Rakkaus voittaa la 29.6. klo 10

 

Jumala antoi kaikkensa

Ehtoollinen Jyväskylän adventtikirkossa

Tervetuloa ehtoolliselle ihmettelemään Jumalaa,
joka antoi kaikkensa! 

Pastori Ansku Jaakkola saarnaa. 

Mahdollisuus osallistua myös jalkojenpesuun Jeesuksen esimerkkiä noudattaen. 

 

Akpo Siemuri: Suurin niistä on rakkaus

 

23.12.2023 klo 11 Suurin niistä

 

Hyvää isänpäivää

 

Ajatus viikolle: Willa Cather

 

Missä on suurta rakkautta, siellä on aina ihmeitä.

Adventtikirkossa ehtoollinen on avoin kaikille

 
Juuri sinä olet tervetullut ehtoolliselle, Jeesuksen juhlaan!

Jeesus sanoo olevansa tie, totuus ja elämä. "Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Minun lampaani kuulevat minun ääneni. MInä annan heille ikuisen elämän He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta."

Ehtoollinen adventtikirkossa on avoin kaikille, joilla on halua "tulla Jeesuksen luo".

Tervetuloa la 14.10. 2023 klo 11

Arkistosta: Rakkauden laki

Meidän aikanamme on tullut yleiseksi tavaksi erottaa laki ja rakkaus toisistaan. Sanotaan, että Jumala vaatii rakkautta mutta ei lain noudattamista. Mutta lakia ei voida erottaa rakkaudesta. Jeesus sanookin lain suurimmista käskyistä:

"'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.' Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Jumala tahtoo vain rakkautta. Rakastamiseen sisältyy kaikki Jumalan tahto. Ylin rakkauden kohde on Jumala, ja sitä seuraa, aivan kuin planeetta aurinkoa, rakkaus lähimmäisiin. Rakkaus ei jätä mitään osaa ihmisen persoonallisuudesta koskemattomaksi. Meidän on rakastettava kaiken tahtomme, sielunkykyjemme, tunteittemme ja koko persoonallisuutemme voimalla. Rakkauden on vallattava koko ihminen.

Lain alkuperä on Jumalan rakkaudessa. Kymmenen käskyä eivät ole vain Jumalan pyhyyden ja majesteettisuuden ilmauksia vaan ennen kaikkea Jumalan rakkauden ilmauksia. Laki on lähtöisin rakkaudesta, se vaatii rakkautta ja se tähtää rakkauteen.

Mitä parhain esimerkki tästä on Jeesuksen esittämä vertaus laupiaasta samarialaisesta. Me tunnemme tuon vertauksen hyvin, mutta siitä huolimatta on syytä panna merkille, että kysymys koskee oikeata lain tulkintaa. Jeesus opetti, että tärkeintä laissa on laupeus. Ihmisten rakastaminen, ystävällisyys ja myötätunto ovat oikeata lain pitämistä. Rakkaus ei tee tyhjäksi lain kirjainta, mutta pelkkä kirjaimen täyttäminen ei vielä takaa rakkauden toteutumista.

Laki ei kuitenkaan voi pelastaa ihmistä. Se ei voi muuttaa sydäntä eikä antaa syntejä anteeksi. Apostoli Paavali tekee selväksi, että pelastuksen ainoa perustus on Kristuksen vanhurskaudessa.

Mutta Paavalin suhde lakiin Jumalan ikuisena tahtona on täysin myönteinen. Paavali tekee lain suureksi ja ihanaksi erityisesti Roomalaiskirjeensä 7. luvussa. "Niin, laki on kuitenkin pyhä, ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä." "Laki on hengellinen." Paavali vertaa lakia Jumalan luonteeseen. Jumala on pyhä. Niin on lakikin. Jumala on vanhurskas. Lakikin on vanhurskas ja vaatii vanhurskautta. Paavali nimittää lakia myös hyväksi. sana toistuu neljä kertaa samassa luvussa. Tämä on vanhurkautetun ihmisen näkemys Jumalan laista.

Laki ei ole ensi sijassa kirjaimellisia käskyjä, jotka on suhteellisen helppo täyttää inhimillisin voimavaroin, vaan laki on hengellisiä periaatteita, eläviä, pyhiä, vanhurskaita ja hyviä Jumalan tahdon ilmoituksia, joita ei lihallinen ihminen pysty täyttämään.

Vain rakkaus voi lakia täyttää. "Joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. - - Sentähden on rakkaus lain täyttämys" (Room. 13: 8,10). Laki on syntynyt rakkaudesta, ja siksi vain rakkaus voi sen täyttää.

Rakkaus tulee ihmisen sydämeen evankeliumin välityksellä. Kun syntinen uskoo Kristuksen ansioon ja saa hänen verensä kautta puhtaan omantunnon, syntyy rakkaus jumalallisena lahjana.

Olemme usein tehneet lain pieneksi ja mitättömäksi. Emmekö ole monesti tehneet Jumalan suuresta ja ihanasta laista fariseusten yksityisiä käskyjä ja unohtaneet sen, mikä laissa on tärkeintä? Onko laki ollut meille, kuten Jeesukselle ja Paavalille, kokonaisuus, jonka ensimmäinen vaatimus on kohdistunut rakkauteen ja laupeuteen?

Mutta miten meidän käy, jos näemme lain hengellisinä periaatteina? Emmekö kaikki ole suuria syntisiä, jotka olemme rikkoneet raskaasti Jumalan pyhää lakia vastaan? Kun katsomme itseämme hengellisen lain kirkkaassa valossa, voiko meillä olle mitään muuta pelastumisen mahdollisuutta kuin Kristuksen täydellinen vanhurskaus? Joka päivä me tarvitsemme anteeksiantamusta ja sovitusta. Kaikki pelastusmahdollisuutemme on yksin Kristuksessa. Ja sitä hän tarjoaa meille vapaana lahjana.

Ja lopuksi: Voiko krisitty muuta kuin rakastaa Jumalan lakia? Eikö Paavalin tunnustus ole jokaisen todellisen krisityn sydämen kaipaus: "Sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin" (Room. 7:22)! Uudestisyntynyt ja vanhurskautettu ihminen ei vain alistu Jumalan lakiin, vaan hän yhtyy siihen ilolla. Silloin laki tulee hänelle vapauden laiksi, laupeuden ja rakkauden laiksi.

---

Arkistosta -sarjassa esittelemme vanhoja vihkosia, traktaatteja ja muuta vanhempaa materiaalia.

Rukous

Kristukseen kuuluvina,
Kristukseen kastettuina,
Kristuksen yllemme pukeneina
käännymme kolmiyhteisen Jumalan puoleen.

Kiitämme hengellisestä todellisuudesta, jonka Jeesus on tuonut osaksemme tulemalla maailmaan kumoamaan pahuuden aikaansaannokset ja riistämään vallan kuoleman valtiaalta, joka hallitsee valheilla ja pelolla. 

Kiitos, että Jeesus on vapauttanut meidät pelon - kuoleman pelon – orjuudesta valaisten meille elämän lähteen, Jumalan, jonka tunteminen on meille ikuinen elämä. Kiitos, että olemme saaneet kuulla Jumalan hyvyydestä ja jatkuvasti kasvaa sen tuntemisessa.

Kiitos, Jeesus Kristus, että olet Puolustajamme, et suinkaan Isä Jumalaa vastaan, sillä Isä ja Poika olette yhtä, vaan puolustat meitä pahuuden hyökkäyksiä vastaan niin ettei katkeruus pääse juurtumaan ja myrkyttämään, niin ettei pelko ota meitä takaisin valtaansa eikö toivo murene, niin ettei itsekeskeisyys estä meitä elämästä avoimesti ja rohkeasti.

Kiitos, että olet lähettänyt meille toisen samanlaisen Puolustajan, Pyhän Hengen, sytyttämään sydämiimme rakkauden niin ystäviä kuin vihollisia kohtaan.

Anna meille hanakkuutta kuunnella, hitautta puhumiseen ja suuttumiseen. Auta meitä syvemmin ymmärtämään sokeutemme rakkautesi ja armosi laajuudelle. Olet lähettänyt meidät maailmaan tekemään sinun tekojasi – anna anteeksi välinpitämättömyytemme väkivallan, syrjinnän ja sorron suhteen.

Valaise sisimpämme. Selvitä sinä meille miten asiat ovat, puhdista meidät kovasydämisyydestä. Anna meille armo ottaa nuhteesi vastaan, tehdä parannus kääntymällä kärsivän ihmisen puoleen ja puolustaa oikeudenmukaisuutta. Haluamme oppia tekemään hyvää, niin että yhä useampi uskaltaa luottaa sinuun.

Kiitos, että olet esirukoilijamme, meidän, jotka olemme maailmassa, mutta emme enää tästä maailmasta. Kiitos, Jeesus, että voit auttaa koettelemuksissamme, koska olet kokenut niitä itse ja tiedät millaista kärsimys on. Suojele meitä. Saakoon totuutesi pyhittää meidät ja kantaa meissä hedelmää.

Rukoilemme, Jeesus, samaa kuin sinä rukoilit:
että olisimme kaikki yhtä niin kuin sinä ja Isä olette yhtä.
Pysyköön meissä Isän ja Pojan välinen rakkaus, jotta sinä pysyt meissä ja me sinussa.

Haluat meidän olevan siellä missä sinäkin olet ja olet kutsunut meitä yhä syvenevään ystävyyteen kanssasi sen sijaan, että jäisimme pelkiksi palvelijoiksi. Auta meitä vastaamaan pyhään kutsuusi myönteisesti.

Pyydämme hengellistä viisautta, jotta opimme ymmärtämään syvällisesti Jumalan tahdon.
Pyydämme kykyä nähdä pintaa syvemmälle erottaen hyvän ja pahan.
Pyydämme arvostelukykyä, että osaisimme elää Herran arvoisesti ja tekomme tuottaisivat hyvää hedelmää.

Rukouksemme on, että kaikki Kristuksen omat tuntevat sinut yhä läheisemmin ja kasvavat sinun voimastasi kestäviksi pysymään lujasti uskon perustalla ja pitämään kiinni ilosanoman antamasta toivosta.

Jeesuksen nimessä, amen.

Ansku Jaakkola, pastori

Arkistosta: Jumala rakastaa sinua

Näytä minulle ihminen, jota ei yksikään tässä maailmassa rakasta ja josta ei kukaan välitä. Sanon sinulle: hän on onnettomin ihminen auringon alla. Ihminen antaa kaikkein suurimman arvon rakkaudelle. Jos saat jonkun ihmisen vakuuttuneeksi siitä, että rakastat häntä, olet voittanut hänen sydämensä.

Rakkauden siteet ihmisten välillä voivat olla hyvin voimakkaita. Miten paljon kaunista onkaan puhuttu ja kirjoitettu äidin ja isän rakkaudesta lapseensa, sulhasen ja moriamen, miehen ja vaimon välisestä rakkaudesta, sisarusten ja ystävysten keskinäisestä rakkaudesta. Mutta ystävät voivat erota toisistaan, sisarukset voivat riitaantua keskenään, mies voi hyljätä vaimonsa ja vaimo miehensä. Isä ja äitikin voi kääntää selkänsä lapselleen. Kaikki inhimillinen rakkaus voi pettää.

Niin syvää kuin inhimillinen rakkaus voikin parhaimmillaan olla, sitä ei voida kuitenkaan verrata Jumalan rakkauteen. Ainoakaan isä tai äiti ei ole koskaan rakastanut lastaan niin kuin Jumala rakastaa sinua ja minua. "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:16). Kuka voi luodata näiden sanojen syvyyden: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut"? Emme voi kohota Jumalan rakkauden korkeuksiin emmekä liioin laskeutua alas sen syvyyksiin.

Minkä vuoksi Jumala rakastaa meitä? Jos kysyt tätä minulta, en minä osaa vastata. Luulen hänen rakastavan meitä siksi, että rakkaus kuuluu hänen olemukseensa. Vaikka me olemme syntisiä, se ei estä häntä rakastamasta meitä, sinua ja minua. Raamattuhan sanoo: 

"Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme" (Room. 5:8).

Jumalan rakkaudesta puhuu kaikkein syvimmin risti. Katso Golgatan ristillä riippuvaa Jumalan Poikaa. Hän ei olisi kuollut puolestasi, ellei hän olisi sinua rakastanut. Poljetko sinä jalkoihisi tällaisen rakkauden? Vai tahdotko juuri nyt antaa itsesi hänelle?

Rakas ystävä, Kristus kutsuu sinua rakkaudessaan. Maailmaa saattaa kohdella sinua kovin käsin, mutta Kristus ottaa sinut vastaan hellyydellä. Lähimmätkin ihmissuhteesi ovat voineet katketa, mutta Kristus rakastaa sinua yhä muuttumattomalla rakkaudella. Sinä et voi koskaan löytää häntä parempaa ystävää. Sinun tarvitsee vain tulla hänen luoksensa. Mutta tee se tänään.

Ehkä kysyt: "Millä tavalla minä voin tulla hänen luokseen?" Samalla tavalla kuin tulet isäsi luo. Jos olet rikkonut isääsi vastaan, sinä menet hänen luokseen ja sanot: "Isä, tahdotko antaa minulle anteeksi?" Menettele samalla tavalla suhteessasi Kristukseen. Se tapahtuu vieläkin yksinkertaisemmin, sillä voit puhua hänelle rukouksessa, juuri nyt.

Sano hänelle, ettet ole rakastanut häntä etkä ollut hänelle kuuliainen. Ehkä sinulla on kerrottavana hyvin synkkä tarina. Mutta puhu se hänelle juuri sellaisena kuin se on. Älä salaa mitään. Jos rukouksessa menet hänen luoksensa ja tunnustat syntisi  ja tarpeesi, hän on pelastava sinut. Raamattu vakuuttaa: "Jos me tunnustamme syntimme - - hän antaa meille synnit anteeksi" (1. Joh. 1:9).

En tunne ainoatakaan Raamatun totuutta, jota me tarvitsisimme siinä määrin kuin sitä, että Jumala rakastaa meitä. Paholainen on kautta aikojen yrittänyt saada ihmiset uskomaan, että Jumala vihaa ihmistä. Siksi on vaikeaa saada ihmisstä uskomaan Jumalan muutumattomaan rakkauteen. Kun ihminen on hylännyt Jumalan, hän ajattelee, että Jumala vihaa häntä. Mutta Jumalaa rakastaa syntistä vaikka hän vihaakin syntiä. Hän vihaa syntiä, koska synti tuhoaa ihmisen elämän. Juuri siksi, että Jumala rakastaa syntistä, hän vihaa hänen syntiään.

Jumala rakastaa sinua. Se on hyvä uutinen! Autuas evankeliumi! Siunattu, iloinen sanoma! Usko se tänään. Ota se vastaan sydämeesi. Käy sisälle uuteen elämään.

----

Arkistosta -sarjassa esittelemme vanhoja vihkosia, traktaatteja ja muita vanhempaa materiaalia.

La 21.1. klo 11 "Opettele tekemään hyvää - hajautettu yhteys ihmisiin"

 La 21.1. klo 11 jumalanpalvelus on osa Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa

Raamattutunti Ansku Jaakkola
Nuorten raamattutunti Aaron Igirimbabazi
Lapset ja koululaiset Rebekka Tuutti

Jumppasaarna Pertti Vehkavuori
Saarna "Opettele tekemään hyvää - hajautettu yhteys ihmisiin", Ansku Jaakkola

4. adventti: 1.Joh. 4:10

Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

4. adventti: Room. 8:38-39

Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

4. adventti: 1.Piet. 1:8-9

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

Joululahjakeräys 19.11. 2022

 

Kirjaston hyllyltä: Agape Kun rakkaus kestää

Tässä kirjassa Petri ja Marianne Välimäki käsittelevät toivoa, joka kestää ja voi auttaa aivan jokaista. He ovat palvelleet kriisipalvelutyössä ja kautta ovat kohdanneet ehkä tuhansia hädässä olleita ihmisiä. He ovat saaneet seurata kuinka Jumalan agape - rakkaus Jeesuksessa on auttanut sitä, joka Häntä on avukseen pyytänyt.

Jyväskylän adventtiseurakunnan jäsenet voivat lainata teoksen kirjastosta merkitsemällä lainan lainavihkoon (jotta kirjan sijainti ei olisi yhden ihmisen muistin varassa).

Oletko jo lukenut kirjan? Suositteletko sitä? Mitä ajatuksia se sinussa herätti?

Rukousviikon päivän rukous: Vapauta meidät tuntemattoman pelosta

Oi Herra, me pyydämme sinua vapauttamaan meidät tuntemattoman pelosta; menetysten ja surun pelosta; köyhyyden pelosta; sairauden ja kivun pelosta; vanhenemisen pelosta; ja kuoleman pelosta.

Auta meitä, Isä, armollasi rakastamaan ja pelkäämään vain sinua, täytä sydämemme iloisella rakkaudella, että rakastaen luottaisimme sinuun.

Herramme ja Mestarimme Jeesuksen Kristuksen kautta.

-Akamu Ibaim, Nigeria

Kuva Marjo Hallilan taideteoksesta "Suostuminen"

Ei ystävyyttä ilman luottamusta

 ”Minä sanon teitä ystäviksi,” sanoo Jeesus. Mitä sinä sanot hänestä? Millainen on suhteesi Jumalaan? Onko hän sinulle erityisesti Luoja, Kaikkivaltias, Herra, Isä tai äiti, tuomari… vai ystävä?

Ystävyyttä ei ole ilman luottamusta. Vaikka viettäisin paljonkin aikaa joidenkin kanssa, ei kyse ole aidosta ystävyydestä, jos en voi luottaa heihin.

Luotammeko Jumalaan niin paljon, että olemme aidosti ystäviä? Palvelija voin olla ilman samanlaista luottamusta. Palvelijan tehtävä on totella, ja sitä voi tehdä pelosta, rangaistusta välttääkseen, miellyttämisen halusta, pakosta, tottumuksesta. Mutta molemminpuoliseen, aitoon ystävyyteen tarvitaan luottamusta ja ihan yksinkertaisesti ystävällisyyttä.

Jos Jumala haluaa mieluummin ystäviä kuin palvelijoita, niin miksi hän vaikuttaa Raamatussa välillä hyvin epäystävälliseltä, pelottavalta ja arvaamattomalta? Voiko hän oikeasti olla tosi ystävä – vai olisiko
parempi tyytyä olemaan palvelija?

Filippus oli fyysisesti paikalla, kun Jeesus sanotti ystävätoiveensa. Ilmeisesti häntäkin oli askarruttanut ero ystävällisen Jeesuksen ja sen välillä, mitä hän piti Vanhan testamentin kuvana Jumalasta. Filippus
sanoi hänelle: ”Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.” Ja tähän Jeesus vastasi: ”Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne?” (Joh. 14:8-9)

Voin kuvitella Filippuksen selittäneen: ”Kyllä minä sinut tunnen! Tiedämme millainen sinä olet ja rakastamme sinua. Vaikka olet Jumalan Poika, emme pelkää olla lähelläsi. Mutta meillä on kysymyksiä Isän suhteen. Jumalan, joka jyrisi Siinain vuorella, hukutti maailman tulvaan, tuhosi Sodoman ja Gomorran, joka poltti Aaronin pojat Nabadin ja Abihun (3. Moos. 10:1-11), käski maan nielaista Korahin, Datanin ja Abiramin (4. Moos. 16), käski kivittää Akanin perheineen (Joosua 7) ja satoi tulta Karmelin vuorella (1. Kun. 18)? Miten ihmeessä Isä voisi olla samanlainen kuin sinä?”

Ja Jeesus vastaa: ”’Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.’ (Joh. 14:9) Jos voitte luottaa minuun, voitte luottaa häneen, joka lähetti minut. Älkää ymmärtäkö noita ahdistavia ja pelottavia kertomuksia niin, että
ajattelette Jumalan olevan vähemmän ystävällinen ja lähestyttävä kuin minä. Minähän olin siellä erämaassa Israelin kansan kanssa! Se olin minä!”

Paavali ymmärsi tämän. ”Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.” (1. Kor. 10:4)

Jospa Filippus olisi jatkanut kyselyään… Jeesus, miksi määräsit Akanin ja hänen koko perheensä kivityksen, mutta estit vähän aikaa sitten aviorikoksen tehneen naisen kivityksen? Miksi jylisit niin kovaa Siinailla, mutta nyt puhut meille niin lempeästi?

Mietitäänpä millaista olisi ollut olla Siinain juurella.

”Määrää vuoren ympärillä raja ja varoita kansaa nousemasta vuorelle tai edes koskemasta sen juureen. Jokaista, joka koskettaa vuorta, rangaistakoon kuolemalla, mutta häneen ei saa koskea käsin, vaan hänet
on joko kivitettävä, keihästettävä tai ammuttava jousella. Syyllinen ei saa jäädä eloon, olkoon sitten ihminen tai karjaeläin.” (2. Moos. 19:12,13)

”Kolmantena päivänä aamun tultua alkoi jyristä ja salamoida. Vuoren yllä lepäsi raskas pilvi ja kuului voimakasta torventoitotusta, ja kansa vapisi pelosta leirissään. Mooses vei israelilaiset ulos leiristä
Jumalaa vastaan, ja he jäivät vuoren juurelle. Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. Torven ääni
kasvoi kasvamistaan, Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten.” (2. Moos. 19:16-19)

Herra sanoi Moosekselle: Mene alas ja varoita ihmisiä, etteivät he paremmin nähdäkseen tunkeudu rajan yli lähemmäksi Herraa, sillä silloin monet kuolisivat. Myös pappien, jotka muuten saavat lähestyä Herraa, täytyy puhdistautua ja pyhittää itsensä, ettei Herra musertaisi heitä.” (2. Moos. 19:21-22)

Miksi tällainen pelottava tapahtuma?

Jumala kertoo yhden syyn. ”Minä tulen sakean pilven sisällä luoksesi, jotta kansa kuulisi minun puhuvan sinun kanssasi ja siksi uskoisi myös sinua kaikkina aikoina.” (2. Moos. 19:9)

”Koko kansa oli todistamassa jylinää ja leimahtelua. Se kuuli, miten torvi soi, ja näki, miten vuori savusi. Ihmiset vapisivat tämän nähdessään ja pysyttelivät loitolla. He sanoivat Moosekselle: Puhu sinä
meille, me kuuntelemme. Mutta Jumala älköön puhuko meidän kanssamme, se on meille kuolemaksi. Mooses vastasi kansalle: ÄLKÄÄ PELÄTKÖ. Jumala on tullut tänne pannakseen teidät koetukselle ja herättääkseen teissä pelon ja kunnioituksen häntä kohtaan, ettette enää tekisi syntiä.” (2. Moos. 20:18-20)

Matkalla Siinaille israelilaiset olivat käyttäytyneet huonosti, vaikka olivat juuri saaneet kokea ihmeellisen pelastuksen Egyptistä. Miten Jumala saisi heidän huomionsa tarpeeksi pitkäksi ajaksi, jotta voisi paljastaa itsestään enemmän? Toimisiko hiljainen ääni? Entä kyyneleet? Lempeys?

Israelin kansa oli elänyt pitkään orjuudessa, kovan vallan alla. Vain dramaattinen voiman näyte herättäisi kunnioitusta ja vakuuttumista siitä, että Jumala kykenee heitä auttamaan. Toimiessaan tilanteessa tarvittavalla tavalla Jumala otti suuren riskin tulla ymmärretyksi pelottavana, kauhistuttavana jumaluutena – ei rakastettavana ystävänä. Mutta riski oli otettava, jotta kontakti säilyisi. Ilman pelonsekaista kunnioitusta he eivät kuuntelisi, eivätkä ottaisi Jumalan puhetta vakavasti. ”Herran pelko on viisauden ALKU, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.” (Sanal. 9:10) Jumalan pelko on viisauden alkupiste, josta mennään eteenpäin. Jumala on valmis tulemaan jopa vihatuksi ja väärinymmärretyksi, jotta vain voisi auttaa kansaansa. Lapsellisella tasolla olevat tarvitsevat pelkoa suojelemaan heitä ja oppiakseen uutta.

Välittäisitkö sinä niin paljon, että tekisit samoin?

Jos koulussa on tulipalo, joutuu lempeä ja rakastava opettaja huutamaan ja karjumaan saadakseen aina vaan hälisevän luokan huomion, jotta saisi heidät turvallisesti ulos rakennuksesta. Mutta joku voi kuvata tilanteen ja todistaa somessa kaikille, miten hirveä opettaja hän on. Opettaja näyttää siinä hetkessä pelottavalta ja arvaamattomalta - koska rakastaa lapsia ja tekee kaikkensa heidän turvallisuutensa eteen.

Jumala on valmis ottamaan samanlaisen riskin, kun hän toimii ääritilanteissa kansansa parhaaksi tai yrittää opettaa heitä. ”Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.” (Hepr. 12:6) Kreikankielinen sana
kurittaa tarkoittaa itse asiassa opettaa, kouluttaa, kasvattaa, nuhdella. Kun Jumala kouluttaa ja kasvattaa ihmisiä, vielä lapsellisessa vaiheessa olevat ihmiset näkevät hänet ankarana, arvaamattomana.

”Älä torju, poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua – jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan.” (Sanal. 3:11,12)

”Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osalliseksi hänen pyhyydestään. Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.” (Hepr. 12:10,11)

Raamattu antaa kuvan Jumalasta, joka välittää niin paljon ihmisistä, että hän tekee kaikkensa heidän eteensä silläkin uhalla, että hänet ymmärretään aivan väärin ja hänestä aletaan väittää valheita. Mieluiten Jumala puhuu hiljaisella äänellä – kuten Elialle. Mutta jos emme ole kykeneviä kuulemaan hiljaista ääntä, puhuu hän maanjäristyksen, tuulen ja tulen kautta. Todella vaarallisissa tilanteissa Jumalan on täytynyt ryhtyä äärimmäisiin toimenpiteisiin, jotta on saanut uuden mahdollisuuden puhua ihmisille ja saada heistä ystäviä, jotka luottavat häneen. Hän on vielä halunnut antaa ihmisille mahdollisuuden saada selville, ettei Jumalaa tarvitsekaan pelätä.

Mooses tunsi Jumalan ja hän ei pelännyt häntä, vaikka muut Siinain juurella olivat kauhistuneita. ”Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, niin kuin ihminen puhuu toiselle ihmiselle.” (2. Moos. 33:11) Mooses väitteli Jumalan kanssa, antoi neuvoja, keskusteli. He olivat ystäviä.

Saul luuli tekevänsä Jumalan työtä ja puolustavansa totuutta, vaikka hän itse asiassa oli Jumalan vihollinen. Hän palveli epäystävällistä jumalaa. Jumalaa, joka käyttäisi pakkoa ja väkivaltaa saadakseen ihmiset luopumaan harhaopista. Siksi Saul pystyi avustamaan kivityksessä. Olihan Jumalakin määrännyt kivittämään ja tappamaan! ”Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan.” (Apt. 9:1)

Miten Jumala voisi saada tämän vihaisen ja väkivaltaisen miehen, joka palveli vihaista ja väkivaltaista jumalaansa tulemaan ystävällisen Jumalan ystävälliseksi ystäväksi?

Jumala valitsi kohdata Saulin Damaskoksen tiellä dramaattisella tavalla, koska Saul ei kuullut hiljaista kuiskausta. Kirkas valo, ääni, näön menetys. Pelottavaa, mutta toimivaa. Kun Saul tajusi olleensa väärällä puolella, hän varmaan ihmetteli miksei Jumala tuhonnut häntä heti. Niinhän itse olisi tehnyt! Väärässä olevat tuhotaan! Outoa!

Tässä vaiheessa Jumala olisi voinut antaa liudan käskyjä Saulille ja hän olisi ruvennut kuuliaisesti niitä noudattamaan, mutta Jumala halusi hänestä aidon ystävän, ei pelkästään uskollista palvelijaa. Niin Saulia kehotettiin menemään kaupunkiin odottamaan. Jumala halusi hänen tutustuvan itseensä. Ananias tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Isiemme Jumala on valinnut sinut TUNTEMAAN tahtonsa, NÄKEMÄÄN Vanhurskaan ja KUULEMAAN HÄNEN OMAN ÄÄNENSÄ. Sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut.” (Apt. 22: 14,15)

Paavalin toiminta Korinttin hyvin hankalan ja vaikea seurakunnan kanssa kertoo, miten Paavali itse oli muuttunut kohdattuaan YSTÄVÄLLISEN Jumalan. Enää vallan väärinkäyttö ei kuulunut hänen toimintatapoihinsa.

”Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta.” (1. Kor. 11:1) Teologisessa kiistassa hän sanoi: ”Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.” (Room. 14:5)

Ensiksi Paavali vetosi korinttilaisiin rakkaudella. Heille hän kirjoitti rakkaudesta, mutta heihin se ei tehnyt vaikutusta ja he hylkäsivät hänen opetuksensa. Ennen kohtaamistaan Jumalan kanssa Paavali olisi kyllä tiennyt mitä tehdä – vankilaan ja kivitykseen! Mutta nyt hän päätti mennä tapaamaan heitä. Hänelle oltiin epäkohteliaita ja häntä haukuttiin ja hänen arvovaltansa kyseenalaistettiin. Kyllähän Paavali kirjoittaa isoja, mutta läsnäollessaan hän on heikko ja puheissaan vajaa!

Korinttilaiset eivät ottaneet Paavalia tosissaan ennen kuin he oppisivat kunnioittamaan häntä. Paavali palasi Efesoon miettimään, mitä tehdä. Hän päätti toimia kuten Jumala toimi Siinailla – korottaa äänensä ja kirjoitti kirvelevän kirjeen. Se oli niin ankaraa tekstiä, että hän itki kirjoittaessaan. Hän pelkäsi tulevansa väärinymmärretyksi, eikä malttanut odottaa vastausta vaan lähti takaisin Korinttiin. Hän jopa katui kirjoittamaansa. Mutta matkalla hän sai tietää, että hänen hätätoimenpiteensä oli toiminut. Hänen kirjeensä oli vastaanotettu pelonsekaisesti, ja nyt korinttilaiset olivat valmiita kuuntelemaan.

Joosuan kirjan 7. luvussa kerrotaan, miten Akan oli ottanut saalista itselleen vaikka ei pitänyt. 7:25 Joosua sanoi: Miksi syöksit meidät onnettomuuteen? Tänä päivänä Herra syöksee sinut onnettomuuteen. Israelilaiset kivittivät kuoliaaksi Akanin ja hänen omaisensa ja polttivat heidän ruumiinsa…. Näin Herran viha lauhtui.” Miten voimme ymmärtää tämän?

Tullessaan Kaananin maahan oli tärkeää, että israelilaiset oppisivat luottamaan Jumalaan ja ottamaan hänet niin vakavasti, että tekisivät kuten hän käski. He olivat kaikki suuressa vaarassa, eikä heistä pitänyt tuleman itsekästä ryöstelevää roskajoukkoa. Älkää ottako saalista itsellenne!

Silloin elettiin aikaa, jolloin ihmishenki oli halpa, ja kansa itse oli ehdottanut sääntöä: ”Rangaistakoon kuolemalla jokaista, joka kapinoi käskyjäsi vastaan, eikä tottele sinua kaikessa mitä käsket tehdä.” (Joosua 1:18)

He toimivat oman aikansa arvojen ja toimintatapojen mukaisesti. Vielä lapsellisessa kehityksen vaiheessa olevat tarvitsevat rangaistuksen uhkaa toimiakseen oikein ja ollakseen valmiita kuuntelemaan. Kuten Paavali itki kirjoittaessaan ankaraa kirjettä, itki varmaan Jumalakin Akanin kohtaloa.

Voimmeko siis oikeasti luottaa Jumalan ystävällisyyteen ja olla hänen ystäviään?

Raamatusta löytyy Jumala, joka on kaikkivaltias ja voimallinen, mutta myös yhtä armahtava, ystävällinen ja luotettava, jonka suuri päämäärä on johtaa lapsensa ymmärtävän, aidon ystävyyden vapauteen. Matkalla tähän on Jumala valmis tekemään mitä tarvitaan, myös sellaista, joka voidaan
ymmärtää väärin. Hänen viholliset ja pintapuolisesti asioita katsovat näkevät epäystävällisen Jumalan. Mutta hänen ystävänsä näkevät luotettavan Jumalan.

Ilman luottamusta ei ole ystävyyttä.

Tänä vuonna haluan kutsua sinut mukaan kohtaamaan Jumalaa luotettavana ystävänä. Minä sanon teitä ystäviksi – sanoi Jeesus. Mitä me sanomme hänestä?


Ansku Jaakkola
Saarna 14.8. 2021 Jyväskylässä

Lähteitä:
Raamattu
Graham Maxwell: Servants or Friends? Another Look at God
Harold K. Moulton: The Analytical Greek Lexicon

Hengellisesti köyhät ja rakkauden lietsontaa

 La 13.3. klo 11 jumalanpalvelus zoomissa

Saarna Jorma Räsänen: Autuaita ovat hengellisesti köyhät

Raamattutunti Ansku Jaakkola: Rakkauden lietsontaa (Jesaja 55 ja 58)

Sovinnossa koko luomakunnan kanssa (rukousviikko)

”Jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.”
(Joh 15:11)

Kol. 1:15–20 Hän pitää kaiken koossa
Mark. 4:30–32 Niin pieni kuin sinapinsiemen

Rukous

Kolmesti pyhä Jumala, me kiitämme sinua siitä, että olet luonut meidät ja rakastanut meitä.
Me kiitämme sinua läsnäolostasi meissä ja luomakunnassa.
Anna meidän oppia katsomaan maailmaa niin kuin sinä katsot sitä, rakkaudella.
Anna meidän tämän näyn toivossa tehdä työtä maailman hyväksi,
jossa oikeudenmukaisuus ja rauha kukoistavat,
sinun nimesi kunniaksi.