Ensimmäisen Skeptinen usko - illan teemana oli "Usko Jumalaan on järjenvastaista." Harald Giesebrecht johdatteli pohtimaan Jumala-käsitteen järjellisyyttä tai järjettömyyttä. Aivot saivat hyvää jumppaa monien haastavien ajatusten parissa.
Jos jossain nettiartikkelissa vaikka vain mainitaan Jumala, täyttyvät kommenttilaatikot viesteistä, jossa heti sanotaan Jumalaan uskomisen olevan täysin järjetöntä ja idioottimaista. Mutta anonyymit nettihaukkujat eivät ole ainoita, jotka sanovat niin. Monet huippuälykkäät tiedemiehet laittavat koko akateemisen arvovaltansa peliin sanoen uskon Jumalaan olevan järjenvastaista, taikauskoista ja jopa haitallista ihmiskunnalle.
Harald Giesebrecht sanoi huomanneensa itsessään taipumuksen, joka saattaa olla meissä muissakin. Jos kuulee väitteen, jonka kanssa on samaa mieltä, ei väitteen tarvitse olla kovin hyvä. Mutta jos on hyvin eri mieltä, huomaa helpommin väitteen ongelmat. Joten keskustelut ihmisten välillä, jotka ovat eri mieltä ovat hyvin hyödyllisiä. Ne auttavat meitä ajattelemaan paremmin. Ja jos pystyy näkemään asiat toisen maailmankatsomuksesta käsin, oppii myös nöyryyttä ja kunnioitusta eikä ole niin halveksiva ja itseriittoinen. Eikä tarvitse väittää ketään idiootiksi vain siksi että he ovat eri mieltä kanssasi.
Kaikki lähtee maailmankuvasta: miten maailmaa ja elämää katsoo? Erilaisista maailmankuvista käsin päädytään erilaisiin johtopäätöksiin saman datan perusteella. Kaikissa maailmankatsomuksissa on omat hankaluutensa, vaikeat kysymyksensä ja sisäiset ristiriitaisuutensa.
Giesebrecht ehdottaa, että rationaalinen maailmankuva on
-johdonmukainen ja yhtenäinen - ei itsessään ristiriitainen
-yhteensopiva todellisuudesta tehtyjen havaintojen kanssa
-selityksenä riittävä ja merkityksellinen
-todennäköinen
-elettävä (sen mukaan voi elää)
Esimerkkinä äärimmäisestä, mutta hyvin rationaalisesta ja johdonmukaisesta maailmankuvasta Giesebrecht käytti Alex Rosenbergia, joka on kirjoittanut kirjan
The Atheist's Guide to Reality, jossa hän kertoo mitä heidän ateistien tulee uskoa ollakseen johdonmukaisia. Hän sanoo, että kaikki olemassaoleva voidaan jakaa kahteen ryhmään: fermioneihin ja bosoneihin. Ei ole muuta. Joten siitä seuraa, että elämällä tai millään muullakaan ei ole mitään merkitystä, ajatuksemme eivät kerro totuutta maailmasta, vapaa tahto on illuusio, kokemus "itsestä" on illuusio, pyrkimykset ovat illuusioita. Ei ole olemassa "sinää" joka voi toimia aloitteellisesti. Moraali on illuusio. Ei ole olemassa eroa oikean ja väärän, hyvän ja pahan välillä.
Monet ateistit tietenkin ovat jyrkästi eri mieltä Rosenbergin kanssa, mutta hänen maailmankatsomuksensa on hyvin rationaalinen, johdonmukainen eikä siinä ole suuria sisäisiä ristiriitoja. Mutta kuinka hyvin sen kanssa voi elää? Rosenberg itsekin kirjoittaa kirjoja, luennoi ja levittää innokkaasti maailmankuvaansa- toimintaa joka vaikuttaa perustuvan tietoisiin pyrkimyksiin.
Giesebrecht puhui myös maailmankaikkeuden hienosäädöstä, joka ei suinkaan ole vain Jumalaan uskovien keksintöä. Tiedemiehiä hämmästyttää se epätodennäköisyys että maailmankaikkeus on muodustunut tällaiseksi ja että täällä voi olla elämää. Michael Turner, astrofyysikko Chicagon yliopistosta kuvaa tämän epätodennäköisyyttä tarkkuudeksi, mitä tarvitaan jos heittäisi tikan halki koko maailmankaikkeuden ja osuisi kymppiin millimetrin tarkkuudella.
Maailmankatsomukseen liittyviä kysymyksiä pohdittavaksi:
Voiko maailmankatsomuksensa valita?
Voimmeko tutkia rationaalisia vaihtoehtoja maailmankatsomuksellemme?
Onko maailmankatsomuksesi 'elettävä' - voitko elää johdonmukaisesti sen mukaan että maailmankatsomuksesi on totta?
Eläminen sen mukaan, että jokin on totta, on raamatullisen ajattelumallin mukaan uskoa.
Tästä jatketaan Skeptinen usko illoissa. Ma 30.9. klo 18 aiheena on "Tieteessä ei ole tilaa Jumalalle".
Matara-sali, Matarank. 6, Jyväskylä. Tervetuloa keskustelemaan ja pohtimaan!
