Enemmän kuin odotin

Teksti: Laura

Lähdin tänne Ghanaan odottaen paljon:

Odotin paikallisilta ihmisiltä ystävällisyyttä ja avoimuutta.

Odotin Afrikalta kuumuutta ja hikeä.

Odotin tältä matkalta uusia kokemuksia ja erilaisia näkökulmia.

Odotin paljon, mutta voin jo nyt sanoa, että olen saanut paljon enemmän!

Paikalliset asukkaat ovat sulattaneet sydämeni lämmöllään ja aitoudellaan. Kaikki tervehdykset, siunaustoivotukset, ystävälliset kädenheilautukset, iloiset ilmeet ja leveät hymyt riittäisivät itsessään tekemään tästä matkasta osallistumisen arvoisen.

Rakennustyömaalla tehty työ on ollut välillä raskastakin. Hikeä on virrannut, naarmuja ja rakkuloita on tullut, mutta työ menee eteenpäin! On palkitsevaa seurata, kuinka yhteistyö ja monen ihmisen kova aherrus tuottavat tulosta. Klinikan ja sairaalan seinät nousevat hyvää vauhtia, ikkunoita on laitettu paikoilleen ja kattorakenteita ruvetaan luomaan. On ihana olla mukana yhteistä päämäärää tavoittamassa.

Tähän asti "yleisöä" työmaalla on riittänyt :) Paikalliset asukkaat pysähtyvät useasti ohikulkumatkoillaan katselemaan työntouhuamme. Intomme ja sisumme taitaa olla ihan tarttuvaakin, sillä tänään apuumme ilmoittautui paikallisia poikia. :)

Täällä jokaiseen päivään mahtuu uusia kokemuksia, jotka opettavat ja avartavat. On kai hyväksyttävä se tosiasia, että vaikka tulin tänne auttamaan ja antamaan, niin olen saanut ainakin samalla mitalla takaisin. :)

Toinen työpäivä: muta lentää

Toisena työpäivänä päästiin jo myös muuraamaan ihan kunnolla. Mota, mota! huuto kävi äkkiä tutuksi. Laasti on kätevästi twin kielellä mota eli mutaleikkejä ollaan päästy leikkimään.

Motan tekoa.

Työnjohtaja Mr. Kofi pitää huolen, että seinä tulee suoraan.

Toinen työpäivä: Tiiliterapiaa

Tiilenkantoa on ryhmässämme kuvailtu terapeuttiseksi, rauhoittavaksi, hoitavaksi.

Kannan tämän tiilin ja sitten seuraavan. Teen fyysistä työtä, tunnen olevani elossa. Samalla tämä maailma muuttuu vähän paremmaksi paikaksi, yksi tiili kerrallaan. Saan keskittyä tähän tiileen, ei tarvitse ajatella muuta. Sen jälkeen kannan toisen, kolmannen ja neljännen. Eikä tiilien välittömästä loppumisesta ole pelkoa.


Näin siirtyy tiili tiiliterapiassa:

Rakennusryhmä 1 raportoi: Toisen työpäivän alku

Ensimmäisenä työpäivänä oli saatu kannettua tiiltä paljon ja muurattua vähän klinikan seinää. Tästä on hyvä jatkaa.

Projektijohtajan arkea 3

Projektijohtajan arkea on käydä tärkeitä keskusteluja.

Ensimmäisen työpäivän töitä

Roskien kerääjillä riitti urakkaa.

Tiilin kantoa.

Kulmakiven muuraus.

Työmaata riittää.

Projektijohtajan arkea 2

Matkanjohtajan arkea on olla hyvin varustautunut.

Rakennusryhmä 1 poseeraa

Ryhmäkuva kuninkaan luona käynnin jälkeen.

Rakennusryhmä 1 raportoi: työn alku

22.2. 2011.

Jaahas, tältä täällä työmaalla siis näyttää ensimmäisen työpäivän alussa:

Poliklinikan puolen lattia on jo valettu (alempi taso).
Ylemmälle tasolle tulee sairaalanpuoli.

Tähän tulee terveysaseman lääkärin- ja sairaanhoitajien vastaanottotilat.


Poliklinikka alhaalta päin. Tontti sijaitsee mäenrinteessä.

Superrakentajat saamassa ohjeistusta.


Ja sitten jo työntouhussa.

Projektijohtajan arkea 1

Projektijohtajan arkea on viihdyttää bussimatkustajia.

Välähdyksiä Valley View yliopistosta 2

Hotellihuoneiden keskellä.
Ruokasalin yläpuolella on Guidance & Counseling Centre

Naisten vessa


Miesten vessa




Yliopiston poliisi

Välähdyksiä Valley View yliopistosta

Termiittejä

Puhelin

Aamiainen

Kuninkaiden luona

Offinson alueen kuninkaan Nana Wiafe Akenten luona.
Hän hallitsee yli 2 miljoonan ihmisen asuinaluetta.



Toinen vasemmalta on eräs kyläpäällikkö.
Vierellä neuvonantajina toimivia kylän vanhimpia.

Rakennusryhmä 1 raportoi: kuninkaallinen ensimmäinen työpäivä

Tiistai 22.2. 2011

Työmaalla työt alkoivat varsin jouhevasti aamulla klo 7 aikoihin. Suurin osa porukasta aloitti tiilensiirrolla. Muuraamaankin päästiin jo jonkin verran.

Maisematiimi, johon kuuluivat myös 9- ja 12-vuotiaat tytöt, alkoi armottoman roskienkeruun tontilta ja sen ympäristöstä. Roskat ovat täällä Ghanassa todellinen ja hyvin näkyvä ongelma. Kovasti ollaan koitettu pohtia miten saataisiin sairaalan tontti pysymään puhtaana ja opastettu paikallisia työmiehiäkin roskattomuuteen.

Alunperin oli ollut puhutte, että Offinson alueen kuningas on kutsunut meidät viralliselle vastaanotolle tiistaina klo 13. Aamulla tuli tieto, ettemme voikaan mennä kuninkaan luo, sillä sinne on pääsy vain Namongin kyläpäällikön kautta ja hän ei ole tiistaina paikalla. Työmaalla ollessa tuli tieto, että Namongin kyläpäällikkö onkin kuninkaan luona, jonne ovat kokoontuneet kaikki Offinson alueen kyläpäälliköt. Kuningas haluaa esitellä meidät heille kaikille.

Niinpä kymmeneltä lähdettiin jo pois työmaalta suihkuun ja pukeutumaan parhaimpiin vaatteisiin. Lounas olisi klo 12 ja ehtisimme sinne klo 13:ta. Sitten tulikin tieto, että meidän pitäisi jo olla paikalla klo 12, koska kuningas on lähdössä matkalle.

Paikalliset isäntämme pastori Stephen ja Ghana Adventist Health Services johtaja Annor olivat aivan täpinässä kuninkaan luo menemisestä. Ilmassa oli suorastaan pientä paniikkia ja stressiä kun bussi ei ollut jo tullut. Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt afrikkalaisten kiirehtivän meitä näin kuin nyt.

Lopulta marssimme kuninkaan palatsin sisäpihaan, josta meidät ohjattiin sisätiloihin prameaan huoneeseen odottamaan kuningasta. Kaikille ei riittänyt tuolia ja hetken päästä sihteeri tuli kutsumaan meidät yläkerran huoneeseen, joka oli isompi. Siellä siirreltiin huonekaluja ja tuotiin lisää tuoleja ja jäimme odottamaan kuningasta.

Jossain vaiheessa meille selvisi ettei kuningas tulisi tähän huoneeseen, vaikka siellä olikin valtaistuin. Päällikköjen kokous oli meneillään ja meidät kutsutaan sinne kun on oikea hetki. Aluksi menee paljon aikaa edellisen kokouksen pöytäkirjan käsittelyyn.

Palatsissa oli kuuma - sähköt eivät toimineet kuninkaallakaan. Odotus kävi pitkäksi ja lopulta väkemme vapautui sen verran että aloimme liikkua, mennä parvekkeelle ja ottaa valokuvia. Nälkäkin alkoi jo olla. Meille kyllä tarjottiin vettä, mutta se taisi olla peräisin omasta bussistamme.
Loppujen lopuksi kutsu kävi. Sisäpihan huoneessa istui kuningas valtaistuimella. Hänen oikealla sivullaan oli kolme puhemiestä, ilmeisesti kyläpäällikköjä. Heidän takanaan kirjoitettiin pöytäkirjaa isoon kirjaan. Muuten salissa oli monta kymmentä mustiin kaapuihin pukeutunutta kyläpäällikköä ja kylien vanhimpia.

Meistä viidelle tuotiin tuolit puhemiesten viereen: projektijohtaja Jarmo, rakennusmestari Pekka, pastori Ansku, Merja ja Mari. Muut odottivat sisäpihalla. Namongin kyläpäällikkö esitteli asian ja meidät puhemiehille. Sitten saimme luvan tervehtiä kuningasta. Kävimme kukin kättelemässä häntä. Kohtelias tapa on olla sanomatta mitään, katsoa maahan ja kumartaa syvään. Tervehtimisen jälkeen koko porukkamme tuli kokoussaliin sisään keskelle seisomaan.

Kolme puhemiestä nousivat ylös tervehtivät viittä istujaamme kädestä ja osaa seisovasta porukasta. Sitten pyydettiin projektijohtaja Jarmoa kertomaan projektista. Jarmo nousi seisomaan keskelle huonetta ja alkoi puhua katsoen luonnollisesti kuninkaaseen, mutta kuningas heti viittasi kädellä, että pitää puhua puhemiehille.

GHAS johtaja Annor kuiskasi Jarmolle mitä sanoa, Jarmo puhui englanniksi, Annor käänsi twiksi ja lisäsi puheeseen kaiken sen mitä halusi sanoa, sillä käännökset olivat pitkiä. Päälliköt reagoivat kun Jarmo kertoi sairaalan olevan valmis 1.4. ja kutsui heidät kaikki silloin pidettävään niiden vihkimistilaisuuteen. Ilmapiiri oli muutenkin hyvin suopea ja päälliköt puhkesivat pari kertaa spontaaneihin aplodeihin.

Sitten puhui kuningas. Hän oli hyvin tyytyväinen projektiin ja kertoi uuden sairaalan olevan tärkeä koko Namongille, Offinsolle ja Ashantin alueelle. Hän oli iloinen siitä että näin voimme yhdessä kehittää aluetta, sillä terveydenhuolto on hyvin lähellä hänen ja kyläpäälliköiden sydäntä. Kuningas lohkaisi, että uskoo kyllä sairaalan olevan valmis 1.4., koska olemme valkoisia.

Valokuvia emme ottaneet, sillä niitä ei saanut ottaa ilman lupaa. Ansku oli pyytänyt Annoria tiedustelemaan mahdollisuutta ottaa kuva, jonka voimme näyttää suomalaisille. Lopuksi kuvaukseen tulikin mahdollisuus. Jarmo, Pekka, Ansku ja Annor nousivat valtaistuimen viereen ja kuvia otettiin. Sitten he kättelivät kuningasta ja koko porukkamme poistui.

Iltapäivä levättiin työmaan ja kuninkaan palatsin koettelemuksista ja mentiin aikaisin nukkumaan, jotta olisimme aamuvarhaisella pirteänä työmaalla tekemässä parhaamme, että sairaala todella on valmis alle kuuden viikon päästä 1.4.

Lariamin harhat 6/6

Teksti: Pekka Pihl (2007)

Eräs liian usein toistuva harha on tapahtuvinaan ruokasalissa:

On pitkä pöytä. Pöydän ääressä istuu suuri joukko ihmisiä, kuninkaallista väkeä. Olen tilannut heille aterian jo monta päivää aikaisemmin ja kutsunut heidät pitkän matkan takaa juhlaillalliselle. Henkilökuntaa on valmennettu arvovieraita varten. Aterian alkamishetki on ollut olevinaan jo tunti sitten, mutta ei näy tarjoilijaa pöytää kattamassa eikä juhla-ateriaa kuulu. Huomaan olevani nolo ja hikoilevani. Siinä he istuvat ateriaa odottamassa, kuninkaallinen väki. Yritän selvittää tilannetta mielessäni. Kuinka selitän tämän epäonnistumisen. Sitten ilmestyy tarjoilija. Ojentaa haluttomasti vesipullot jokaisen eteen, mutta ateriaa ei kuulu! Tyytymättömyys juhlavieraissa lisääntyy. Olen nolo ja hikoilen. Tämä inhottava hallusinaatio ei tunnu loppuvan ikinä. Lopulta ilmoitetaan, että aterian voi noutaa sivupöydältä. Menemme sinne. Nähdessäni ruuan, huomaan, ettei se ollutkaan tilauksen ja kutsussa ilmoitetun mukainen. Olen nolo ja hikoilen. Vieraani täyttävät lautasiaan kunnes tulee ilmi, että ruoka loppuu. Se loppuu ennen kuin kaikki ovat osansa saaneet. Olen nolo ja hikoilen. Onneksi tämä on vain Lariamin luomaa harhaa, huomaan ajaattelevani.

Tässä osa erikoisista näkö- ja muista aistikokemuksista, jotka ovat minua kohdanneet sen jälkeen kun aloitin Lariam-kuurin malarian torjumiseksi. Kiitos, että olet jaksanut kuunnella ja lukea. Olo tuntuukin jo paljon paremmalta!

Rakennusryhmä 1 raportoi: perille päästiin

Ensimmäinen rakennusryhmä ilmoittautuu paikan päälle saaapuneeksi.

Lennot sujuivat hyvin. Ensimmäinen yö vietettiin Valley View -yliopiston majatalossa. Siellä toimivat suihkut!

Maanantain bussimatka Offinsoon oli pitkä ja väsyttävä, mutta onneksi matkasimme ylellisellä yliopiston bussilla, jossa oli mm. hieno vaihdekeppi ja muut tarvittavat autovarusteet kuten ilmastointi.

Matkasimme Akuapem-vuoriston kautta. Näimme kauniita maisemia, kaakaopuita, okrapeltoja, kasvavaa kassavaa, banaani- ja planteenipuita (jotka ovat ruohoja).

Perillä oltiin 7, 5 tunnin jälkeen. Siinä vaiheessa urhea joukkiomme jo ansaitsikin Pirkon hyvän herkkuaterian. Hotelli osoittautui siistiksi, mutta ongelmia aiheuttivat liian kapeat kahden hengen sängyt, joihin olisi pitänyt änkeä laajaa henkilökohtaista reviiriä omaavia toisilleen tuntemattomia suomalaisia. Projektinjohtaja kuitenkin kesti paineet ja asiat saatiin hoidettua tyydyttävällä tavalla. Unelle olikin jo tarvetta.

Olemme kiitollisia turvallisesta matkasta.

Lariamin harhat 5/6

Teksti: Pekka Pihl (2007)

Joskus myös Raamatun eläinkertomukset tulevat mukaan Lariamin harhoihin:

Illalla vähän ennen pimeän tuloa olen seisovinani veden äärellä katsellen tyyntä vedenpintaa. Kaksi peukalonkokoista nappulaa vetää veden pintaan V:n muotoista kuviota. Nappulat lähestyvät, kuvio vedessä tulee kohti. Tulee aivan rantaan, jossa seison. Vedestä alkaa nousta joku pelottava, vaikeasti kuvailtava eläin. Se on ihmistä suurempi, lyhytjalkainen ja etenee maalla ryömien. Se tulee kohti, ei nopeasti mutta uhkaavasti. Se avaa kitansa ja näen, että sillä on suu, jolla se voisi minutkin nielaista. Ja suuri määrä teräviä hampaita, joilla se voisi musertaa terveetkin luut jalastani. Tuntuu kammottavalta! Onneksi ei tarvitse syödä malarialääkkeitä jatkuvasti, huomaan ajattelevani.

Lariamin harhat 4/6

Teksti: Pekka Pihl (2007)

On ilmeistä, että kuuman työpäivän jälkeen Lariamin haitat tulevat korostetusti esiin:

Hikisen ja fyysisesti rasittavan työn jälkeen olen yhtä äkkiä olevinani sademetsässä. Vastasatanut runsas vesikuuro haihtuu usvana peittäen puut ja pensaat aavemaiseen varjoonsa. Ja minusta tuntuu kuin kävelisin ylhäällä suurten puiden välissä kaukana maasta! Pensaiden, liaanien, epifyyttien ja myrkkykäärmeitten yläpuolella. Kävelen keinuen eteenpäin ja katselen vihreää maailmaa, jonka erilaisten pensaiden ja puiden lehvästöt muodostavat. Tällaista on varmaan ihan oikea sademetsäkin, ajattelen, tuhansien hyönteisten, satojen perhosten ja lintujen koti. On hyvä, että tämä on vain houre ja kuljen ylhäällä puitten latvuksissa. Alhaalla on niin tiukka pensaikko, että tuskin eteenpäin pääsisinkään.

Lariamin harhat 3/6

Teksti: Pekka Pihl (2007)

Olen seisovinani hiekkarannalla. Suuren meren rannalla palmujen varjossa. Katselen hiekkaan. Hiekka alkaa liikkua! Itsestään liikkuvaa hiekkaa? Ei sentään. Jotain tummaa ilmestyy hiekan alta. Musta kummallisen näköinen eläin tunkeutuu esiin hiekasta! Sitten toinen ja sitten kolmas. Kohta rantahiekassa on iso kuilu täynnä omituisia eläimiä hosumassa kuin hengenhädässä ylös hiekan syvyydestä. Toinen toisiaan tönien, toistensa yli rynnistäen ne viuhtovat ylös ja eteenpäin. Ja kas kummaa, tässä näyssä hiekkakuilun omituiset otukset ryntäävät kaikki samaan suuntaan. Kohti kuohuvaa merta, joka hetken päästä on nielaissut viimeisenkin näkyni eläimistä! Jäljellä vain tyhjä kuilu aavalla hiekkarannalla ja Lariamin harhat aivoissani.

Lariamin harhat 2/6

Teksti: Pekka Pihl (2007)

Yhdessä erikoisimmista hallusinaatioista olen olevinani suuressa ihmisjoukossa:

On taas läkähdyttävän kuuma. Katselen ihmisten hampaita. Hohtavan valkoisia hampaita joka puolella! Miksi ne ovat niin valkoiset? Sitten tajuan, että jokaisia hampaita kehystää musta naama. “Kontrasti korostaa”, ajattelen. Mustia kasvoja, valkoisia hampaita kaikkialla! Kokonaan mustia ihmisiä! Miksi ne katsovat minua? Ne piirittävät minut! Ne ojentavat käsiään minua kohti. Mustat kasvot, valkoiset hampaat! Käsissä on puuveistoksia, koruja, kortteja, karttoja, liinoja, hedelmiä, leivonnaisia. Kaikkea, mitä käsissä voi kuljettaa. Ne piirittävät minut! Ne ojentelevat tavaroita minulle. Mustat kasvot, valkoiset hampaat. Hampaitten välistä lentelee sanoja, outoja sanoja. Kuvittelen niiden puhuvan jotakin rahasta. Painan käteni rahapussin päälle. Ne tulevat lähemmäksi! Minua alkaa ahdistaa.

Mustat kasvot, valkoiset hampaat! Ryntään tyhjään linja-autoon ja lysähdän vapisten penkille. On kuuma, avaan ikkunan. Yritän rauhoittua. Äkkiä kuuluu sama ääni, outoja sanoja. Katson avattuun ikkunaan. Siinä ne taas ovat: Mustat kasvot ja valkoiset hampaat! Harkitsen vakavasti malarialääkityksen vaihtamista.

Lariamin harhat 1/6

Teksti: Pekka Pihl (2007)

Lariam-tabletti suuhun ja vettä päälle. Ensimmäinen tabletti noin viikko ennen matkaa ja seuraavat viikon välein. Näin ei malarian pitäisi päästä iskemään kun matkustetaan Ghanaan, trooppiseen Länsi-Afrikkaan, jossa suuri Volta-järvi ja muut kosteikot tarjoavat hyvät olosuhteet hyönteisille. Aikaisemmin ottamamme Heliobar-niminen malarialääke on vaimon mielestä aiheuttanut painajaisia ja yöunen levottomuutta. Tämä Lariam on tehokkaampi ja valmistajan mukaan sen käytön yhteydessä on esiintynyt mm. huimausta, väsymystä ja erilaisia unihäiriöitä. Joskus myös näköhäiriöitä, mielentilan häiriöitä ja sekavuutta.

Nyt voin Lariam-hoidon vielä jatkuessa sanoa, että vaikutuksia on. Olen saanut ennen kokemattomia näkyjä, harhoja ja hallusinaatioita. Jos sinua kiinnostaa niin kerron tässä niistä muutaman. Se helpottaa kun saan jakaa nämä kokemukseni kanssasi.

Erikoiset tapahtumat alkoivat melko pian toisen lääkeannoksen ottamisen jälkeen. Erityisesti puolen päivän aikoihin toistui seuraava tunne- ja näköharha:

On kuuma ilma, polttavan kuumaa. Olen olevinani punahiekkaisella tiellä. Tien sivussa kasvit ovat pölyisiä ja suuressa epäjärjestyksessä. Kasvavia ja kuolevia kasveja sekaisin. Yli miehen korkuinen vihreä seinä molemmilla sivuilla. Laahustan eteenpäin. Vaatteet ovat liimautuneet ihoon kiinni. Hikeä pursuu ulos kaikista huokosista. Yritän taivuttaa niskaani, että näkisin auringon. Ei näy edessä. Ei näy takana. Kuumuus ahdistaa, pää painuu alas. Silloin huomaan: Kollikissan kokoinen varjo roikkuu sandaalin oikeanpuoleisesta remmistä. Aurinko ahdistaa minua suoraan ylhäältä pääni päältä!

Terveisiä Jyväskylästä Ghanaan

Terveisiä Namongista 7: laskeskelua

Perjantaina ei Namongissa sen raflaavampaa - onneksi.

Rakennusbudjetin parissa ovat painineet. Hyvä juttu on se, että muutamia tuotteita on saatu oletettua halvemmalla ja joku oma, budjetille edullinen laskuvirhe löytynyt.

Asiat etenevät. Rukoukset jatkuvat.

Pakkausajatuksia

• Viimeisin pakkausvinkki tuli juuri Namongista: ottakaan mukaan kunnollisia korvatulppia. Elämä siellä on äänekästä, kaikkina vuorokauden aikoina.
  
• Suihkuun ei siis välttämättä usein päästä. Niinpä lähikaupasta vaan kassillinen "suihkuja" mukaan eli kosteuspyyhkeitä. Yksittäispakattujen lisäksi meillä on mukana monta pakkausta vauvan hoitopyyhkeitä. Tulevat halvemmiksi, ne ovat hellävaraisia ja poistavat lähes tahran kuin tahran, miksi eivät siis kävisi myös suihkusta?
  
• Ja ovathan aurinkolasit kunnossa, aurinkovoiteet ja hattu mukana? Vaatetuksessa on hyvä ottaa huomioon, että suomalainen ajatus vähistä vaatteistä kuumassa auringonpaisteessa ei välttämättä ole hyvä. Peittävät, jopa tummat vaatteet suojelevat ja jaksaakin paremmin.
  
• Nyt saa syödä suolaista! Se on suorastaan terveellistä. Pidä siis huoli, että aina saatavillasi on jotain suolaista, jolla voit tasapainottaa suolatasapainosi. Energiapatukoita, suolapähkinöitä, urheilujuomaa...
  
• Ja lääkkeet! Malaria-, ripuli-, allergia- ja kipulääkkeet. Maitohappo bakteereja unohtamatta (niitä on muuten olemassa tehottomia ja tehokkaita, etsi sellaisia joissa bakteereja on paljon.) Meillä on mukana myös C-vitamiinia ja sinkkiä flunssan karkotukseen, monivitamiinia yleiskuntoon ja magnesiumia lihashuoltoon.
  
• Henkilökohtainen vinkkini on ottaa mukaan virkistävää jalkavoidetta hoitamaan väsyneitä ja turvonneita jalkoja. Kylmävoidetta hoitamaan lihaksia. Vehnänorasvoide auttaa haavojen hoidossa ja myös suojaa ihoa.
  
• Muovipusseja kannattaa ottaa mukaan, niille löytyy käyttöä matkalla.
  
• Jos eivät ole vielä kaksi laukkua täynnä, kannattaa kurkistaa omiin kaappeihin, niistä löytyy tavaraa mitä itse ei tarvitse mutta varmasti kelpaa Namongilaisille. Tyhjää ei kannata Afrikkaan asti viedä. Meillä on käyty läpi mm. liinavaatekaappi - enää en saa hermoromahdusta kaappiin katsoessani, sillä sinne on tullut tilaa. Kyllä kannattaa lähteä Ghanaan! Vaatteita, leluja, lakanoita, pyyhkeitä, kelloja, kännyköitä, silmä- ja aurinkolaseja, muovipulloja, astioita... ihan mitä vaan. Jos ei muuta keksi, niin ota mukaan vanhoja sanomalehtiä. Ne ovat kovaa valuuttaa paikallisille -vessapaperina!
  
• Ja sitten vielä tarkista passi, rokotustodistus, hotellin- ja yhteyshenkilön osoitteet. Ja varmuuden vuoksi lue läpi kaikki tulleet sähköpostit, jos niissä on vielä jotain oleellista muistettavaa. Ai niin, sehän oli se kaikkein tärkein juttu: joustavuus! Sille löytyy käyttöä.

Terveisiä Namongista 6: afrikkalainen yllätys

Olikin tässä kummastusta kun asiat ovat menneet afrikkalaisten järjestelyjen osalta niin hyvin. Kaikki on näyttänyt olevan kunnossa ja vähän paremminkin. Kummallista.

Mutta tulihan se mittava yllätyskin (lue: haaste) sieltä.

Ne perustukset. Hyvältähän ne näyttävät, mutta nyt on käynyt ilmi, että ne on tehty 30 % suuremmiksi kuin mitä piirustukset ovat. Asia selvisi eilen rakennusmestarin mittaillessa tarkemmin.

Seuraus: erittäin tiukalle vedetty budjetti ja vähäiset varamme eivät riitä koko terveysaseman valmiiksi saattamiseen. Jostain on karsittava. Eli juuri viilattu rakennustarvikkeiden ostosbudjetti menee uusiksi. Se on nyt tämän päivän hommana siellä Namongissa.

Päivän rukousaihe: Jarmolle ja Pekalle kärsivällisyyttä ja viisautta tähän tehtävään.

Terveysaseman koolla ja piirustuksilla on jo oma historiansa ja taustansa. Noin vuosi sitten projetijohtaja kävi Ghanassa ja juurta jaksain, moneen otteeseen selvitti arkkitehdin & muiden paikallisten kanssa minkä kokoiseen terveysasemaan meillä on varaa. Tai ei siis varaa siihenkään, mutta minkä kokoiseen sitoudumme varoja hankkimaan ja sen rakentamaan.

Piirustusten piti tulla juhannukseksi, saimme ne syksyllä.

Siinä sitten kirkolla pöydän äärellä ymmyrkäisinä ihmeteltiin niitä. Terveysasema oli 47 % suurempi kuin mitä oli sovittu ja siitä oli tullut keskussairaala. Hinta-arvio: 5,3 miljoonaa euroa. (Alkuperäisen suunnitelman hinta-arvio n. 66 000 €.)

Suomesta lähti sitten varsin tiukkasanaisia kirjeitä Ghanaan, jossa ei niin hienovaraisesti vihjailtiin että jos sopimuksista ei pidetä kiinni, niin varmaan Keniasta löytyy meidän mittakaavalle sopivia kohteita.

Seuraavat piirustukset tulivat äkkiä. Rakennus oli pienentynyt puoleen.

Kolmannessa versiossa koko taisi jo olla oikea. Piirustuksia sitten vielä viilattiin Suomen päässä.

Ghanalainen ja suomalainen rakennuskulttuuri ovat ... tuota ... hieman erilaisia. Ghanalaiset haluavat tehdä suurta ja mittavaa varoista riippumatta ja maasta löytyykin paljon keskeneräisiä rakennuksia, joita ei ole ollut varaa tehdä loppuun.

Heidän ajatuksensa oli että he joka vuosi lisäävät yhden huoneen keskussairaalaansa. Eikö teillä ole realiteetin tajua, ihmettelivät suomalaiset, se ei tule onnistumaan, varat eivät tule riittämään siihen. Ja aikaa kuluisi 20 vuotta.

Suomalaiset taas eivät suostu tulemaan ja tekemään jotain keskeneräistä. Emme halua nähdä vaivaa pelkkien seinien vuoksi, vaan terveysaseman tulee aueta tänä keväänä ja alkaa toteuttaa perustehtäväänsä. Siksi me teemme pienemmän, mutta valmiin.

Mutta saapa nähdä miten valmista tulee vai tuleeko.

Syytä olla kiitollinen

Eilen tässä blogissa pyydettiin esirukousta projektijohtajan torstaiselle Takoradin matkalle. Kiitos rukouksista: hän pelastui varmalta kuolemalta.

Paluumatkalla tuli Jarmon maha niin kipeäksi, että oli pakko pysähtyä huoltoasemalle vaikka perille olisi ollut enää 10 minuutin matka.

Pian heidän käännyttyään tieltä isoja tukkeja kuljettaneen rekan kuormaketjut hajosivat ja kuorma tippui viereiselle kaistalle, jossa he olisivat olleet odottamassa. Tukkien alle kuoli neljä ihmistä (kaksi taksissa, kaksi tien vieressä seisonutta) ja ainakin yksi nainen menetti jalkansa.

Huh, huh!

Niin Namongissa kuin Suomessakin ollaan siis kiitollisin mielin. Arvostamme jokaista esirukoilijaa. On aivan eri asia olla liikenteessä esirukousten ympäröimänä kuin huidella maailmalla muuten vaan.

Muistetaan myös niitä, joita tämä onnettomuus koskee ikävämmissä merkeissä.

Terveisiä Namongista 6: asiat etenevät

Asiat ovat edenneet Ghanassa suunnitellusti. Keskiviikko kului pääasiassa Kumasissa hankintoja tehden. Kumasissa on paljon liikennettä ja liikkuminen hidasta. Kolmenkymmenen kilometrin matka Namongista Kumasiin voi kestää parikin tuntia...

Bussi on hankittu sunnuntaille hakemaan ryhmää Accran lentokentältä. Suunnitelmat ovat muuttuneet sen verran että tuloiltana ei ajeta Accrasta Namongiin saakka. Se on liian rankkaa, sillä niissä busseissa ei juuri nukkumaan pysty ja matka on pitkä (testiryhmä meni tästä koitoksesta aivan tillin tallin). Niinpä Accrasta ajetaan jonkun matkaa ja yövytään Valley View -yliopistossa. Siellä syödään aamiainen ja jatketaan matkaa Namongiin. Perillä pitäisi olla maanantaina iltapäivällä.

Päivän hyvä uutinen: Keski-Euroopasta on löytynyt 600 € hintaan jokin oleellisen tärkeä osa ultraäänilaitteeseen, jota ilman siitä ei ole hyötyä. (Kiitos EV.) Ultraäänilaite on kontissa matkalla kohti Ghanaa.

Kontti onkin torstain teemana Ghanassa. Projektijohtaja aloittaa aamulla klo 5 matkan Takoradiin rannikolle neuvottelemaan konttiin liittyvistä asioista. Niin matka kuin kaikki konttiin liittyvä on hyvä laittaa rukoustemme piiriin.

Matkakuumetta ja rukousvastauksia

Suomen päässä alkaa ensimmäisellä ryhmällä olla jo kovasti matkakuumetta. Tavaroita pakataan ja tehdään viime hetken valmisteluja. Mukaan pitää ottaa paljon kosteuspyyhkeitä sillä suihkuun ei päästä joka päivä eikä edes joka toinen. Etujoukoilla meni lähes viikko ennen ensimmäistä suihkua!

Iloinen uutinen on, että kolme viimeistä viisumia ovat lähteneet Tanskan suurlähetystöstä... ja lähtö on vasta sunnuntaiaamuna. Ghanan suurlähetystö aina kummasti rohkaisee meitä rukoilemaan... ja saamaan rukousvastauksia.

Terveisiä Namongista 5: lisää maata

Ghanan päästä kuuluu hyvää. He ovat pysyneet sopimuksissa, ovat valmistautuneet projektiin hyvin ja yllätykset ovat olleet positiivisia.

Esimerkiksi terveysaseman tontti on noin kaksinkertaistunut. Kyläpäällikkö on myöntänyt terveysaseman ja joen välisen alueen käyttöön, joten sinne saadaan rakennettua kunnolliset imeytyskentät.

Terveysaseman vihkiäisiä huhtikuussa pidetään tärkeänä tapahtumana. Sinne on tulossa lehdistö, radio ja televisio. Paikalla on ministeritason vieraita ja Offinson alueen kuningas on kutsuttu. Hän johtaa aluetta, jossa asuu n. 800 000 ihmistä.

Työmaa näyttää tältä

Tässä se on: Namongin terveysasema.

Vielä se näyttää tältä. Huhtikuuhun mennessä tässä pitäisi sijaita osasto synnyttäneille äideille, lapsille, naisille ja synnytyshuone, vastaanottotilat poliklinikkapotilaille, laboratorio, pieni miesten osasto, lääkevarasto, toimistotilaa, pari ekovessaa ja ulkona kompostikäymälöitä.

Kontin hinta

Tuli lasku merikontista Ghanaan. Siellä matkaa välineitä terveysasemaa varten, joita ovat lahjoittaneet mm. Terveystalo, Kyllön terveysasema ja muita terveysasemia eri puolilla Suomea.

Kontin hinta on 5978,05 €. Ja hirveä määrä työtunteja sekä sen rahan tekemisessä että tavaroiden keräämisessä ja pakkaamisessa.

Kaikille lahjoittajille, tekijöille ja pakkaajille iso kiitos.

Terveisiä Namongista 4: rahoja ja vessoja

Maanantaipäivä on mennyt joutuisasti kuulemma myös Ghanassa. Lähinnä on ollut raha-asioiden hoitoa ja kaiken laskemista. Siis varsin stressaava vaihe projektia: vihdoin paikan päällä laskemassa kaikkea tämän hetkisen paikallisen hintatason mukaan.

Projektin johtaja kertoo, että juuri ja juuri kärsä pinnalla mennään... Jokainen jo kasassa oleva ja tuleva euro on todella tarpeen, jotta projekti saadaan toteutettua.

Terveysaseman tonttia on maanantaina tutkittu vesiasioihin liittyen. Kaivon poraaminen alkaa piakkoin.

Tontin reunaan rakennetaan jo kompostikäymälää. Sen pitäisi olla valmiina kun rakennusporukat saapuvat. Ei siis hätää, hätä ei jää käteen...

Radio Jyväskylän uutinen

Jyväskyläläiset rakentavat terveysaseman Ghanaan.

Terveisiä Namongista 3: vettä, hedelmiä ja lämpöä

Viikonloppu on sujunut Ghanassa hyvin. Ukkonen ja sade on viilentänyt ilmaa miellyttäväksi, mutta niiden jälkeen on lämpötila ollut 35 asteen tuntumassa. (Pekka tuntui kaipaavaan sävyyn kysyvän onko Suomessa pakkasta paljonkin...)

Jarmo saarnasi yli 100 ihmiselle Kumasissa ja Jennillä oli ohjelmaa lapsille. Pekka ja Pirkko olivat Amoawin kirkossa.

Banaanit maistuvat hyvältä ja mangot vievät kielen mennessään. Nyt ei ole niiden kuuluisten ghanalaisten ananaksien satokausi, mutta kyllä niitäkin löytyy maistettavaksi.

Testiryhmäämme ei ole miellyttänyt paikalliset kaurahiutaleet, joten niitä on tilauksessa Suomesta, jotta saadaan rakennusryhmä pysymään voimissaan ja työntouhussa.

Budjetin tarkempi laskeminen paikanpäällä on tässä vaiheessa ohjelmassa. Mitä kaikkea tällä rahalla saadaankaan?

Rakennusmestari on tyytyväinen tehtyihin perustuksiin. Työssä on ollut viisi ghanalaista ammattimiestä ja neljä apumiestä. Seuraavaksi valetaan lattiat. Kun rakennusryhmät saapuvat aloitetaan seinien muuraus.

Maanantaina alkaa porakaivotyö. Se saattaakin olla projektin tärkein asia: puhdasta vettä, jotta kuivana kautena ihmisten ei tarvitse hakea vettä eläinten juomapaikoilta.

Tekemistä tulee riittämään, jotta saadaan terveysasema toimintakuntoon 1.4. mennessä, jolloin se vihitään käyttöön. Paikalle on tilattu isoja herroja ja televisiokamerat.

Terveisiä Namongista 2: perustukset on

Perjantaina selvisi, että tilanne Namongissa näyttää hyvältä. Perustukset ovat valmiina ja ilmeisesti niissä ei suurta vikaa ole, koska rakennusmestarilta ei ole kuullut valituksia.

Valmiina ovat pelkät perustukset. Aiemmin tontilla ollut koulu on purettu kokonaan pois, vaikka olisimme halunneet käyttää osaa siitä. Rakentaminen alkaa siis maanpinnalta.

Matalalta on hyvä ponnistaa!

Terveisiä Namongista 1: 50 asteen lämpötilaero

Ghana-projektin johtaja Jarmo + kolme muuta lähtivät torstaina 10.2. aamulla aikaisin Ghanaan valmistelmaan muiden saapumista. Viisumitkin saapuivat juuri ennen lähtöä.

Tässä perjantaiaamun tunnelmat Namongista, Ghanasta:

"Huomenta! Utuinen aamu valkenee täällä Namongissa. Lämmintä n. 25 eli oikein sopivaa... kosteus 100%. Saan netin aikaisintaan maanantaina, nyt rakennustyömaalle, jossa tapaamme myös ADRA:n edustajan."

Päivän jännitysmomentti: ovatko perustukset valmiina? Ovatko ne piirustusten mukaiset ja oikealla paikalla?

Terveysasema toteutumassa Ghanaan jyväskyläläisvoimin

Ensimmäinen rakentajaryhmä pakkaa pian jo laukkujaan, ja suuntaa 20.2. Namongiin, keskiseen Ghanaan, aloittamaan uuden terveysaseman muuraustöitä. Huimalta tuntunut tavoite, 40 000 euroa, on kasassa. Jyväskylän adventtiseurakunnan ja sen yhteistyökumppaneiden projekti Namong 2011 on toteutumassa suunnitelmien mukaan.

Projekti on ollut käynnissä syksystä 2009 saakka. Tavoitteena on rakentaa Namongin kylään yli 450 m2 terveysasema, jossa alueen asukkaille voidaan tarjota lääkäripalveluita ja turvata muun muassa raskaana olevien naistenterveys. Tavalliselle ghanalaiselle terveydenhuoltopalvelut saattavat ollasaavuttamattomissa, joko pitkien välimatkojen tai hoidon maksullisuuden vuoksi. Namongilaiset ovat olleet erityisen huolissaan odottavien ja synnyttävien äitien tilanteesta. Kylän vaikutuspiirissä asuu yli 200 000ihmistä. Uusi terveysasema tulee osaksi Ghanan terveydenhuoltojärjestelmää. Ghanan terveydenhuollosta noin 40 % hoituu eri kirkkojen ylläpitämissä laitoksissa valtion maksaessa kuitenkin henkilökunnan palkat.

Namong 2011 -projektia johtaa laukaalainen Jarmo Majapuro. ”Projekti on noussut paikallisten tarpeista, ja lähdemme toteuttamaan sitä luotettavien suomalaisten ja ghanalaisten yhteistyökumppanien kanssa. Terveysasema tulee palvelemaan kylää ja koko lähiympäristöä. Nykyiseen tilanteeseen verrattuna lääkäripalveluiden tuominen kylään asukkaiden lähelle merkitsee ratkaisevaa eroa, koska alueen väestö on köyhää ja mahdollisuudet liikkumiseen ovat hyvin rajalliset,” tiivistää Jarmo Majapuro.

Matkaan lähtijät tapasivat toisensa tammikuussa viisumihakemustentäyttötalkoiden nimissä. Suomesta matkaan on lähdössä noin 50 henkilöä, suurin osa Jyväskylän ympäristöstä. Mukana on niin rakentamisen ammattilaisia kuin työtä pelkäämättömiä tavallisia ihmisiä, ala-asteelaisista eläkeläisiin. Muurauksen ja työmaan vastapainoksi mukaan lähtijät pääsevät myös tutustumaan ghanalaiseen elämänmenoon ja vierailemaan lähialueiden sairaaloissa, luontokohteissa ja kaksi vuotta sitten jyväskyläläisvoimin rakennetussa kirkossa.

Rakentajat tulevat olemaan paikalla kolmessa kahden viikon jaksossa. Tarkoituksena on, että uusi terveysasema saadaan valmiiksi tänä aikana ja voi aloittaa toimintansa jo keväällä 2011. Rakennuksella tulee olemaan mukana myös paikallisia rakentajia. Terveysaseman vesi- ja jätevesihuollon sekä kuivakäymälöiden järjestäminen tulee olemaan tärkeä osa hanketta. Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, ensimmäinen rakennusryhmä pääsee aloittamaan seinien muurauksen valmiin perustuksen päälle. Majapuro lähteekin huolehtimaan alkuvalmisteluista paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa jo tällä viikolla, ennen muita, ja odottaa kahdeksan viikon reissuaan innolla. ”Kontti on jo matkalla meritse Ghanaan ja sisältää lahjoituksina saadut terveysaseman kalusteet ja terveydenhuollon välineistöä”, hän kertoo.

Namongin terveysaseman henkilökuntaa.

Ghana-projektin tarina (7/7)

Jumala puhuu edelleen - 2000 luvulla - sinulle. Ajatella, sinä olet ihminen, jolle Jumala puhuu. Sinä, ihan tavallinen suomalainen.


Jumala sanoo: "Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima. Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä. Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa." (Sanal 8:14,34,35)

Jumalan halu puhua meille on paljon suurempi kuin meidän kiinnostuksemme kuulla häntä. Hän puhuu meille mielellään. Hän välittää meistä, siksi hän puhuu meille. Hän välittää Namongin väestä ja puhuu meille täällä Suomessa. Hän rakastaa meitä aivan yhtä paljon kuin niitä ihmisiä, joille hän puhui Vanhan testamentin ja Uuden testamentin tapahtumissa. Jumala rakastaa sinua kuten Abrahamia, Saaraa, Moosesta, Esteriä, Daavidia, opetuslapsia, Paavalia ja Pietaria.

Jumala on puhunut sinulle Namongista. Hän on ottanut sinut mukaan omiin suunnitelmiinsa tekemään ihmettä monen ihmisen elämässä. Todennäköistä on että hänellä on sinulle paljon muutakin asiaa ja sinä voit oppia kuulemaan Jumalan puhetta yhä enemmän ja enemmän. Tänä aamuna hän sanoo: "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän." (Ilm.3:20) Pysähdy kuulemaan ja avaa ovi -elämäsi saa uuden ulottuvuuden, siitä tulee seikkailua. Tänään aterioimme yhdessä Ghana-juhlan kunniaksi - koska Jumala on puhunut ja me olemme kuulleet.
Toinen vaihtoehto olisi ollut ettemme olisi kuulleet emmekä osallistuneet tähän ja tilanne olisi pysynyt Namongissa ennallaan.
　
Ansku

Ghana-projektin tarina (6/7)

Alueella asuu kristittyjä, muslimeja, animisteja ja esi-isien palvojia. Pelkästään Namongissa on 14 jumalaa ja niiden pappeja, koko Offinson alueella yli 250. Jokia pidetään jumalina. Mutta nyt, on sairas lapsi tai synnyttävä äiti mistä tahansa uskonnosta, on hän miten köyhä tahansa, hän voi saada apua läheltä. Toivo paremmasta tulevaisuudesta on syttynyt.

Ajattelen omia tyttäriäni, minulle hirmuisen rakkaita. He ovat syntyneet ja kasvaneet hyvän terveydenhuollon piirissä. Heidät on rokotettu, he ovat saaneet lääkkeitä, leikkaukseen ollaan päästy tarvittaessa. Jos meidän nuorimmainen ei olisi syntynyt sairaalassa, niin häntä ei todennäköisesti olisi enää edes olemassa... Ei olisi tuota hurmaavaa hymyä, hupaisia uusia sanoja, pienten jalkojen töpsettä. Olemme siunattuja. Miten kiitollinen olen, että saan jakaa tätä siunausta Namongin äitien ja isien kanssa, jotka rakastavat lapsiaan yhtä paljon kuin me omiamme.

Jotain on myös tapahtunut Vehniällä, Korpilahdella, Jyväskylässä, Tarttilassa, Raisiossa, Turussa, Ristiinassa, Tanskassa, Vaajakoskella, Joensuussa, Palokassa, Myllykoskella, Mikkelissä, Kannuskoskella, Suolahdessa, Helsingissä, Liperissä, Torniossa, Tampereella, Äänekoskella, Vesannolla, Sastamalassa, Kaarinassa... ja on löytynyt ihmisiä, jotka lähtevät seuraavaan vaiheeseen, itse rakentamiseen. Suurinta osaa teistä en ole koskaan nähnyt. Miksi te olette täällä? Mistä ajatus lähtöön tuli? Miten on järjestynyt varat ja aika ja kaikki asiat? Mielenkiinnolla odotan saada kuulla tarinoitanne.

Mitä mieltä te olette: kuka on saanut tämän kaiken aikaan? Kuka on puhunut lukemattoman monille ihmisille ja saanut heidät tekemään kummallisia, uuvuttavia, tylsiä, jännittäviä asioita, hankalia ja pelottaviakin asioita? Näkemään vaivaa ja tekemään työtä?

Minun johtopäätökseni on että Jumala on puhunut. Jumala puhuu monin tavoin: ajatuksiimme, kokemusten kautta, rocktähden välityksellä, tapahtumien kautta. Olen valmis sanomaan: Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi rakentaa terveysaseman Namongin kylään.


Jumala ei ole puhunut vain parille meistä, vaan monelle. Jumalan kuunteleminen ei ole harvojen yksinoikeus.

Ghana-projektin tarina (5/7)

Namong kuuluu Offinson alueeseen, jossa asuu yli 200 000 ihmistä. Katolinen klinikka pystyy palvelemaan kaiken kaikkiaan 60-80 ihmistä. Sen ja seuraavan klinikan välillä asustaa lähes 600 000 ihmistä. Tästä syystä Namongista täytyy lähteä Kumasin kaupunkiin terveyspalveluja hakemaan, mutta suurin osa ihmisistä elävät reilusti alle köyhyysrajan eivätkä pysty.

Kuolleisuus alueella on korkea, erityisesti vauvojen ja lasten keskuudessa. Joka vuosi sadekauden aikana on kolera- ja lavantautiepidemiat, jotka tappavat erityisesti lapsia. Kuivakausi ei tuo paljon helpotusta, sillä eläimet ja ihmiset juomat samoista vesilähteistä, taudit tarttuvat ja erityisesti lapset kuolevat. Synnyttävien äitien kuolleisuus on myös korkea. Yleisiä vaivoja alueella ovat malaria, lavantauti, hammas- ja silmäsairaudet. Eniten tappavat malaria ja lavantauti.

Ghanan adventtikirkko halusi vastata surkeaan tilanteeseen ja 22 vuotta sitten päätettiin perustaa terveysasema, heidän mittakaavassaan sairaala alueelle. Se oli vuosi 1989. Tarkoituksena oli vähentää kuolemia Offinson alueella. Taloudellisten ongelmien vuoksi suunnitelmaa ei ole voitu toteuttaa 22 vuoteen. Ihmiset ovat rukoilleet asian puolesta kymmeniä vuosia ja nyt vuonna 2011 asiaan tulee muutos.

Ghana-projeketin tarina (4/7)

Heti seuraavana vuonna eli 2008 Jyväskylässä päätetään järjestää seuraava projekti Ghanassa. Ilman johtajuutta mitään ei tapahdu - mutta JM on edelleen valmis projektijohtajaksi, MH on valmis organisoimaan, PE vastaamaan rakentamisesta... Mikähän teidät saa tähän? Sehän oli selvää että projektin mukana tulee paljon työtä, väsymystä, epätoivoakin. Ikään kuin ei olisi muutakaan tekemistä... Kuka teitä tähän kehottaa?

Projektiksi tulee terveysasema, budjetti 20 000 €. Hurjaa, mistäs sellainen raha tehdään? Budjetti nousee yli 60 000 €, Jyväskylän seurakunnan osuudeksi 40 000 €. Ja me kun luultiin, että 4000 € oli iso uskon askel!

Mutta löytyy sitkeitä ihmisiä pitämään myyjäisiä, vääntämään viikko toisensa jälkeen munkkeja, piirakoita, kakkuja, leipiä. Ihmiset tuovat kirpputorille tavaraa, toiset ostavat ne ja haluavat maksaa ylihintaa. Nousee konsertti-ideoita, löytyy niihin laulajia. Järjestetään korttelijuhlia. Kerätään kolehteja. Löytyy ihmisiä, jotka antavat. Löytyy mainostenjakajia kerta toisensa jälkeen. Auttajia, siivoajia, tiskaajia, myyjiä, jalkoja, käsiä, sympatia-kerääjiäkin. Mistä ne kaikki tulevat? Kuka heille puhuu ja tuo heidät tekemään työtä ja näkemään vaivaa? Mukana on seurakunnan jäseniä, tuttavia, ystäviä, uusia ihmisiä. Kuka saa heidät mukaan?

Kolme vuotta on tehty työtä. Paljon. On väsytty. Kyllästytty. Turhauduttukin. Rukoiltu. Ja tehty työtä. Ja nyt olemme Ghana-juhlassa. 40 000 € on kasassa. Toki enemmälle rahalle on käyttöä, mutta nyt olemme Ghana-juhlassa. Projekti voidaan oikeasti toteuttaa. 40 000 €! Rakentaminen voi pian alkaa.

Ghana-projektin tarina (3/7)

Tammikuussa kirkkomme eteisessä PE nykäisee minua hihasta ja sanoo: meillä on paikka minne rakentaa - lokakuussa! Minua moinen aikataulu huimaa, mutta johtokunta ja seurakuntakokous ovat sitä mieltä että kyllä! Kenen ääntä he mahtavat kuunnella? Seurakuntana sitoudumme laittamaan projektiin 4000 € . Summa tuntuu suurelta. Olemmehan tällainen pieni, mitätön seurakunta, joka kamppailee taloutensa kanssa, mutta uskon askel otetaan.

Mukaan innostuu lähtemään myös HE, joka on käynyt jo jonkun aikaa jumalanpalveluksissa. Joku viikko ennen matkaa tulee PV:lle sellainen olo, että täytyy puhua HE:lle. Mistäköhän tuo olo mahtaa tulla? Yksi ilta täällä jossain kirkon portaikossako se oli, kun PV sanoo että mitäpä jos sut kastettais siellä Ghanassa, siellä kun on lämmintä vettäkin. Pistitpä pahan, tuumaa HE. Asiasta ei enempää jutella, mutta viimeisenä perjantai-iltana Ghanassa HE juteltuaan muiden kanssa ja mietittyään asiaa itsekseen, kastettiin Atlantin isoissa aalloissa. Kuka HE:lle puhui?

Siellä Anomabon uuden kirkon ensimmäisessä jumalanpalveluksessa katsoin kun Elisabeth, ompelija rukoili ensimmäistä kertaa kirkossaan. Suomesta saakka pariskunta auttamaan ompelukoneen korjaamisessa, Keski-Suomesta seurakunta avuksi kirkon rakentamiseen anomabolaisille. Kukakohan sen sai aikaan? Nykyään Anomabon seurakunta jälleen kasvaa.

Ghana-projektin tarina (2/7)

Neljä vuotta sitten marraskuussa eräässä koulutustilaisuudessa Helsingissä istui noin 15 ihmistä samalla penkillä. He tulivat pienestä, vähäpätöisestä suomalaisesta seurakunnasta. He olivat nähneet vaivaa seurakuntansa toimivuuden eteen ja olivat rukoilleet johdatusta. Mitä seuraavaksi? Mikä on Jumalan tahto tämän pienen seurakunnan suhteen? Sitä he eivät tienneet.

Siellä he istuivat ja kuuntelivat kun rocktähti Bonoa haastateltiin. Bono kertoi mitä Raamattu sanoo vastuustamme köyhistä ja haastoi seurakuntia heräämään välinpitämättömyydestään. Silloin useammassa kohtaa tuota penkkiä heräsi samanlaisia ajatuksia: tuota meidän täytyy tehdä! Meidän täytyy toimia niiden hyväksi joilla on hyvin vähän tai ei mitään. Kuka puhui näille ihmisille? Monet heistä ovat täällä tänään paikalla. Kyseessä on Jyväskylän adventtiseurakunnan väkeä. Syntyi innostus - mutta mitä pitäisi tehdä? Missä? Miten me pystyttäisiin mitään tekemään?

Sinä vuonna P oli Ghanassa auttamassa tuntemaansa pastori Kobya sekä paikallisissa sairaaloissa. Kukakohan P:lle oli puhunut kun hän päätti sinne mennä? PE meni sinne joulukuussa. Työnteon välissä pitivät he myös lomaa ja ajoivat Ghanan kauniille rannikolle. Matkan aikana ei löytynyt huoltoasemaa, jossa olisi ollut bensaa myytävänä - niin köyhää siellä oli. Saavuttuaan hotelliin, päättivät P ja PE lähteä heti seuraavan päivän aamuna läheisempään suurempaan kaupunkiin etsimään bensaa. Kun P kaarsi auton aamulla vasemmalle päätielle näkivät he ompelukonetta päänsä päällä kantavan naisen kävelevän tien varressa. P koki, että hänen täytyy pysähtyä ja tarjota kyytiä - kenenkä puhetta P kuunteli niin tehdessään?

Nainen kertoo olevansa ompelija ja itkien rukoilleensa yön Jumalalta apua mahdottomaan tilanteeseensa. Ompelukone on rikki, hänen ja perheensä toimeentulo on vaakalaudalla. Uuden osan voi saada vain sieltä kaupungista, mutta hän ei tiedä miten sinne pääsee eikä hänellä ole varaa osaa ostaakaan. Silti hän lähti aamulla liikkeelle kävellen - kenenköhän kehotuksesta?

P ja PE ottavat hänet kyytiin. Hän voisi auttaa heitä löytämään bensaa ja he auttaisivat häntä löytämään uuden osan. Nainen esittäytyy ghanalaiseen tapaan: Elisabeth, adventisti. Hänen avullaan bensaa löytyy. Uusi osa ompelukoneeseen maksaa noin 7 €.


Käy ilmi, että P:n ja PE:n lomapaikkakunnalla kokoontuu pieni adventtiseurakunta. Elisabeth vie heidät sapattina kirkkoon - erään koulun kolmosluokan luokkahuoneeseen, jossa aikuisetkin ahtautuvat pieniin pulpetteihin. Seurakunta on aiemmin ollut noin 100 hengen seurakunta, mutta nyt väkeä oli jäljellä ehkä 15. Välillä he kokoontuivat puun alla, kanootissa, kalastajien kokoontumistilassa, luokkahuoneessa... kunnes heidät aina ajettiin pois. Maassa, jossa yhteisö on kaikki kaikessa on elintärkeää että seurakuntaperheellä olisi pysyvät, omat tilat jossa kokoontua. Monet jäsenet ovat perheidensä hylkäämiä, joka uskonsa takia tai muuten. He tarvitsevat kodin. He olivatkin saaneet maata ostettua ja hieman rakennettuakin, mutta varaa ei ollut enempään.

Seurakuntalaiset haluavat näyttää jumalanpalveluksen jälkeen heidän oikean kirkkonsa paikan. Se oli mäellä, kauniilla näköalalla.

Ghana-projektin tarina (1/7)

Saarna Ghana-juhlassa 8.1. 2011

Onko Jumala puhunut sinulle viime aikoina? Mitä hän sanoi? Miten hän puhui? Mistä voi tietää puhuuko Jumala vai onko kyse jostain muusta?

Itse kuulun ihmisiin, joita vähän arveluttaa, jos ihmiset kovin helposti ja suureen ääneen väittävät sen, tämän ja tuon olevan Jumalan puhetta. Suuri ääni ja vakuuttuneet väitteet eivät vielä tarkoita että asia on niin. Onhan mielisairaaloissakin ihmisiä, jotka ovat omasta mielestä aivan varmasti Jeesuksia. On ihmisiä, jotka kertovat vaikka jonkun verityön jälkeen, että "Jumala" käski heidän tehdä niin... Toiset ihmiset muuten vaan nimeävät omat toiveensa Jumalan tahdoksi. Raamattu varoittaa olemasta hyväuskoinen. "... älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja." (1 Joh 4:1) "Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää." (1 Tess 5:21)

Hyväuskoisuutta on tärkeää välttää, mutta jos ihminen jää kyynisyytensä, kriittisyytensä tai vaikka vain varovaisuutensa vangiksi niin sääli häntä. Raamattu kertoo Jumalasta, joka kommunikoi ihmisten kanssa. Hän puhuu heille. Ihmiset kuulevat ja ymmärtävät. Jeesus kuvaa seuraajiaan näin: "Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen ne ja ne seuraavat minua." (Joh. 10:27) He kuulevat äänen ja seuraavat. Mitäköhän Jumala on mahtanut puhua sinulle viime aikoina?

Ensimmäisten kristittyjen seurakunta kirjoitti kirjeessä "Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi..." (Apt. 15:28) Aika rohkeasti sanottu, eikö vain? Sanoisimmeko me jotain tällaista? Puhuuko Jumala ihmisille vielä näin konkreettisesti 2000-luvullakin? Jos puhuu, niin mistä voimme varmasti tietää että kyseessä on Jumala?

Tänään haluan kertoa tosikertomuksen. Voitte kukin arvioida mistä siinä on kysymys.