä että kyllä! Kenen ääntä he mahtavat kuunnella? Seurakuntana sitoudumme laittamaan projektiin 4000 € . Summa tuntuu suurelta. Olemmehan tällainen pieni, mitätön seurakunta, joka kamppailee taloutensa kanssa, mutta uskon askel otetaan.

Mukaan innostuu lähtemään myös HE, joka on käynyt jo jonkun aikaa jumalanpalveluksissa. Joku viikko ennen matkaa tulee PV:lle sellainen olo, että täytyy puhua HE:lle. Mistäköhän tuo olo mahtaa tulla? Yksi ilta täällä jossain kirkon portaikossako se oli, kun PV sanoo että mitäpä jos sut kastettais siellä Ghanassa, siellä kun on lämmintä vettäkin. Pistitpä pahan, tuumaa HE. Asiasta ei enempää jutella, mutta viimeisenä perjantai-iltana Ghanassa HE juteltuaan muiden kanssa ja mietittyään asiaa itsekseen, kastettiin Atlantin isoissa aalloissa. Kuka HE:lle puhui?

Siellä Anomabon uuden kirkon ensimmäisessä jumalanpalveluksessa katsoin kun Elisabeth, ompelija rukoili ensimmäistä kertaa kirkossaan. Suomesta saakka pariskunta auttamaan ompelukoneen korjaamisessa, Keski-Suomesta seurakunta avuksi kirkon rakentamiseen anomabolaisille. Kukakohan sen sai aikaan? Nykyään Anomabon seurakunta jälleen kasvaa.

Ghana-projektin tarina (2/7)

Neljä vuotta sitten marraskuussa eräässä koulutustilaisuudessa Helsingissä istui noin 15 ihmistä samalla penkillä. He tulivat pienestä, vähäpätöisestä suomalaisesta seurakunnasta. He olivat nähneet vaivaa seurakuntansa toimivuuden eteen ja olivat rukoilleet johdatusta. Mitä seuraavaksi? Mikä on Jumalan tahto tämän pienen seurakunnan suhteen? Sitä he eivät tienneet.

Siellä he istuivat ja kuuntelivat kun rocktähti Bonoa haastateltiin. Bono kertoi mitä Raamattu sanoo vastuustamme köyhistä ja haastoi seurakuntia heräämään välinpitämättömyydestään. Silloin useammassa kohtaa tuota penkkiä heräsi samanlaisia ajatuksia: tuota meidän täytyy tehdä! Meidän täytyy toimia niiden hyväksi joilla on hyvin vähän tai ei mitään. Kuka puhui näille ihmisille? Monet heistä ovat täällä tänään paikalla. Kyseessä on Jyväskylän adventtiseurakunnan väkeä. Syntyi innostus - mutta mitä pitäisi tehdä? Missä? Miten me pystyttäisiin mitään tekemään?

Sinä vuonna P oli Ghanassa auttamassa tuntemaansa pastori Kobya sekä paikallisissa sairaaloissa. Kukakohan P:lle oli puhunut kun hän päätti sinne mennä? PE meni sinne joulukuussa. Työnteon välissä pitivät he myös lomaa ja ajoivat Ghanan kauniille rannikolle. Matkan aikana ei löytynyt huoltoasemaa, jossa olisi ollut bensaa myytävänä - niin köyhää siellä oli. Saavuttuaan hotelliin, päättivät P ja PE lähteä heti seuraavan päivän aamuna läheisempään suurempaan kaupunkiin etsimään bensaa. Kun P kaarsi auton aamulla vasemmalle päätielle näkivät he ompelukonetta päänsä päällä kantavan naisen kävelevän tien varressa. P koki, että hänen täytyy pysähtyä ja tarjota kyytiä - kenenkä puhetta P kuunteli niin tehdessään?

Nainen kertoo olevansa ompelija ja itkien rukoilleensa yön Jumalalta apua mahdottomaan tilanteeseensa. Ompelukone on rikki, hänen ja perheensä toimeentulo on vaakalaudalla. Uuden osan voi saada vain sieltä kaupungista, mutta hän ei tiedä miten sinne pääsee eikä hänellä ole varaa osaa ostaakaan. Silti hän lähti aamulla liikkeelle kävellen - kenenköhän kehotuksesta?

P ja PE ottavat hänet kyytiin. Hän voisi auttaa heitä löytämään bensaa ja he auttaisivat häntä löytämään uuden osan. Nainen esittäytyy ghanalaiseen tapaan: Elisabeth, adventisti. Hänen avullaan bensaa löytyy. Uusi osa ompelukoneeseen maksaa noin 7 €.


Käy ilmi, että P:n ja PE:n lomapaikkakunnalla kokoontuu pieni adventtiseurakunta. Elisabeth vie heidät sapattina kirkkoon - erään koulun kolmosluokan luokkahuoneeseen, jossa aikuisetkin ahtautuvat pieniin pulpetteihin. Seurakunta on aiemmin ollut noin 100 hengen seurakunta, mutta nyt väkeä oli jäljellä ehkä 15. Välillä he kokoontuivat puun alla, kanootissa, kalastajien kokoontumistilassa, luokkahuoneessa... kunnes heidät aina ajettiin pois. Maassa, jossa yhteisö on kaikki kaikessa on elintärkeää että seurakuntaperheellä olisi pysyvät, omat tilat jossa kokoontua. Monet jäsenet ovat perheidensä hylkäämiä, joka uskonsa takia tai muuten. He tarvitsevat kodin. He olivatkin saaneet maata ostettua ja hieman rakennettuakin, mutta varaa ei ollut enempään.

Seurakuntalaiset haluavat näyttää jumalanpalveluksen jälkeen heidän oikean kirkkonsa paikan. Se oli mäellä, kauniilla näköalalla.

Ghana-projektin tarina (1/7)

Saarna Ghana-juhlassa 8.1. 2011

Onko Jumala puhunut sinulle viime aikoina? Mitä hän sanoi? Miten hän puhui? Mistä voi tietää puhuuko Jumala vai onko kyse jostain muusta?

Itse kuulun ihmisiin, joita vähän arveluttaa, jos ihmiset kovin helposti ja suureen ääneen väittävät sen, tämän ja tuon olevan Jumalan puhetta. Suuri ääni ja vakuuttuneet väitteet eivät vielä tarkoita että asia on niin. Onhan mielisairaaloissakin ihmisiä, jotka ovat omasta mielestä aivan varmasti Jeesuksia. On ihmisiä, jotka kertovat vaikka jonkun verityön jälkeen, että "Jumala" käski heidän tehdä niin... Toiset ihmiset muuten vaan nimeävät omat toiveensa Jumalan tahdoksi. Raamattu varoittaa olemasta hyväuskoinen. "... älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja." (1 Joh 4:1) "Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää." (1 Tess 5:21)

Hyväuskoisuutta on tärkeää välttää, mutta jos ihminen jää kyynisyytensä, kriittisyytensä tai vaikka vain varovaisuutensa vangiksi niin sääli häntä. Raamattu kertoo Jumalasta, joka kommunikoi ihmisten kanssa. Hän puhuu heille. Ihmiset kuulevat ja ymmärtävät. Jeesus kuvaa seuraajiaan näin: "Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen ne ja ne seuraavat minua." (Joh. 10:27) He kuulevat äänen ja seuraavat. Mitäköhän Jumala on mahtanut puhua sinulle viime aikoina?

Ensimmäisten kristittyjen seurakunta kirjoitti kirjeessä "Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi..." (Apt. 15:28) Aika rohkeasti sanottu, eikö vain? Sanoisimmeko me jotain tällaista? Puhuuko Jumala ihmisille vielä näin konkreettisesti 2000-luvullakin? Jos puhuu, niin mistä voimme varmasti tietää että kyseessä on Jumala?

Tänään haluan kertoa tosikertomuksen. Voitte kukin arvioida mistä siinä on kysymys.

Vapaus on Jumalasta

Kristittyjen ykseyden rukousviikon ja uskonnonvapauspäivän saarna 23.1.2010 löytyy viidessä osassa täältä:

Vapaus on Jumalasta (1/5)
Vapaus on Jumalasta (2/5)
Vapaus on Jumalasta (3/5)
Vapaus on Jumalasta (4/5)
Vapaus on Jumalasta (5/5)