Studiokirkko: Ystävyys Jumalan kanssa

Katso Areenasta YLE:n studiokirkko. Teemana ystävyys Jumalan kanssa. Puhujana Ansku Jaakkola 

https://areena.yle.fi/1-67089883

Rakkaus voittaa la 29.6. klo 10

 

Jumalan voiman todellisuus la 18.5.2024

Tarvitsetko avuksesi Jumalan voimaa?

Lauantaina klo 10 jumalanpalveluksessa emerituspastori Taisto Hillberg johtaa raamattutunnin ja saarnan. Teemana on "Jumalan voiman todellisuus".

Lämpimästi tervetuloa

 

Jumala antoi kaikkensa

Ehtoollinen Jyväskylän adventtikirkossa

Tervetuloa ehtoolliselle ihmettelemään Jumalaa,
joka antoi kaikkensa! 

Pastori Ansku Jaakkola saarnaa. 

Mahdollisuus osallistua myös jalkojenpesuun Jeesuksen esimerkkiä noudattaen. 

 

Tässä ja nyt ilo ilmestynyt

 Toivotamme sinulle joulurauhaa sydämeesi ja ympärillesi. Jeesus Kristus on meidän rauhamme!

Akpo Siemuri: Suurin niistä on rakkaus

 

23.12.2023 klo 11 Suurin niistä

 

Arkistosta: Jumala rakastaa sinua

Näytä minulle ihminen, jota ei yksikään tässä maailmassa rakasta ja josta ei kukaan välitä. Sanon sinulle: hän on onnettomin ihminen auringon alla. Ihminen antaa kaikkein suurimman arvon rakkaudelle. Jos saat jonkun ihmisen vakuuttuneeksi siitä, että rakastat häntä, olet voittanut hänen sydämensä.

Rakkauden siteet ihmisten välillä voivat olla hyvin voimakkaita. Miten paljon kaunista onkaan puhuttu ja kirjoitettu äidin ja isän rakkaudesta lapseensa, sulhasen ja moriamen, miehen ja vaimon välisestä rakkaudesta, sisarusten ja ystävysten keskinäisestä rakkaudesta. Mutta ystävät voivat erota toisistaan, sisarukset voivat riitaantua keskenään, mies voi hyljätä vaimonsa ja vaimo miehensä. Isä ja äitikin voi kääntää selkänsä lapselleen. Kaikki inhimillinen rakkaus voi pettää.

Niin syvää kuin inhimillinen rakkaus voikin parhaimmillaan olla, sitä ei voida kuitenkaan verrata Jumalan rakkauteen. Ainoakaan isä tai äiti ei ole koskaan rakastanut lastaan niin kuin Jumala rakastaa sinua ja minua. "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:16). Kuka voi luodata näiden sanojen syvyyden: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut"? Emme voi kohota Jumalan rakkauden korkeuksiin emmekä liioin laskeutua alas sen syvyyksiin.

Minkä vuoksi Jumala rakastaa meitä? Jos kysyt tätä minulta, en minä osaa vastata. Luulen hänen rakastavan meitä siksi, että rakkaus kuuluu hänen olemukseensa. Vaikka me olemme syntisiä, se ei estä häntä rakastamasta meitä, sinua ja minua. Raamattuhan sanoo: 

"Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme" (Room. 5:8).

Jumalan rakkaudesta puhuu kaikkein syvimmin risti. Katso Golgatan ristillä riippuvaa Jumalan Poikaa. Hän ei olisi kuollut puolestasi, ellei hän olisi sinua rakastanut. Poljetko sinä jalkoihisi tällaisen rakkauden? Vai tahdotko juuri nyt antaa itsesi hänelle?

Rakas ystävä, Kristus kutsuu sinua rakkaudessaan. Maailmaa saattaa kohdella sinua kovin käsin, mutta Kristus ottaa sinut vastaan hellyydellä. Lähimmätkin ihmissuhteesi ovat voineet katketa, mutta Kristus rakastaa sinua yhä muuttumattomalla rakkaudella. Sinä et voi koskaan löytää häntä parempaa ystävää. Sinun tarvitsee vain tulla hänen luoksensa. Mutta tee se tänään.

Ehkä kysyt: "Millä tavalla minä voin tulla hänen luokseen?" Samalla tavalla kuin tulet isäsi luo. Jos olet rikkonut isääsi vastaan, sinä menet hänen luokseen ja sanot: "Isä, tahdotko antaa minulle anteeksi?" Menettele samalla tavalla suhteessasi Kristukseen. Se tapahtuu vieläkin yksinkertaisemmin, sillä voit puhua hänelle rukouksessa, juuri nyt.

Sano hänelle, ettet ole rakastanut häntä etkä ollut hänelle kuuliainen. Ehkä sinulla on kerrottavana hyvin synkkä tarina. Mutta puhu se hänelle juuri sellaisena kuin se on. Älä salaa mitään. Jos rukouksessa menet hänen luoksensa ja tunnustat syntisi  ja tarpeesi, hän on pelastava sinut. Raamattu vakuuttaa: "Jos me tunnustamme syntimme - - hän antaa meille synnit anteeksi" (1. Joh. 1:9).

En tunne ainoatakaan Raamatun totuutta, jota me tarvitsisimme siinä määrin kuin sitä, että Jumala rakastaa meitä. Paholainen on kautta aikojen yrittänyt saada ihmiset uskomaan, että Jumala vihaa ihmistä. Siksi on vaikeaa saada ihmisstä uskomaan Jumalan muutumattomaan rakkauteen. Kun ihminen on hylännyt Jumalan, hän ajattelee, että Jumala vihaa häntä. Mutta Jumalaa rakastaa syntistä vaikka hän vihaakin syntiä. Hän vihaa syntiä, koska synti tuhoaa ihmisen elämän. Juuri siksi, että Jumala rakastaa syntistä, hän vihaa hänen syntiään.

Jumala rakastaa sinua. Se on hyvä uutinen! Autuas evankeliumi! Siunattu, iloinen sanoma! Usko se tänään. Ota se vastaan sydämeesi. Käy sisälle uuteen elämään.

----

Arkistosta -sarjassa esittelemme vanhoja vihkosia, traktaatteja ja muita vanhempaa materiaalia.

Jumalan rakkauden voima ääriolosuhteissa

Jämsän adventtikirkossa la 14.1. klo 10 jumalanpalveluksessa vierailee Marttyyrien äänen kenttätyöntekijä Petri Nuotio kertomassa uskon todellisuudesta ääriolosuhteissa, uutisia kristtyjen tilanteesta eri puolilla maailmaa ja uuden tien löytäneistä entisistä vainoojista. 

Joulupäivä: Luuk.2:8-15

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: “Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko  kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on  Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: “Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.”

4. adventti: 1.Joh. 4:10

Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Saarna: Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi

“Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.” Ja hän itki katkerasti. (2. Kun. 20:3)

Hän tässä tapauksessa on kuningas Hiskia, mutta samalla tavoin ovat niin monet ihmiset kautta historian kääntyneet Jumalan puoleen. Lukemattomia ovat kyyneleet, joita on vuodatettu rukouksessa. Monet ovat pelänneet, että Jumala hylkäisi heidät ja he ovat anelleet Herraa muistamaan heidän hyvät tekonsa ja unohtamaan pahat. Vielä tänäkin päivänä me luemme psalmeja samaistuen Daavidin sanoittamiin tunteisiin epätoivosta ja katumuksesta. Me emme tahdo tulla unohdetuiksi ja hylätyiksi.

Eikä se ole asia, mitä meidän tarvitsisi pelätä. Hiskialle Jumala lähetti sanan, että on kuullut hänen rukouksensa ja nähnyt hänen kyyneleensä. Aivan samoin myös meidän rukouksemme kuullaan ja kyyneleemme nähdään. Jesajan kirjassa Jumala valaa varmuutta sydämiimme: “Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hän hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.” (Jes. 49:15)

Jumala ei ole ihminen. Hänellä ei ole ihmisen vajavaista muistia, eikä Hänen arvostelukykynsä hämärry. Hän ei keskity muistamaan vain pahaa. Virheittemme jälkeenkin Jumala muistaa myös tekemämme hyvän. Hän voi kuitenkin halutessaan unohtaa. Heprealaiskirjeessä sanotaan: “Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään.” (Hepr. 8:12) 

Meillä on siis ihmeellinen, rakastava, kaikkivaltias Jumala. Hän tuntee meidät, jokaisen hiussuortuvammekin. Jumala tietää siis, että olemme epätäydellisiä. Mitä hän siis toivoo meidän painavan mieleemme?

Raamatun kirjasta toiseen profeetat tuovat esiin Jumalan tahdon ja muistuttavat ihmisiä saamistaan opetuksista. Mutta monet kokevat, että opetukset ja saarnat ovat vain “Muista aina, muista aina, mieleen paina, mieleen paina hiukan sitä, hiukan tätä.” (Jes. 28:13) Niin paljon muistettavaa ja mieleen painettavaa. Ja siksi niin monet sulkevat korvansa, ettei tarvitsisi yrittää muistaa lisää. Ja se on virhe. He eivät kuule, eivätkä kuuntele. Siten he menettävät paljon. Jeesuskin aivan suoraan sanoo: “jolla on korvat, se kuulkoon!”. (Matt. 11:15)

Kun Jeesus viimeisinä aikoinaan maan päällä puhui opetuslapsilleen, hän tiesi, etteivät he muistaneet tai ymmärtäneet kaikkea, vaikka olivatkin kuunnelleet. Jeesus sanoi heille: “Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh. 14:26)

Voisimmeko mekin odottaa, että saamme vastaavanlaista apua, ja sopivan tilanteen tullen mieleemme palautetaan jotain, mikä oli päässyt unohtumaan? Meidän tarvitsee vain kuulla ja painaa sydämeemme se, mikä on tärkeintä.  Sillä on mahdotonta palauttaa mieleen jotain, mitä ei ole koskaan kuullutkaan. Ja kuinka turhauttavaa voisikaan olla saada sama opetus aina uudestaan ja uudestaan, koska ei ole kuunnellut?

Raamatussa on kuitenkin joitakin kohtia, joissa Jumala yksiselitteisesti pyytää ihmistä muistamaan. Kronologisesti aivan ensimmäisenä tulee Muista pyhittää lepopäivä (2. Moos. 20:8). Sapatti. Viikon päivistä se, mikä on Jumalan erityinen lahja ihmisille. Miten monesti minä olen tehnyt sapattina jotain aivan muuta kuin levännyt? On liian helppoa perustella itselleen, miksi päivän käyttäisi “hyödyllisemmin”. 

Jumala muistuttaa 5. Mooseksen kirjassa “Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää.” (5. Moos. 5:15) Voisiko tämän siis tulkita myös siten, että lepopäivää vietetään myös siksi, ettemme jäisi työn orjiksi? 

Minusta vaikuttaa siltä, että ennen kaikkea Jumala pyytää meitä muistamaan, että hän on aina meidän kanssamme - me olemme aina hänen mielessään. Niin kuin hän sanoi Joosualle: “Muista, että olen sanonut sinulle; ‘Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi on sinun kanssasi kaikilla teilläsi’” (Joos. 1:9) 

Tai kuten Hän sanoi Jaakobille: “Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel.” (Jes. 44:21)

Meidän on myös hyvä katsoa elämäämme taaksepäin ja muistaa, että Jumala on kulkenut tuon matkan kanssamme. Miikan kirjassa Herra puhuu kansalleen: “Minä olen tuonut sinut Egyptistä, ostanut sinut vapaaksi orjuudesta, olen lähettänyt johtajiksesi Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin. Älä unohda, kansani, mitä Balak, Moabin kuningas, suunnitteli ja mitä Bileam, Beorin poika, hänelle vastasi. Muista kulkuasi Sittimistä Gilgaliin, niin ymmärrät, kuinka paljon hyvää Herra on sinulle tehnyt.” (Miika 6:4-5) 

Samoin on meidän laita. Kun katsomme menneeseen, näemme sen. Mitä tahansa elämänpolkua olemmekin kulkeneet, oli se miten vaikea tahansa, Herra on ollut meidän kanssamme. Hän on kulkenut tänäänkin jokaisen meidän kanssamme, oli matka sitten ollut arjen, huolten tai ilon värittämä.

Voisi siis sanoa, että meidän on jäljilteltävä tässä asiassa Jumalaa. Kuten hän pitää meidät aina mielessään, meidänkin tulisi pyrkiä pitämään Hänet aina mielessämme. Se, että Jumala on aina lähellämme, ei tarkoita että me olisimme lähellä Jumalaa - niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin. Me pystymme etäännyttämään itsemme kauaksikin Hänestä. Mutta tällöin me lankeamme helposti heikkouksiimme, mitä ne kullakin ovatkaan. Ilmestyskirjassa sanotaankin: “Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan. “ (Ilm. 2:5)

Kuule siis nyt ja paina sydämeesi siltä varalta, että olet joskus eksynyt kauas Jumalasta, sinun mieleesi voidaan palauttaa se, millaista Jumalan lähellä on. Meille ollaan armeliaita. Me saamme uuden mahdollisuuden, kun vilpittömästi tahdomme tehdä parannuksen. “Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.” (Ilm. 3:3)

Joten, “Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi. Hän viitoittaa sinulle oikean tien.” (San. 3:6)

Kirjaston hyllyltä: Conversations about God

(Teksti suomeksi alempana)

The origin of this book is in the series of twenty programs by the name "Conversations about God" presented at the Loma Linda University Church at 1984. Dr. A. Graham Maxwell opened each evening's topic with presentation, followed by questions and comments from the audience. This book is edited version of those conversations.

Some of the topics included in the book: The conflict in God's family, What went wrong in God's universe? All God asks is trust, The record of the evidence, evaluating the evidence, talking to God as a friend etc. 

Conversations about God is still needed today. And this book is an excellent place to begin. Learn about God and celebrate the love given to us all.

--- Suomeksi:

Vuonna 1984 Loma Lindan yliopiston kirkossa pidettiin luentosarja "Conversations about God" (suom. Keskusteluja Jumalasta). Tri Graham Maxwell pohjusti jokaisen illan aiheen, minkä jälkeen hän vastasi yleisön kysymyksiin ja kommentteihin. Tähän kirjaan on koottu nuo keskustelut helposti luettavana kokonaisuutena.

Tämä kirja käsittelee monia aiheita, kuten esimerkiksi Jumalan perheen sisäistä konfliktia, Luottamusta Jumalaan, todisteita Jumalasta ja niiden arviointia, Kuinka puhua Jumalalle kuin ystävälle jne.

Yhä nykyäänkin on tarpeen käydä keskustelua Jumalasta. Tämän kirjan myötä keskusteluun on helppo yhtyä. 

Luottamus ei synny käskemällä

Kumartakaa tai teidät heitetään tuleen! Nebukadnessar, Babylonin suuren valtakunnan kuningas vaati palvomaan häntä itseään. Suuret juhlalliset menot juhlistivat häntä esittävän patsaan vihkitilaisuutta. Nebukadnessarin mielestä ei ollut mitenkään sopimatonta, että hän vaati palvomaan itseään uhkaamalla heittää eri mieltä olevat tuleen. Näinhän jumalat toimivat, eikö vain?

Nebukadnessar on mielestämme sivistymätön ja julma, mutta hän toimi samassa hengessä kuin Saul myöhemmin. Hän uhkui vihaa ja yritti pakottaa ihmisiä taipumaan pelottavan jumalansa tahtoon. Ja eikö edelleenkin ole olemassa innokkaita uskovia, jotka palvelevat jumalaa, joka ei ainoastaan vaadi tottelemaan vaan myös rakastamaan ja luottamaan itseensä ei vain tulisen pätsin vaan ikuisen kidutuksen uhalla?

Kolme nuorta kieltäytyy kumartamasta ja Nebukadnessar on raivon vallassa. ”Ettekö te, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, tosiaankaan tahdo palvella minun jumaliani ettekä kumartaa kultaista patsasta, jonka olen pystyttänyt? … Jos ette kumarra, teidät heti heitetään tuliseen uuniin. Ja mikä jumala voisi teidät pelastaa minun käsistäni?” (Dan. 3: 14,15) Nuorten kieltäytyessä  Nebukadnessar ”tuli täyteen vihaa Sadrakia, Mesakia ja Abed-Negoa kohtaan, ja hänen kasvonsa vääristyivät. Hän käski heti kuumentaa uunin seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallista. ” (Dan. 3:19)

Miten Jumala voisi kommunikoida näin röyhkeän ja vihaisen miehen kanssa?

Jumala oli toki voinut heti lähettää tulen kuluttamaan Nebukadnessarin valtaistuimellaan. Paikallaolijat olisivat kyllä vaikuttuneet, mutta tuho ei opeta sitä, joka tuhoutuu. 

Se, mikä Nebukadnessariin teki vaikutuksen oli valta – häntä itseään suurempi voima. Kun Daniel oli muistuttanut häntä unohtuneesta unesta, oli vaikuttunut kuningas todennut ”Totta on, että teidän jumalanne on jumalien jumala, kuninkaiden herra ja salaisuuksien paljastaja, sillä sinä olet pystynyt paljastamaan tämän salaisuuden.” (Dan. 2:47)

Jumala kohtaa ihmisen siellä missä hän on. Kuten hän kohtasi Mooseksen palavan pensaan liekeissä, tuli hän Nebukadnessarin luo tulisen uunin hehkussa. 

”Kuningas Nebukadnessar nousi äkkiä pystyyn ja sanoi hämmästyneenä hovimiehilleen: ”Eikö tuleen heitetty kolme sidottua miestä?” ”Varmasti, kuningas!” … Hän sanoi: ”Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä vapaina tulen keskellä, eivät he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta.” (Daniel 3: 24,25) 

Nebukadnessar oli vaikuttunut! jae 28: ”Silloin Nebukadnessar sanoi: ”Kiitetty olkoon Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon jumala! Hän lähetti enkelinsä  ja pelasti palvelijansa, jotka luottivat häneen eivät välittäneet kuninkaan käskystä, vaan mieluummin panivat henkensä alttiiksi kuin suostuivat palvelemaan muuta jumalaa kuin omaansa!” 

Nyt Jumala oli saanut Nebukadnessarin huomion ja kunnioituksen! Mutta tämä ei tarkoittanut, että hän olisi vielä tuntenut Jumalaa. Hän oli vielä hyvin kaukana siitä, millaiseksi Paavali muuttui tutustuttuaan ystävälliseen Jumalaan. ”Jokainen olkoon varma omassa vakaumuksessaan.” Ei, vaan Nebukadnessar julisti uuden tyrannimaisen käskyn: ”Siksi minä käsken nyt näin: JOKAINEN – olkoon hän mitä kansaa, kansakuntaa tai kieltä tahansa – joka puhuu loukkaavasti Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon jumalasta, hakattakoon kappaleiksi, ja hänen talonsa hajotettakoon soraläjäksi.” (Daniel 3:29)

Osoittamalla voimansa ja valtansa Jumala johdatti Nebukadnessarin kunnioituksen ja Jumalan kuuntelemisen ensiaskelille. Se ei vielä muuttanut kuningasta, vaan hän toimi niin kuin ennenkin - pelottaen ja uhkaillen. Hän käytti valtaansa pelotellakseen kansan kunnioittamaan pelottavaa jumalaa. 

Nebukadnessar ei ollut vielä valmis olemaan Jumalan ystävä. Hänen seurassaan kannatti edelleen olla varuillaan ja peloissaan. Luvussa 4 hän kertoo unensa ja pyytää siihen selitystä. Jae 16 ”Daniel… oli säikähdyksestä vaiti. Se, mikä täytti hänen mielensä, pelotti häntä. Silloin kuningas lausui: ”Selitä minulle tämä uni, ei sinun tarvitse pelätä.” Daniel uskaltautuu kertomaan unen merkityksen, että  kuningas ajetaan pois ihmisten joukosta villieläinten pariin. Jae 24 ”Siksi, kuningas, olkoon tämä neuvoni sinulle mieluisa: sovita syntisi tekemällä hyvää ja pahat tekosi olemalla suopea köyhille.” Jumalan vallan ja voiman kohtaaminen ei ollut muuttanut Nebukadnessaria ystävälliseksi ja armahtavaksi.

Mutta Jumala ei ollut luovuttanut Nebukadnessarin suhteen ja seitsemän vuoden valmennusjakson jälkeen Nebukadnessar totesi: ”Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan Taivaan Kuningasta, jonka kaikki teot ovat oikeat ja kaikki tiet oikeudenmukaiset ja joka pystyy nöyryyttämään ne, jotka elävät ylpeyden vallassa.” (Daniel 4:34) Tällä kertaa hän ei jatkanut kunnianosoitustaan uhkauksella hakata kappaleiksi eri mieltä olevat. 

Mahtoiko Nebukadnessar koskaan siirtyä nöyrästä palvelijasta rakastavaksi ystäväksi? Kertomus jää tältä osin kutkuttavasti avoimeksi. Ehkä sen oppiminen jää häneltä tulevaan aikaan? Nöyränä ja oppivaisena palvelijana hän on varmasti avoin oppimaan Jumalasta enemmän.

Edelleen maailmassamme käytetään valtaa väärin ja kun silmä välttää valtaan pyrkii ne, jotka manipuloivat, pakottavat, uhkailevat ja pelottelevat tottelemaan. (Tämän hetken esimerkkinä tästä on Afganistan.) Edelleen on hirveän paljon järkyttävää väkivaltaa ja alistamista, jota tehdään uskonnon ja jumalan nimessä.  Ja kuinka Jumala kaipaakaan, että luottamus ja ystävyys häneen lisääntyisi ja konfliktit jumalan nimessä päättyisivät. Miksi siis Kaikkivaltias ei vain lopeta tätä kaikkea ja pakota ihmisiä tottelemaan hänen hyvää tahtoaan?

Sakarjan 4: 6b ” Näin kuuluu Herran sana Serubbaabelille: Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot.” 

Serubbaabel oli Babyloniasta palanneiden israelilaisten johtaja. 70  pakkosiirtolaisuusvuoden jälkeen heille oli annettu uusi mahdollisuus osoittautua esi-isänsä Aabrahamin jälkeläisiksi, mahdollisuus elää rauhassa ja harmoniassa, jotta Jerusalem tunnettaisiin ”Uskollisena kaupunkina” ja ”Pyhänä vuorena” (Sakarja 8:3). Korkeaan ikään ehtineet  kulkevat keppi tukemaan ja kadut ovat täynnä tyttöjä ja poikia leikkimässä. (Sakarja 8:4,5) Kansat saapuvat Jerusalemiin rukoilemaan. ”Me tahdomme tulla teidän mukaanne. Olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.” (Sakarja 8:23) 

Voisiko tämä utopistiselta kuullostava ihanuus olla oikeasti totta? Jae 6 ”Näin sanoo Herra Sebaot: Jos tämä kaikki onkin uskomatonta niiden silmissä, jotka noina päivin ovat jäljellä tästä kansasta, tarvitseeko sen olla uskomatonta minun silmissäni?” 

Jumalan viesti Serubbaabelille oli, että vaikka kuinka niin Serubbaabel kuin Jumala halusi auttaa Israelia toteuttamaan kaikkea tätä, sitä ei voisi saada aikaan väellä ja voimalla eli pakottavin inhimillisin keinoin, vaan ainoastaan Jumalan Hengen toimintatavoin.

Heikoinkin ihminen voi sanoa ei Jumalan rakkauden ja totuuden hiljaiselle äänelle.

Voimallaan Jumala loi maailman kuitenkaan hänen kaikkivaltiutensa ei kyennyt pitämään Lusiferin lojaalisuutta ja rakkautta. Voima ja valta ei saa aikaan rakkautta ja luottamusta Luojaa kohtaan. 

Kun tilanne oli niin paha että Jumala oli lähes menettänyt yhteyden ihmiskuntaan – hänellä oli vain yksi ystävä, Nooa – hän hukutti maailman tulvaan. Mutta tämä vallan ja voiman osoitus ei voittanut Nooan jälkeläisten luottamusta ja rakkautta. He eivät epäilleet Jumalan olemassaoloa, mutta heidän ajatuksensa Jumalasta saivat heidät vapisemaan kuten pahat henget vapisevat Jumalaa ajatellessaan (Jaakob 2:19). Nekin uskovat Jumalaan, mutta eivät halua luottaa häneen. Ja niin rakennettiin Baabelin torni, jotta päästäisiin pakoon Jumalaa. 

Voimalla ja vallalla Jumala pelasti kansansa Egyptistä ja antoi heille Kanaanin maan, mutta kaikki voimannäyttö ei kyennyt voittamaan heidän luottamustaan. Yhä uudestaan kansa luotti enemmän pakanuuden julmiin jumaliin. Kuningas Salomokin, joka tunsi Jumalan hyvin, päätyi myöhemmin uhraamaan lapsiaan Moolokille. (1. Kun. 11:7,8 ja 2. Kun. 23:10)

”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni” ei vain vertaa ihmisten voimaa Jumalan voimaan, vaan vallankäyttöä ja tapaa, miten Pyhä Henki toimii. 

Se, mitä Jumala eniten haluaa – kestävää rauhaa, vapautta, luottamusta, ystävyyttä – ei voi saada aikaan voimalla eikä varsinkaan pelolla. Jos Jumala haluaisi vain alistumista ja tottelemista, sen voisi tehdä hetkessä. Mutta Jumala ei ole taivaallinen Nebukadnessar. Hän mieluummin kuolee kuin hallitsee pelolla. 

Jeesus selitti, miten Henki toimii. Hän opettaa, vakuuttaa, vetoaa. Rakkaus, vapaus ja totuus ovat Hengen toimintamenetelmiä, mutta kaikki eivät tunnista tällaista valtaa. Siinain jyrinän sijaan Henki puhuu totuutta rakkaudella ja lempeästi. Henki vetosi Juudakseen Jeesuksen pestessä hänen jalkojaan, mutta Juudas sanoi ei Hengen lempeälle äänelle. Jeesus ”oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.” (Joh. 13:1)

Luottamus ei synny käskemällä, eikä pelottelemalla. Luottamus syntyy totuudesta Jumalasta, totuudesta siitä millainen Jumala on. Tämä on se voimallinen tapa, jota Pyhä Henki käyttää. Ei voimanäytöllä vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot. 

Lähteitä:
Raamattu
Graham Maxwell: Servants or Friends? Another Look at God

Antavatko luonto, anatomia ja fysiologia vihjeitä elämän alkuperästä?

Kuka on Jumala? Onko Krishna Jumala? Entä Allah ja Buddha? Ovatko Evoluutio ja Alkuräjähdys maapallomme elämän luoja?

Useimmat pitävät uskontoa uskomusasiana ja tiedettä todisteina. Mutta onko olemassa oikeita todisteita millekään viidestä päämaailmankatsomuksesta liittyen elämän alkuperään?

Ensiapulääkäri TIM RIESENBERGER (USA) tutkii luontoa, anatomiaa, elinten toimintaa ja aivojemme sisäänrakennettua tapaa toimia etsien vihjeitä ei vain ihmiskunnan alkuperästä vaan myös tarkoituksesta Jyväskylän adventtikirkolla lauantaina 13.11. klo 12. 

Tulkkaus suomeksi ja kinyarwandaksi. 

Lähemmäksi Jumalaa 30 päivässä

Hengellisen kasvun maraton 6.11.-7.12. 2021

Miksi: Inspiraatiota hengelliseen elämään, kokemus henkilökohtaisesta yhteydestä Jumalan kanssa

Kenelle: Sinulle, jota kiinnostaa kehittää jumalasuhdetta ja joka on valmis käyttämään siihen 30 minuuttia aamuisin 30 päivän ajan.

Mitä: aamuhartauksia, tehtäviä, palautetta.

Kenen kanssa: pastori Liia Kaitanen

Ilmoittautuminen ja lisätietoa:
Lähemmäksi Jumalaa 30 päivässä (30daystogod.fi)

Ei ystävyyttä ilman luottamusta

 ”Minä sanon teitä ystäviksi,” sanoo Jeesus. Mitä sinä sanot hänestä? Millainen on suhteesi Jumalaan? Onko hän sinulle erityisesti Luoja, Kaikkivaltias, Herra, Isä tai äiti, tuomari… vai ystävä?

Ystävyyttä ei ole ilman luottamusta. Vaikka viettäisin paljonkin aikaa joidenkin kanssa, ei kyse ole aidosta ystävyydestä, jos en voi luottaa heihin.

Luotammeko Jumalaan niin paljon, että olemme aidosti ystäviä? Palvelija voin olla ilman samanlaista luottamusta. Palvelijan tehtävä on totella, ja sitä voi tehdä pelosta, rangaistusta välttääkseen, miellyttämisen halusta, pakosta, tottumuksesta. Mutta molemminpuoliseen, aitoon ystävyyteen tarvitaan luottamusta ja ihan yksinkertaisesti ystävällisyyttä.

Jos Jumala haluaa mieluummin ystäviä kuin palvelijoita, niin miksi hän vaikuttaa Raamatussa välillä hyvin epäystävälliseltä, pelottavalta ja arvaamattomalta? Voiko hän oikeasti olla tosi ystävä – vai olisiko
parempi tyytyä olemaan palvelija?

Filippus oli fyysisesti paikalla, kun Jeesus sanotti ystävätoiveensa. Ilmeisesti häntäkin oli askarruttanut ero ystävällisen Jeesuksen ja sen välillä, mitä hän piti Vanhan testamentin kuvana Jumalasta. Filippus
sanoi hänelle: ”Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.” Ja tähän Jeesus vastasi: ”Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne?” (Joh. 14:8-9)

Voin kuvitella Filippuksen selittäneen: ”Kyllä minä sinut tunnen! Tiedämme millainen sinä olet ja rakastamme sinua. Vaikka olet Jumalan Poika, emme pelkää olla lähelläsi. Mutta meillä on kysymyksiä Isän suhteen. Jumalan, joka jyrisi Siinain vuorella, hukutti maailman tulvaan, tuhosi Sodoman ja Gomorran, joka poltti Aaronin pojat Nabadin ja Abihun (3. Moos. 10:1-11), käski maan nielaista Korahin, Datanin ja Abiramin (4. Moos. 16), käski kivittää Akanin perheineen (Joosua 7) ja satoi tulta Karmelin vuorella (1. Kun. 18)? Miten ihmeessä Isä voisi olla samanlainen kuin sinä?”

Ja Jeesus vastaa: ”’Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.’ (Joh. 14:9) Jos voitte luottaa minuun, voitte luottaa häneen, joka lähetti minut. Älkää ymmärtäkö noita ahdistavia ja pelottavia kertomuksia niin, että
ajattelette Jumalan olevan vähemmän ystävällinen ja lähestyttävä kuin minä. Minähän olin siellä erämaassa Israelin kansan kanssa! Se olin minä!”

Paavali ymmärsi tämän. ”Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.” (1. Kor. 10:4)

Jospa Filippus olisi jatkanut kyselyään… Jeesus, miksi määräsit Akanin ja hänen koko perheensä kivityksen, mutta estit vähän aikaa sitten aviorikoksen tehneen naisen kivityksen? Miksi jylisit niin kovaa Siinailla, mutta nyt puhut meille niin lempeästi?

Mietitäänpä millaista olisi ollut olla Siinain juurella.

”Määrää vuoren ympärillä raja ja varoita kansaa nousemasta vuorelle tai edes koskemasta sen juureen. Jokaista, joka koskettaa vuorta, rangaistakoon kuolemalla, mutta häneen ei saa koskea käsin, vaan hänet
on joko kivitettävä, keihästettävä tai ammuttava jousella. Syyllinen ei saa jäädä eloon, olkoon sitten ihminen tai karjaeläin.” (2. Moos. 19:12,13)

”Kolmantena päivänä aamun tultua alkoi jyristä ja salamoida. Vuoren yllä lepäsi raskas pilvi ja kuului voimakasta torventoitotusta, ja kansa vapisi pelosta leirissään. Mooses vei israelilaiset ulos leiristä
Jumalaa vastaan, ja he jäivät vuoren juurelle. Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. Torven ääni
kasvoi kasvamistaan, Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten.” (2. Moos. 19:16-19)

Herra sanoi Moosekselle: Mene alas ja varoita ihmisiä, etteivät he paremmin nähdäkseen tunkeudu rajan yli lähemmäksi Herraa, sillä silloin monet kuolisivat. Myös pappien, jotka muuten saavat lähestyä Herraa, täytyy puhdistautua ja pyhittää itsensä, ettei Herra musertaisi heitä.” (2. Moos. 19:21-22)

Miksi tällainen pelottava tapahtuma?

Jumala kertoo yhden syyn. ”Minä tulen sakean pilven sisällä luoksesi, jotta kansa kuulisi minun puhuvan sinun kanssasi ja siksi uskoisi myös sinua kaikkina aikoina.” (2. Moos. 19:9)

”Koko kansa oli todistamassa jylinää ja leimahtelua. Se kuuli, miten torvi soi, ja näki, miten vuori savusi. Ihmiset vapisivat tämän nähdessään ja pysyttelivät loitolla. He sanoivat Moosekselle: Puhu sinä
meille, me kuuntelemme. Mutta Jumala älköön puhuko meidän kanssamme, se on meille kuolemaksi. Mooses vastasi kansalle: ÄLKÄÄ PELÄTKÖ. Jumala on tullut tänne pannakseen teidät koetukselle ja herättääkseen teissä pelon ja kunnioituksen häntä kohtaan, ettette enää tekisi syntiä.” (2. Moos. 20:18-20)

Matkalla Siinaille israelilaiset olivat käyttäytyneet huonosti, vaikka olivat juuri saaneet kokea ihmeellisen pelastuksen Egyptistä. Miten Jumala saisi heidän huomionsa tarpeeksi pitkäksi ajaksi, jotta voisi paljastaa itsestään enemmän? Toimisiko hiljainen ääni? Entä kyyneleet? Lempeys?

Israelin kansa oli elänyt pitkään orjuudessa, kovan vallan alla. Vain dramaattinen voiman näyte herättäisi kunnioitusta ja vakuuttumista siitä, että Jumala kykenee heitä auttamaan. Toimiessaan tilanteessa tarvittavalla tavalla Jumala otti suuren riskin tulla ymmärretyksi pelottavana, kauhistuttavana jumaluutena – ei rakastettavana ystävänä. Mutta riski oli otettava, jotta kontakti säilyisi. Ilman pelonsekaista kunnioitusta he eivät kuuntelisi, eivätkä ottaisi Jumalan puhetta vakavasti. ”Herran pelko on viisauden ALKU, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.” (Sanal. 9:10) Jumalan pelko on viisauden alkupiste, josta mennään eteenpäin. Jumala on valmis tulemaan jopa vihatuksi ja väärinymmärretyksi, jotta vain voisi auttaa kansaansa. Lapsellisella tasolla olevat tarvitsevat pelkoa suojelemaan heitä ja oppiakseen uutta.

Välittäisitkö sinä niin paljon, että tekisit samoin?

Jos koulussa on tulipalo, joutuu lempeä ja rakastava opettaja huutamaan ja karjumaan saadakseen aina vaan hälisevän luokan huomion, jotta saisi heidät turvallisesti ulos rakennuksesta. Mutta joku voi kuvata tilanteen ja todistaa somessa kaikille, miten hirveä opettaja hän on. Opettaja näyttää siinä hetkessä pelottavalta ja arvaamattomalta - koska rakastaa lapsia ja tekee kaikkensa heidän turvallisuutensa eteen.

Jumala on valmis ottamaan samanlaisen riskin, kun hän toimii ääritilanteissa kansansa parhaaksi tai yrittää opettaa heitä. ”Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.” (Hepr. 12:6) Kreikankielinen sana
kurittaa tarkoittaa itse asiassa opettaa, kouluttaa, kasvattaa, nuhdella. Kun Jumala kouluttaa ja kasvattaa ihmisiä, vielä lapsellisessa vaiheessa olevat ihmiset näkevät hänet ankarana, arvaamattomana.

”Älä torju, poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua – jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan.” (Sanal. 3:11,12)

”Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osalliseksi hänen pyhyydestään. Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.” (Hepr. 12:10,11)

Raamattu antaa kuvan Jumalasta, joka välittää niin paljon ihmisistä, että hän tekee kaikkensa heidän eteensä silläkin uhalla, että hänet ymmärretään aivan väärin ja hänestä aletaan väittää valheita. Mieluiten Jumala puhuu hiljaisella äänellä – kuten Elialle. Mutta jos emme ole kykeneviä kuulemaan hiljaista ääntä, puhuu hän maanjäristyksen, tuulen ja tulen kautta. Todella vaarallisissa tilanteissa Jumalan on täytynyt ryhtyä äärimmäisiin toimenpiteisiin, jotta on saanut uuden mahdollisuuden puhua ihmisille ja saada heistä ystäviä, jotka luottavat häneen. Hän on vielä halunnut antaa ihmisille mahdollisuuden saada selville, ettei Jumalaa tarvitsekaan pelätä.

Mooses tunsi Jumalan ja hän ei pelännyt häntä, vaikka muut Siinain juurella olivat kauhistuneita. ”Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, niin kuin ihminen puhuu toiselle ihmiselle.” (2. Moos. 33:11) Mooses väitteli Jumalan kanssa, antoi neuvoja, keskusteli. He olivat ystäviä.

Saul luuli tekevänsä Jumalan työtä ja puolustavansa totuutta, vaikka hän itse asiassa oli Jumalan vihollinen. Hän palveli epäystävällistä jumalaa. Jumalaa, joka käyttäisi pakkoa ja väkivaltaa saadakseen ihmiset luopumaan harhaopista. Siksi Saul pystyi avustamaan kivityksessä. Olihan Jumalakin määrännyt kivittämään ja tappamaan! ”Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan.” (Apt. 9:1)

Miten Jumala voisi saada tämän vihaisen ja väkivaltaisen miehen, joka palveli vihaista ja väkivaltaista jumalaansa tulemaan ystävällisen Jumalan ystävälliseksi ystäväksi?

Jumala valitsi kohdata Saulin Damaskoksen tiellä dramaattisella tavalla, koska Saul ei kuullut hiljaista kuiskausta. Kirkas valo, ääni, näön menetys. Pelottavaa, mutta toimivaa. Kun Saul tajusi olleensa väärällä puolella, hän varmaan ihmetteli miksei Jumala tuhonnut häntä heti. Niinhän itse olisi tehnyt! Väärässä olevat tuhotaan! Outoa!

Tässä vaiheessa Jumala olisi voinut antaa liudan käskyjä Saulille ja hän olisi ruvennut kuuliaisesti niitä noudattamaan, mutta Jumala halusi hänestä aidon ystävän, ei pelkästään uskollista palvelijaa. Niin Saulia kehotettiin menemään kaupunkiin odottamaan. Jumala halusi hänen tutustuvan itseensä. Ananias tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Isiemme Jumala on valinnut sinut TUNTEMAAN tahtonsa, NÄKEMÄÄN Vanhurskaan ja KUULEMAAN HÄNEN OMAN ÄÄNENSÄ. Sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut.” (Apt. 22: 14,15)

Paavalin toiminta Korinttin hyvin hankalan ja vaikea seurakunnan kanssa kertoo, miten Paavali itse oli muuttunut kohdattuaan YSTÄVÄLLISEN Jumalan. Enää vallan väärinkäyttö ei kuulunut hänen toimintatapoihinsa.

”Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta.” (1. Kor. 11:1) Teologisessa kiistassa hän sanoi: ”Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.” (Room. 14:5)

Ensiksi Paavali vetosi korinttilaisiin rakkaudella. Heille hän kirjoitti rakkaudesta, mutta heihin se ei tehnyt vaikutusta ja he hylkäsivät hänen opetuksensa. Ennen kohtaamistaan Jumalan kanssa Paavali olisi kyllä tiennyt mitä tehdä – vankilaan ja kivitykseen! Mutta nyt hän päätti mennä tapaamaan heitä. Hänelle oltiin epäkohteliaita ja häntä haukuttiin ja hänen arvovaltansa kyseenalaistettiin. Kyllähän Paavali kirjoittaa isoja, mutta läsnäollessaan hän on heikko ja puheissaan vajaa!

Korinttilaiset eivät ottaneet Paavalia tosissaan ennen kuin he oppisivat kunnioittamaan häntä. Paavali palasi Efesoon miettimään, mitä tehdä. Hän päätti toimia kuten Jumala toimi Siinailla – korottaa äänensä ja kirjoitti kirvelevän kirjeen. Se oli niin ankaraa tekstiä, että hän itki kirjoittaessaan. Hän pelkäsi tulevansa väärinymmärretyksi, eikä malttanut odottaa vastausta vaan lähti takaisin Korinttiin. Hän jopa katui kirjoittamaansa. Mutta matkalla hän sai tietää, että hänen hätätoimenpiteensä oli toiminut. Hänen kirjeensä oli vastaanotettu pelonsekaisesti, ja nyt korinttilaiset olivat valmiita kuuntelemaan.

Joosuan kirjan 7. luvussa kerrotaan, miten Akan oli ottanut saalista itselleen vaikka ei pitänyt. 7:25 Joosua sanoi: Miksi syöksit meidät onnettomuuteen? Tänä päivänä Herra syöksee sinut onnettomuuteen. Israelilaiset kivittivät kuoliaaksi Akanin ja hänen omaisensa ja polttivat heidän ruumiinsa…. Näin Herran viha lauhtui.” Miten voimme ymmärtää tämän?

Tullessaan Kaananin maahan oli tärkeää, että israelilaiset oppisivat luottamaan Jumalaan ja ottamaan hänet niin vakavasti, että tekisivät kuten hän käski. He olivat kaikki suuressa vaarassa, eikä heistä pitänyt tuleman itsekästä ryöstelevää roskajoukkoa. Älkää ottako saalista itsellenne!

Silloin elettiin aikaa, jolloin ihmishenki oli halpa, ja kansa itse oli ehdottanut sääntöä: ”Rangaistakoon kuolemalla jokaista, joka kapinoi käskyjäsi vastaan, eikä tottele sinua kaikessa mitä käsket tehdä.” (Joosua 1:18)

He toimivat oman aikansa arvojen ja toimintatapojen mukaisesti. Vielä lapsellisessa kehityksen vaiheessa olevat tarvitsevat rangaistuksen uhkaa toimiakseen oikein ja ollakseen valmiita kuuntelemaan. Kuten Paavali itki kirjoittaessaan ankaraa kirjettä, itki varmaan Jumalakin Akanin kohtaloa.

Voimmeko siis oikeasti luottaa Jumalan ystävällisyyteen ja olla hänen ystäviään?

Raamatusta löytyy Jumala, joka on kaikkivaltias ja voimallinen, mutta myös yhtä armahtava, ystävällinen ja luotettava, jonka suuri päämäärä on johtaa lapsensa ymmärtävän, aidon ystävyyden vapauteen. Matkalla tähän on Jumala valmis tekemään mitä tarvitaan, myös sellaista, joka voidaan
ymmärtää väärin. Hänen viholliset ja pintapuolisesti asioita katsovat näkevät epäystävällisen Jumalan. Mutta hänen ystävänsä näkevät luotettavan Jumalan.

Ilman luottamusta ei ole ystävyyttä.

Tänä vuonna haluan kutsua sinut mukaan kohtaamaan Jumalaa luotettavana ystävänä. Minä sanon teitä ystäviksi – sanoi Jeesus. Mitä me sanomme hänestä?


Ansku Jaakkola
Saarna 14.8. 2021 Jyväskylässä

Lähteitä:
Raamattu
Graham Maxwell: Servants or Friends? Another Look at God
Harold K. Moulton: The Analytical Greek Lexicon

Lapsettomien lauantai: Lohduttava syli

Lohduttava syli

Kuulin lapsettomien lauantaista ensimmäistä kertaa, kun olimme mieheni kanssa toivoneet lasta noin vuoden ajan. Etsin netistä tietoa, koska mieleeni oli hiipinyt epäilys, että olisimme ”niitä”. Vuotta myöhemmin asiasta ei ollutkaan enää epäselvyyttä. Olimme tahattomasti lapsettomia.

Lapsettomien lauantai on epävirallinen muistopäivä, jota vietettiin ensimmäisen kerran Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n aloitteesta vuonna 1993. Kyseessä ei ole juhlapäivä, eikä se, että päivää vietetään äitienpäivää edeltävänä lauantaina ole sattumaa. Lapsettomien lauantai on muistopäivä. Sen tarkoituksena on tuoda esiin tahatonta lapsettomuutta, ettei joukko ihmisiä jäisi ulkopuolelle – hekin ovat Jumalalle aivan yhtä arvokkaita ja rakkaita – eikä vanhemmuutta pidettäisi itsestäänselvyytenä. Kaikki miehet eivät ole isejä, eivätkä kaikki naiset ole äitejä.

Tahaton lapsettomuus on hyvin yksityinen suru, ainakin omalta osaltani voin sanoa niin. Sittemmin olen ollut kohtalaisen avoin lapsettomuudestamme, mutta aluksi salasin suruni kaikilta, paitsi mieheltäni, joka jakoi sen kanssani – ja Jumalalta. Olisi ollut aivan liikaa vaadittu, että olisin kyennyt pukemaan tunteeni ja kokemukseni ymmärrettäviksi sanoiksi.

Lapsettomuudesta on vaikeaa puhua ulkopuolisille, ja on hyvin ikävää laittaa toinen tilanteeseen, jossa he kokevat, että heidän pitäisi sanoa jotain sopivaa ja kannustavaa. Hyväntahtoiset kehotukset olemaan stressaamatta ja kertomukset ihmeistä, jotka tapahtuivat toisille, ne voivat tehdä kipeää.

Niinpä minä käännyin Jumalan puoleen. Rukoilin johdatusta. Purin sydäntäni. Avasin hänelle pelkoni, turhautumiseni ja suruni. Rukoilin jatkuvasti, että tilanne ratkeaisi niin kuin hänen mielestään parhaaksi on.

Raamattua tutkiessani löysin kuusi kertomusta tahattomasta lapsettomuudesta.

Näistä kertomuksista tunnetuin lienee Saaran tarina (1. moos. 15-21). Se on myös pisin ja yksityiskohtaisin. Se kuvaa monia lapsettomuuden aiheuttamia tunteita, kuten epätoivoa, surua, kateutta ja lopulta asian hyväksymisen. Kun Saaralle selvisi, ettei tule raskaaksi, hän lapsen saadakseen pyysi miestään Abrahamia saamaan lapsen orjattaren kanssa. Ajan myötä Saara kasvoi naiseksi, joka nauroi kuullessaan saavansa lapsen.

Lyhyin ja ytimekkäin kertomus lapsettomuudesta on Iisakin ja Rebekan tarina: ”Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Herra kuuli hänen rukouksensa, ja Rebekka tuli raskaaksi.” (1. Moos 25:21) Tässä yhdessä ainoassa jakeessa on kuvattu kaikki, mitä ihmisen tarvitsee tehdä: kääntyä Jumalan puoleen. On tosin hieman epäselvää, kuinka huolissaan Iisakin todella olisi tarvinnut olla. Hänen isälleen Abrahamille oli luvattu, että hänen jälkeläisensä lukumäärä olisi merkittävä, ja Iisak isänsä “ainoana” poikana olisi luontaisesti osallinen kyseisestä lupauksesta. Samaan aikaan ajattelen, että Iisakin ja Rebekan oli hyvä tiedostaa, että lapset ovat Jumalan arvokas lahja myös heille, ei itsestäänselvyys.

Raakel (1. moos 29:31, 30:22). Hänen kertomuksensa on ainoa, jossa lapsettomuuden syy mainitaan: koska hänen miehensä Jaakob suosi häntä toisen vaimonsa Lean kustannuksella. Hänkin sai lopulta kaksi poikaa: Joosefin ja Benjaminin.

Hanna. (1. Sam. 1) Hänen lapsettomuudestaan puhutaan vain lyhyesti, mutta hänen surunsa nousee selvästi esiin. Hän itki rukoillessaan kirkossa niin kovasti, että pappi Eeli luuli hänen olevan juovuksissa.

Manoahin vaimon (Tuom. 13:2) sekä Elisabetin ja Sakariaan (Luuk. 1:7-25) tarinat muistuttavat jossain määrin toisiaan. Manoahin vaimon nimeä ei edes mainita koko kertomuksessa, joka on enemmän Simsonin taustatarina kuin kertomus lapsettomuudesta. Vastaavasti Elisabetin ja Sakariaan lapsettomuudesta kerrotaan Johannes Kastajan taustatarinana, mutta heidän lapsettomuudesta puhutaan myös tunteiden tasolla. Elisabetin sanat lasta odottaessaan kertoo myös lapsettomien, erityisesti naisten, kokemasta kohtalosta: “Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta.” (Luuk. 1:25) Tahattomasti lapsetonta naista halveksuttiin avoimesti.

Yhteistä kaikille näille tarinoille on, ettei heistä kukaan jää lapsettomaksi. Raamatussa pysyvästi lapsettomaksi jäävät henkilöt ovat kulkeneet elämässään polkuja, joihin ei liity perhe. Se ei tarkoita sitä, että kaikki Herraa rukoilevat saisivat lapsen. Osa tahattomasti lapsettomista jää rukouksista huolimatta pysyvästi lapsettomiksi.

Me voimme kuitenkin kääntyä Jumalan puoleen murheinemme, koska  ei mikään eikä kukaan erota meitä Jumalan rakkaudesta. Me voimme vaikka pienen lapsen lailla raivota hänelle, koska emme voi ymmärtää miksi ei voi saada jotain, mikä on toisille niin luonnollista ja itsestäänselvää. Parhaassa tapauksessa tämä lähentää suhdettamme taivaalliseen Isäämme; meidän on lähestyttävä häntä voidaksemme raivota hänelle. Niin kävi minullekin. Sain rauhan ja pystyin entistä enemmän arvostamaan sitä, miten paljolla minua oli jo siunattu. Niinpä ennen kuin tiesin tulevani äidiksi, tein kastepäätöksen.

Minä tiedän, ja pyrin niin todistamaan, että jos olisimme jääneet pysyvästi lapsettomiksi, meidät olisi kannateltu surumme yli. Tunsin niin myös silloin, kun katselin vastasyntynyttä esikoistani vastasyntyneiden teho-osastolla epävarmana hänen voinnistaan. Se on kuitenkin jo eri tarina, joka päättyi onnellisesti. Nämä kokemukset vahvistivat ymmärrystäni siitä, että meitä ei jätetä yksin surumme keskelle. Äitinä minä pyrin tarjoamaan lapsilleni lämpimän ja turvallisen sylin, mutta se on pientä verrattuna siihen, miten lohduttava voi Jumalan syli olla. Niin kuin Matteuksen evankeliumin 5. luvussa sanotaan: ”Autuaita murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.”

Tulevana sunnuntaina saan viettää äitienpäivää, nyt jo kahden lapsen äitinä. Lauantaina haluan kuitenkin muistaa omaa taivaltani sekä muita lapsettomuudesta kärsineitä. Se on aihe, joka helposti unohtuu monilta elämän monien pyöritysten lomassa. Joten kaikessa hiljaisuudessa monet tahattomasti lapsettomat katselevat elämää, ulkopuolisina. Ja sitä ulkopuolisuuden tunnetta toivoisin lievennettävän. Nämä ihmiset ovat osa elämää. Heidän lapsettomuutensa ei saa vähentää heidän arvoaan ihmisinä, läheisinä. 

Lapsettomien lauantaita voi viettää monin eri tavoin:

-Muistamalla lapsettomia, sekä tahattomasti että vapaaehtoisesti lapsettomia, rukouksessa.

-lapsettomille ystäville, kysyä kuulumiset ja ehkä sopia tapaamisesta jonkin hauskan asian äärelle. Ei ole tarpeen mainita lapsettomuutta, vaan “koska olet arvokas ystävä”.

-Käymällä Mäntykankaan hautausmaalla sijaitsevassa Hietakehdossa. Se sijaitsee siunauskappelin takana uurnametsähautausmaan keskusaukiolla. Aukion muurin laatassa on sanat “Lapselle, jota emme saaneet”. Aukiolla on myös luonnonkivi ja vesiallas, johon voi tuoda kelluvia kynttilöitä. Katoksen alla penkillä voi viivähtää hetken aukiota ympäröivän kauniin mäntymetsän rauhassa. Paikka on nimetty Aleksis Kiven Sydämeni laulun mukaan.

-Osallistumalla Simpukka ry:n tapahtumiin (https://www.simpukka.info/simpukka-viikko-2021/), kuten Tyhjän sylin hartauteen, joka pidetään Seinäjoella, mutta johon voi osallistua myös verkon välityksellä.

Tässä kerrotaan tahattoman lapsettomuuden aiheuttamasta surusta, mutta Jumalan lohduttava syli on avoin kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Kiitos Luojalle siitä!

Tuija Vangas-Heiskanen

"Ikuinen sopimus ja nimen merkitys"

 La 24.4. klo 11 etäjumalanpalvelus zoomissa

"Ikuinen sopimus ja nimen merkitys" Ansku Jaakkola

Tervetuloa keskustelemaan, pohtimaan, rakentumaan ja saamaan voimaa!

Linkin voit pyytää: 044 0231967

Sinä päivänä - tänä päivänä

 La 13.2. klo 11 jumalanpalvelus etänä

Pekka Pihl 

Raamattutunti: "Assyrian kukistuminen"

Saarna: "Sinä päivänä - tänä päivänä, paratiisia etsimässä"