Roskien kerääjillä riitti urakkaa.
Tiilin kantoa.
Kulmakiven muuraus.
Työmaata riittää.
28.2.2011
Ensimmäisen työpäivän töitä
Roskien kerääjillä riitti urakkaa. Tiilin kantoa. Kulmakiven muuraus. Työmaata riittää. 
Rakennusryhmä 1 raportoi: työn alku
22.2. 2011.
Jaahas, tältä täällä työmaalla siis näyttää ensimmäisen työpäivän alussa:
Jaahas, tältä täällä työmaalla siis näyttää ensimmäisen työpäivän alussa:
Poliklinikan puolen lattia on jo valettu (alempi taso).
Ylemmälle tasolle tulee sairaalanpuoli.
Tähän tulee terveysaseman lääkärin- ja sairaanhoitajien vastaanottotilat.
Poliklinikka alhaalta päin. Tontti sijaitsee mäenrinteessä.
Superrakentajat saamassa ohjeistusta.
Ja sitten jo työntouhussa.27.2.2011
26.2.2011
Välähdyksiä Valley View yliopistosta 2
Hotellihuoneiden keskellä.
Ruokasalin yläpuolella on Guidance & Counseling Centre
Naisten vessa
Miesten vessa
Yliopiston poliisi
25.2.2011
24.2.2011
Kuninkaiden luona
Offinson alueen kuninkaan Nana Wiafe Akenten luona.Hän hallitsee yli 2 miljoonan ihmisen asuinaluetta.
Toinen vasemmalta on eräs kyläpäällikkö.Vierellä neuvonantajina toimivia kylän vanhimpia.
Rakennusryhmä 1 raportoi: kuninkaallinen ensimmäinen työpäivä
Tiistai 22.2. 2011
Työmaalla työt alkoivat varsin jouhevasti aamulla klo 7 aikoihin. Suurin osa porukasta aloitti tiilensiirrolla. Muuraamaankin päästiin jo jonkin verran.
Maisematiimi, johon kuuluivat myös 9- ja 12-vuotiaat tytöt, alkoi armottoman roskienkeruun tontilta ja sen ympäristöstä. Roskat ovat täällä Ghanassa todellinen ja hyvin näkyvä ongelma. Kovasti ollaan koitettu pohtia miten saataisiin sairaalan tontti pysymään puhtaana ja opastettu paikallisia työmiehiäkin roskattomuuteen.
Alunperin oli ollut puhutte, että Offinson alueen kuningas on kutsunut meidät viralliselle vastaanotolle tiistaina klo 13. Aamulla tuli tieto, ettemme voikaan mennä kuninkaan luo, sillä sinne on pääsy vain Namongin kyläpäällikön kautta ja hän ei ole tiistaina paikalla. Työmaalla ollessa tuli tieto, että Namongin kyläpäällikkö onkin kuninkaan luona, jonne ovat kokoontuneet kaikki Offinson alueen kyläpäälliköt. Kuningas haluaa esitellä meidät heille kaikille.
Niinpä kymmeneltä lähdettiin jo pois työmaalta suihkuun ja pukeutumaan parhaimpiin vaatteisiin. Lounas olisi klo 12 ja ehtisimme sinne klo 13:ta. Sitten tulikin tieto, että meidän pitäisi jo olla paikalla klo 12, koska kuningas on lähdössä matkalle.
Paikalliset isäntämme pastori Stephen ja Ghana Adventist Health Services johtaja Annor olivat aivan täpinässä kuninkaan luo menemisestä. Ilmassa oli suorastaan pientä paniikkia ja stressiä kun bussi ei ollut jo tullut. Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt afrikkalaisten kiirehtivän meitä näin kuin nyt.
Lopulta marssimme kuninkaan palatsin sisäpihaan, josta meidät ohjattiin sisätiloihin prameaan huoneeseen odottamaan kuningasta. Kaikille ei riittänyt tuolia ja hetken päästä sihteeri tuli kutsumaan meidät yläkerran huoneeseen, joka oli isompi. Siellä siirreltiin huonekaluja ja tuotiin lisää tuoleja ja jäimme odottamaan kuningasta.
Jossain vaiheessa meille selvisi ettei kuningas tulisi tähän huoneeseen, vaikka siellä olikin valtaistuin. Päällikköjen kokous oli meneillään ja meidät kutsutaan sinne kun on oikea hetki. Aluksi menee paljon aikaa edellisen kokouksen pöytäkirjan käsittelyyn.
Palatsissa oli kuuma - sähköt eivät toimineet kuninkaallakaan. Odotus kävi pitkäksi ja lopulta väkemme vapautui sen verran että aloimme liikkua, mennä parvekkeelle ja ottaa valokuvia. Nälkäkin alkoi jo olla. Meille kyllä tarjottiin vettä, mutta se taisi olla peräisin omasta bussistamme.
Loppujen lopuksi kutsu kävi. Sisäpihan huoneessa istui kuningas valtaistuimella. Hänen oikealla sivullaan oli kolme puhemiestä, ilmeisesti kyläpäällikköjä. Heidän takanaan kirjoitettiin pöytäkirjaa isoon kirjaan. Muuten salissa oli monta kymmentä mustiin kaapuihin pukeutunutta kyläpäällikköä ja kylien vanhimpia.
Meistä viidelle tuotiin tuolit puhemiesten viereen: projektijohtaja Jarmo, rakennusmestari Pekka, pastori Ansku, Merja ja Mari. Muut odottivat sisäpihalla. Namongin kyläpäällikkö esitteli asian ja meidät puhemiehille. Sitten saimme luvan tervehtiä kuningasta. Kävimme kukin kättelemässä häntä. Kohtelias tapa on olla sanomatta mitään, katsoa maahan ja kumartaa syvään. Tervehtimisen jälkeen koko porukkamme tuli kokoussaliin sisään keskelle seisomaan.
Kolme puhemiestä nousivat ylös tervehtivät viittä istujaamme kädestä ja osaa seisovasta porukasta. Sitten pyydettiin projektijohtaja Jarmoa kertomaan projektista. Jarmo nousi seisomaan keskelle huonetta ja alkoi puhua katsoen luonnollisesti kuninkaaseen, mutta kuningas heti viittasi kädellä, että pitää puhua puhemiehille.
GHAS johtaja Annor kuiskasi Jarmolle mitä sanoa, Jarmo puhui englanniksi, Annor käänsi twiksi ja lisäsi puheeseen kaiken sen mitä halusi sanoa, sillä käännökset olivat pitkiä. Päälliköt reagoivat kun Jarmo kertoi sairaalan olevan valmis 1.4. ja kutsui heidät kaikki silloin pidettävään niiden vihkimistilaisuuteen. Ilmapiiri oli muutenkin hyvin suopea ja päälliköt puhkesivat pari kertaa spontaaneihin aplodeihin.
Sitten puhui kuningas. Hän oli hyvin tyytyväinen projektiin ja kertoi uuden sairaalan olevan tärkeä koko Namongille, Offinsolle ja Ashantin alueelle. Hän oli iloinen siitä että näin voimme yhdessä kehittää aluetta, sillä terveydenhuolto on hyvin lähellä hänen ja kyläpäälliköiden sydäntä. Kuningas lohkaisi, että uskoo kyllä sairaalan olevan valmis 1.4., koska olemme valkoisia.
Valokuvia emme ottaneet, sillä niitä ei saanut ottaa ilman lupaa. Ansku oli pyytänyt Annoria tiedustelemaan mahdollisuutta ottaa kuva, jonka voimme näyttää suomalaisille. Lopuksi kuvaukseen tulikin mahdollisuus. Jarmo, Pekka, Ansku ja Annor nousivat valtaistuimen viereen ja kuvia otettiin. Sitten he kättelivät kuningasta ja koko porukkamme poistui.
Iltapäivä levättiin työmaan ja kuninkaan palatsin koettelemuksista ja mentiin aikaisin nukkumaan, jotta olisimme aamuvarhaisella pirteänä työmaalla tekemässä parhaamme, että sairaala todella on valmis alle kuuden viikon päästä 1.4.
Työmaalla työt alkoivat varsin jouhevasti aamulla klo 7 aikoihin. Suurin osa porukasta aloitti tiilensiirrolla. Muuraamaankin päästiin jo jonkin verran.
Maisematiimi, johon kuuluivat myös 9- ja 12-vuotiaat tytöt, alkoi armottoman roskienkeruun tontilta ja sen ympäristöstä. Roskat ovat täällä Ghanassa todellinen ja hyvin näkyvä ongelma. Kovasti ollaan koitettu pohtia miten saataisiin sairaalan tontti pysymään puhtaana ja opastettu paikallisia työmiehiäkin roskattomuuteen.
Alunperin oli ollut puhutte, että Offinson alueen kuningas on kutsunut meidät viralliselle vastaanotolle tiistaina klo 13. Aamulla tuli tieto, ettemme voikaan mennä kuninkaan luo, sillä sinne on pääsy vain Namongin kyläpäällikön kautta ja hän ei ole tiistaina paikalla. Työmaalla ollessa tuli tieto, että Namongin kyläpäällikkö onkin kuninkaan luona, jonne ovat kokoontuneet kaikki Offinson alueen kyläpäälliköt. Kuningas haluaa esitellä meidät heille kaikille.
Niinpä kymmeneltä lähdettiin jo pois työmaalta suihkuun ja pukeutumaan parhaimpiin vaatteisiin. Lounas olisi klo 12 ja ehtisimme sinne klo 13:ta. Sitten tulikin tieto, että meidän pitäisi jo olla paikalla klo 12, koska kuningas on lähdössä matkalle.
Paikalliset isäntämme pastori Stephen ja Ghana Adventist Health Services johtaja Annor olivat aivan täpinässä kuninkaan luo menemisestä. Ilmassa oli suorastaan pientä paniikkia ja stressiä kun bussi ei ollut jo tullut. Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt afrikkalaisten kiirehtivän meitä näin kuin nyt.
Lopulta marssimme kuninkaan palatsin sisäpihaan, josta meidät ohjattiin sisätiloihin prameaan huoneeseen odottamaan kuningasta. Kaikille ei riittänyt tuolia ja hetken päästä sihteeri tuli kutsumaan meidät yläkerran huoneeseen, joka oli isompi. Siellä siirreltiin huonekaluja ja tuotiin lisää tuoleja ja jäimme odottamaan kuningasta.
Jossain vaiheessa meille selvisi ettei kuningas tulisi tähän huoneeseen, vaikka siellä olikin valtaistuin. Päällikköjen kokous oli meneillään ja meidät kutsutaan sinne kun on oikea hetki. Aluksi menee paljon aikaa edellisen kokouksen pöytäkirjan käsittelyyn.
Palatsissa oli kuuma - sähköt eivät toimineet kuninkaallakaan. Odotus kävi pitkäksi ja lopulta väkemme vapautui sen verran että aloimme liikkua, mennä parvekkeelle ja ottaa valokuvia. Nälkäkin alkoi jo olla. Meille kyllä tarjottiin vettä, mutta se taisi olla peräisin omasta bussistamme.
Loppujen lopuksi kutsu kävi. Sisäpihan huoneessa istui kuningas valtaistuimella. Hänen oikealla sivullaan oli kolme puhemiestä, ilmeisesti kyläpäällikköjä. Heidän takanaan kirjoitettiin pöytäkirjaa isoon kirjaan. Muuten salissa oli monta kymmentä mustiin kaapuihin pukeutunutta kyläpäällikköä ja kylien vanhimpia.
Meistä viidelle tuotiin tuolit puhemiesten viereen: projektijohtaja Jarmo, rakennusmestari Pekka, pastori Ansku, Merja ja Mari. Muut odottivat sisäpihalla. Namongin kyläpäällikkö esitteli asian ja meidät puhemiehille. Sitten saimme luvan tervehtiä kuningasta. Kävimme kukin kättelemässä häntä. Kohtelias tapa on olla sanomatta mitään, katsoa maahan ja kumartaa syvään. Tervehtimisen jälkeen koko porukkamme tuli kokoussaliin sisään keskelle seisomaan.
Kolme puhemiestä nousivat ylös tervehtivät viittä istujaamme kädestä ja osaa seisovasta porukasta. Sitten pyydettiin projektijohtaja Jarmoa kertomaan projektista. Jarmo nousi seisomaan keskelle huonetta ja alkoi puhua katsoen luonnollisesti kuninkaaseen, mutta kuningas heti viittasi kädellä, että pitää puhua puhemiehille.
GHAS johtaja Annor kuiskasi Jarmolle mitä sanoa, Jarmo puhui englanniksi, Annor käänsi twiksi ja lisäsi puheeseen kaiken sen mitä halusi sanoa, sillä käännökset olivat pitkiä. Päälliköt reagoivat kun Jarmo kertoi sairaalan olevan valmis 1.4. ja kutsui heidät kaikki silloin pidettävään niiden vihkimistilaisuuteen. Ilmapiiri oli muutenkin hyvin suopea ja päälliköt puhkesivat pari kertaa spontaaneihin aplodeihin.
Sitten puhui kuningas. Hän oli hyvin tyytyväinen projektiin ja kertoi uuden sairaalan olevan tärkeä koko Namongille, Offinsolle ja Ashantin alueelle. Hän oli iloinen siitä että näin voimme yhdessä kehittää aluetta, sillä terveydenhuolto on hyvin lähellä hänen ja kyläpäälliköiden sydäntä. Kuningas lohkaisi, että uskoo kyllä sairaalan olevan valmis 1.4., koska olemme valkoisia.
Valokuvia emme ottaneet, sillä niitä ei saanut ottaa ilman lupaa. Ansku oli pyytänyt Annoria tiedustelemaan mahdollisuutta ottaa kuva, jonka voimme näyttää suomalaisille. Lopuksi kuvaukseen tulikin mahdollisuus. Jarmo, Pekka, Ansku ja Annor nousivat valtaistuimen viereen ja kuvia otettiin. Sitten he kättelivät kuningasta ja koko porukkamme poistui.
Iltapäivä levättiin työmaan ja kuninkaan palatsin koettelemuksista ja mentiin aikaisin nukkumaan, jotta olisimme aamuvarhaisella pirteänä työmaalla tekemässä parhaamme, että sairaala todella on valmis alle kuuden viikon päästä 1.4.
23.2.2011
Lariamin harhat 6/6
Teksti: Pekka Pihl (2007)
Eräs liian usein toistuva harha on tapahtuvinaan ruokasalissa:
On pitkä pöytä. Pöydän ääressä istuu suuri joukko ihmisiä, kuninkaallista väkeä. Olen tilannut heille aterian jo monta päivää aikaisemmin ja kutsunut heidät pitkän matkan takaa juhlaillalliselle. Henkilökuntaa on valmennettu arvovieraita varten. Aterian alkamishetki on ollut olevinaan jo tunti sitten, mutta ei näy tarjoilijaa pöytää kattamassa eikä juhla-ateriaa kuulu. Huomaan olevani nolo ja hikoilevani. Siinä he istuvat ateriaa odottamassa, kuninkaallinen väki. Yritän selvittää tilannetta mielessäni. Kuinka selitän tämän epäonnistumisen. Sitten ilmestyy tarjoilija. Ojentaa haluttomasti vesipullot jokaisen eteen, mutta ateriaa ei kuulu! Tyytymättömyys juhlavieraissa lisääntyy. Olen nolo ja hikoilen. Tämä inhottava hallusinaatio ei tunnu loppuvan ikinä. Lopulta ilmoitetaan, että aterian voi noutaa sivupöydältä. Menemme sinne. Nähdessäni ruuan, huomaan, ettei se ollutkaan tilauksen ja kutsussa ilmoitetun mukainen. Olen nolo ja hikoilen. Vieraani täyttävät lautasiaan kunnes tulee ilmi, että ruoka loppuu. Se loppuu ennen kuin kaikki ovat osansa saaneet. Olen nolo ja hikoilen. Onneksi tämä on vain Lariamin luomaa harhaa, huomaan ajaattelevani.
Tässä osa erikoisista näkö- ja muista aistikokemuksista, jotka ovat minua kohdanneet sen jälkeen kun aloitin Lariam-kuurin malarian torjumiseksi. Kiitos, että olet jaksanut kuunnella ja lukea. Olo tuntuukin jo paljon paremmalta!
Eräs liian usein toistuva harha on tapahtuvinaan ruokasalissa:
On pitkä pöytä. Pöydän ääressä istuu suuri joukko ihmisiä, kuninkaallista väkeä. Olen tilannut heille aterian jo monta päivää aikaisemmin ja kutsunut heidät pitkän matkan takaa juhlaillalliselle. Henkilökuntaa on valmennettu arvovieraita varten. Aterian alkamishetki on ollut olevinaan jo tunti sitten, mutta ei näy tarjoilijaa pöytää kattamassa eikä juhla-ateriaa kuulu. Huomaan olevani nolo ja hikoilevani. Siinä he istuvat ateriaa odottamassa, kuninkaallinen väki. Yritän selvittää tilannetta mielessäni. Kuinka selitän tämän epäonnistumisen. Sitten ilmestyy tarjoilija. Ojentaa haluttomasti vesipullot jokaisen eteen, mutta ateriaa ei kuulu! Tyytymättömyys juhlavieraissa lisääntyy. Olen nolo ja hikoilen. Tämä inhottava hallusinaatio ei tunnu loppuvan ikinä. Lopulta ilmoitetaan, että aterian voi noutaa sivupöydältä. Menemme sinne. Nähdessäni ruuan, huomaan, ettei se ollutkaan tilauksen ja kutsussa ilmoitetun mukainen. Olen nolo ja hikoilen. Vieraani täyttävät lautasiaan kunnes tulee ilmi, että ruoka loppuu. Se loppuu ennen kuin kaikki ovat osansa saaneet. Olen nolo ja hikoilen. Onneksi tämä on vain Lariamin luomaa harhaa, huomaan ajaattelevani.
Tässä osa erikoisista näkö- ja muista aistikokemuksista, jotka ovat minua kohdanneet sen jälkeen kun aloitin Lariam-kuurin malarian torjumiseksi. Kiitos, että olet jaksanut kuunnella ja lukea. Olo tuntuukin jo paljon paremmalta!
22.2.2011
Rakennusryhmä 1 raportoi: perille päästiin
Ensimmäinen rakennusryhmä ilmoittautuu paikan päälle saaapuneeksi.
Lennot sujuivat hyvin. Ensimmäinen yö vietettiin Valley View -yliopiston majatalossa. Siellä toimivat suihkut!
Maanantain bussimatka Offinsoon oli pitkä ja väsyttävä, mutta onneksi matkasimme ylellisellä yliopiston bussilla, jossa oli mm. hieno vaihdekeppi ja muut tarvittavat autovarusteet kuten ilmastointi.
Matkasimme Akuapem-vuoriston kautta. Näimme kauniita maisemia, kaakaopuita, okrapeltoja, kasvavaa kassavaa, banaani- ja planteenipuita (jotka ovat ruohoja).
Perillä oltiin 7, 5 tunnin jälkeen. Siinä vaiheessa urhea joukkiomme jo ansaitsikin Pirkon hyvän herkkuaterian. Hotelli osoittautui siistiksi, mutta ongelmia aiheuttivat liian kapeat kahden hengen sängyt, joihin olisi pitänyt änkeä laajaa henkilökohtaista reviiriä omaavia toisilleen tuntemattomia suomalaisia. Projektinjohtaja kuitenkin kesti paineet ja asiat saatiin hoidettua tyydyttävällä tavalla. Unelle olikin jo tarvetta.
Olemme kiitollisia turvallisesta matkasta.
Lariamin harhat 5/6
Teksti: Pekka Pihl (2007)
Joskus myös Raamatun eläinkertomukset tulevat mukaan Lariamin harhoihin:
Illalla vähän ennen pimeän tuloa olen seisovinani veden äärellä katsellen tyyntä vedenpintaa. Kaksi peukalonkokoista nappulaa vetää veden pintaan V:n muotoista kuviota. Nappulat lähestyvät, kuvio vedessä tulee kohti. Tulee aivan rantaan, jossa seison. Vedestä alkaa nousta joku pelottava, vaikeasti kuvailtava eläin. Se on ihmistä suurempi, lyhytjalkainen ja etenee maalla ryömien. Se tulee kohti, ei nopeasti mutta uhkaavasti. Se avaa kitansa ja näen, että sillä on suu, jolla se voisi minutkin nielaista. Ja suuri määrä teräviä hampaita, joilla se voisi musertaa terveetkin luut jalastani. Tuntuu kammottavalta! Onneksi ei tarvitse syödä malarialääkkeitä jatkuvasti, huomaan ajattelevani.
Joskus myös Raamatun eläinkertomukset tulevat mukaan Lariamin harhoihin:
Illalla vähän ennen pimeän tuloa olen seisovinani veden äärellä katsellen tyyntä vedenpintaa. Kaksi peukalonkokoista nappulaa vetää veden pintaan V:n muotoista kuviota. Nappulat lähestyvät, kuvio vedessä tulee kohti. Tulee aivan rantaan, jossa seison. Vedestä alkaa nousta joku pelottava, vaikeasti kuvailtava eläin. Se on ihmistä suurempi, lyhytjalkainen ja etenee maalla ryömien. Se tulee kohti, ei nopeasti mutta uhkaavasti. Se avaa kitansa ja näen, että sillä on suu, jolla se voisi minutkin nielaista. Ja suuri määrä teräviä hampaita, joilla se voisi musertaa terveetkin luut jalastani. Tuntuu kammottavalta! Onneksi ei tarvitse syödä malarialääkkeitä jatkuvasti, huomaan ajattelevani.
21.2.2011
Lariamin harhat 4/6
Teksti: Pekka Pihl (2007)
On ilmeistä, että kuuman työpäivän jälkeen Lariamin haitat tulevat korostetusti esiin:
Hikisen ja fyysisesti rasittavan työn jälkeen olen yhtä äkkiä olevinani sademetsässä. Vastasatanut runsas vesikuuro haihtuu usvana peittäen puut ja pensaat aavemaiseen varjoonsa. Ja minusta tuntuu kuin kävelisin ylhäällä suurten puiden välissä kaukana maasta! Pensaiden, liaanien, epifyyttien ja myrkkykäärmeitten yläpuolella. Kävelen keinuen eteenpäin ja katselen vihreää maailmaa, jonka erilaisten pensaiden ja puiden lehvästöt muodostavat. Tällaista on varmaan ihan oikea sademetsäkin, ajattelen, tuhansien hyönteisten, satojen perhosten ja lintujen koti. On hyvä, että tämä on vain houre ja kuljen ylhäällä puitten latvuksissa. Alhaalla on niin tiukka pensaikko, että tuskin eteenpäin pääsisinkään.
On ilmeistä, että kuuman työpäivän jälkeen Lariamin haitat tulevat korostetusti esiin:
Hikisen ja fyysisesti rasittavan työn jälkeen olen yhtä äkkiä olevinani sademetsässä. Vastasatanut runsas vesikuuro haihtuu usvana peittäen puut ja pensaat aavemaiseen varjoonsa. Ja minusta tuntuu kuin kävelisin ylhäällä suurten puiden välissä kaukana maasta! Pensaiden, liaanien, epifyyttien ja myrkkykäärmeitten yläpuolella. Kävelen keinuen eteenpäin ja katselen vihreää maailmaa, jonka erilaisten pensaiden ja puiden lehvästöt muodostavat. Tällaista on varmaan ihan oikea sademetsäkin, ajattelen, tuhansien hyönteisten, satojen perhosten ja lintujen koti. On hyvä, että tämä on vain houre ja kuljen ylhäällä puitten latvuksissa. Alhaalla on niin tiukka pensaikko, että tuskin eteenpäin pääsisinkään.
20.2.2011
Lariamin harhat 3/6
Teksti: Pekka Pihl (2007)
Olen seisovinani hiekkarannalla. Suuren meren rannalla palmujen varjossa. Katselen hiekkaan. Hiekka alkaa liikkua! Itsestään liikkuvaa hiekkaa? Ei sentään. Jotain tummaa ilmestyy hiekan alta. Musta kummallisen näköinen eläin tunkeutuu esiin hiekasta! Sitten toinen ja sitten kolmas. Kohta rantahiekassa on iso kuilu täynnä omituisia eläimiä hosumassa kuin hengenhädässä ylös hiekan syvyydestä. Toinen toisiaan tönien, toistensa yli rynnistäen ne viuhtovat ylös ja eteenpäin. Ja kas kummaa, tässä näyssä hiekkakuilun omituiset otukset ryntäävät kaikki samaan suuntaan. Kohti kuohuvaa merta, joka hetken päästä on nielaissut viimeisenkin näkyni eläimistä! Jäljellä vain tyhjä kuilu aavalla hiekkarannalla ja Lariamin harhat aivoissani.
Olen seisovinani hiekkarannalla. Suuren meren rannalla palmujen varjossa. Katselen hiekkaan. Hiekka alkaa liikkua! Itsestään liikkuvaa hiekkaa? Ei sentään. Jotain tummaa ilmestyy hiekan alta. Musta kummallisen näköinen eläin tunkeutuu esiin hiekasta! Sitten toinen ja sitten kolmas. Kohta rantahiekassa on iso kuilu täynnä omituisia eläimiä hosumassa kuin hengenhädässä ylös hiekan syvyydestä. Toinen toisiaan tönien, toistensa yli rynnistäen ne viuhtovat ylös ja eteenpäin. Ja kas kummaa, tässä näyssä hiekkakuilun omituiset otukset ryntäävät kaikki samaan suuntaan. Kohti kuohuvaa merta, joka hetken päästä on nielaissut viimeisenkin näkyni eläimistä! Jäljellä vain tyhjä kuilu aavalla hiekkarannalla ja Lariamin harhat aivoissani.
Lariamin harhat 2/6
Teksti: Pekka Pihl (2007)
Yhdessä erikoisimmista hallusinaatioista olen olevinani suuressa ihmisjoukossa:
On taas läkähdyttävän kuuma. Katselen ihmisten hampaita. Hohtavan valkoisia hampaita joka puolella! Miksi ne ovat niin valkoiset? Sitten tajuan, että jokaisia hampaita kehystää musta naama. “Kontrasti korostaa”, ajattelen. Mustia kasvoja, valkoisia hampaita kaikkialla! Kokonaan mustia ihmisiä! Miksi ne katsovat minua? Ne piirittävät minut! Ne ojentavat käsiään minua kohti. Mustat kasvot, valkoiset hampaat! Käsissä on puuveistoksia, koruja, kortteja, karttoja, liinoja, hedelmiä, leivonnaisia. Kaikkea, mitä käsissä voi kuljettaa. Ne piirittävät minut! Ne ojentelevat tavaroita minulle. Mustat kasvot, valkoiset hampaat. Hampaitten välistä lentelee sanoja, outoja sanoja. Kuvittelen niiden puhuvan jotakin rahasta. Painan käteni rahapussin päälle. Ne tulevat lähemmäksi! Minua alkaa ahdistaa.
Mustat kasvot, valkoiset hampaat! Ryntään tyhjään linja-autoon ja lysähdän vapisten penkille. On kuuma, avaan ikkunan. Yritän rauhoittua. Äkkiä kuuluu sama ääni, outoja sanoja. Katson avattuun ikkunaan. Siinä ne taas ovat: Mustat kasvot ja valkoiset hampaat! Harkitsen vakavasti malarialääkityksen vaihtamista.
Yhdessä erikoisimmista hallusinaatioista olen olevinani suuressa ihmisjoukossa:
On taas läkähdyttävän kuuma. Katselen ihmisten hampaita. Hohtavan valkoisia hampaita joka puolella! Miksi ne ovat niin valkoiset? Sitten tajuan, että jokaisia hampaita kehystää musta naama. “Kontrasti korostaa”, ajattelen. Mustia kasvoja, valkoisia hampaita kaikkialla! Kokonaan mustia ihmisiä! Miksi ne katsovat minua? Ne piirittävät minut! Ne ojentavat käsiään minua kohti. Mustat kasvot, valkoiset hampaat! Käsissä on puuveistoksia, koruja, kortteja, karttoja, liinoja, hedelmiä, leivonnaisia. Kaikkea, mitä käsissä voi kuljettaa. Ne piirittävät minut! Ne ojentelevat tavaroita minulle. Mustat kasvot, valkoiset hampaat. Hampaitten välistä lentelee sanoja, outoja sanoja. Kuvittelen niiden puhuvan jotakin rahasta. Painan käteni rahapussin päälle. Ne tulevat lähemmäksi! Minua alkaa ahdistaa.
Mustat kasvot, valkoiset hampaat! Ryntään tyhjään linja-autoon ja lysähdän vapisten penkille. On kuuma, avaan ikkunan. Yritän rauhoittua. Äkkiä kuuluu sama ääni, outoja sanoja. Katson avattuun ikkunaan. Siinä ne taas ovat: Mustat kasvot ja valkoiset hampaat! Harkitsen vakavasti malarialääkityksen vaihtamista.
19.2.2011
Lariamin harhat 1/6
Teksti: Pekka Pihl (2007)
Lariam-tabletti suuhun ja vettä päälle. Ensimmäinen tabletti noin viikko ennen matkaa ja seuraavat viikon välein. Näin ei malarian pitäisi päästä iskemään kun matkustetaan Ghanaan, trooppiseen Länsi-Afrikkaan, jossa suuri Volta-järvi ja muut kosteikot tarjoavat hyvät olosuhteet hyönteisille. Aikaisemmin ottamamme Heliobar-niminen malarialääke on vaimon mielestä aiheuttanut painajaisia ja yöunen levottomuutta. Tämä Lariam on tehokkaampi ja valmistajan mukaan sen käytön yhteydessä on esiintynyt mm. huimausta, väsymystä ja erilaisia unihäiriöitä. Joskus myös näköhäiriöitä, mielentilan häiriöitä ja sekavuutta.
Nyt voin Lariam-hoidon vielä jatkuessa sanoa, että vaikutuksia on. Olen saanut ennen kokemattomia näkyjä, harhoja ja hallusinaatioita. Jos sinua kiinnostaa niin kerron tässä niistä muutaman. Se helpottaa kun saan jakaa nämä kokemukseni kanssasi.
Erikoiset tapahtumat alkoivat melko pian toisen lääkeannoksen ottamisen jälkeen. Erityisesti puolen päivän aikoihin toistui seuraava tunne- ja näköharha:
On kuuma ilma, polttavan kuumaa. Olen olevinani punahiekkaisella tiellä. Tien sivussa kasvit ovat pölyisiä ja suuressa epäjärjestyksessä. Kasvavia ja kuolevia kasveja sekaisin. Yli miehen korkuinen vihreä seinä molemmilla sivuilla. Laahustan eteenpäin. Vaatteet ovat liimautuneet ihoon kiinni. Hikeä pursuu ulos kaikista huokosista. Yritän taivuttaa niskaani, että näkisin auringon. Ei näy edessä. Ei näy takana. Kuumuus ahdistaa, pää painuu alas. Silloin huomaan: Kollikissan kokoinen varjo roikkuu sandaalin oikeanpuoleisesta remmistä. Aurinko ahdistaa minua suoraan ylhäältä pääni päältä!
Lariam-tabletti suuhun ja vettä päälle. Ensimmäinen tabletti noin viikko ennen matkaa ja seuraavat viikon välein. Näin ei malarian pitäisi päästä iskemään kun matkustetaan Ghanaan, trooppiseen Länsi-Afrikkaan, jossa suuri Volta-järvi ja muut kosteikot tarjoavat hyvät olosuhteet hyönteisille. Aikaisemmin ottamamme Heliobar-niminen malarialääke on vaimon mielestä aiheuttanut painajaisia ja yöunen levottomuutta. Tämä Lariam on tehokkaampi ja valmistajan mukaan sen käytön yhteydessä on esiintynyt mm. huimausta, väsymystä ja erilaisia unihäiriöitä. Joskus myös näköhäiriöitä, mielentilan häiriöitä ja sekavuutta.
Nyt voin Lariam-hoidon vielä jatkuessa sanoa, että vaikutuksia on. Olen saanut ennen kokemattomia näkyjä, harhoja ja hallusinaatioita. Jos sinua kiinnostaa niin kerron tässä niistä muutaman. Se helpottaa kun saan jakaa nämä kokemukseni kanssasi.
Erikoiset tapahtumat alkoivat melko pian toisen lääkeannoksen ottamisen jälkeen. Erityisesti puolen päivän aikoihin toistui seuraava tunne- ja näköharha:
On kuuma ilma, polttavan kuumaa. Olen olevinani punahiekkaisella tiellä. Tien sivussa kasvit ovat pölyisiä ja suuressa epäjärjestyksessä. Kasvavia ja kuolevia kasveja sekaisin. Yli miehen korkuinen vihreä seinä molemmilla sivuilla. Laahustan eteenpäin. Vaatteet ovat liimautuneet ihoon kiinni. Hikeä pursuu ulos kaikista huokosista. Yritän taivuttaa niskaani, että näkisin auringon. Ei näy edessä. Ei näy takana. Kuumuus ahdistaa, pää painuu alas. Silloin huomaan: Kollikissan kokoinen varjo roikkuu sandaalin oikeanpuoleisesta remmistä. Aurinko ahdistaa minua suoraan ylhäältä pääni päältä!
Terveisiä Namongista 7: laskeskelua
Perjantaina ei Namongissa sen raflaavampaa - onneksi.
Rakennusbudjetin parissa ovat painineet. Hyvä juttu on se, että muutamia tuotteita on saatu oletettua halvemmalla ja joku oma, budjetille edullinen laskuvirhe löytynyt.
Asiat etenevät. Rukoukset jatkuvat.
Rakennusbudjetin parissa ovat painineet. Hyvä juttu on se, että muutamia tuotteita on saatu oletettua halvemmalla ja joku oma, budjetille edullinen laskuvirhe löytynyt.
Asiat etenevät. Rukoukset jatkuvat.
18.2.2011
Pakkausajatuksia
- Viimeisin pakkausvinkki tuli juuri Namongista: ottakaan mukaan kunnollisia korvatulppia. Elämä siellä on äänekästä, kaikkina vuorokauden aikoina.
- Suihkuun ei siis välttämättä usein päästä. Niinpä lähikaupasta vaan kassillinen "suihkuja" mukaan eli kosteuspyyhkeitä. Yksittäispakattujen lisäksi meillä on mukana monta pakkausta vauvan hoitopyyhkeitä. Tulevat halvemmiksi, ne ovat hellävaraisia ja poistavat lähes tahran kuin tahran, miksi eivät siis kävisi myös suihkusta?
- Ja ovathan aurinkolasit kunnossa, aurinkovoiteet ja hattu mukana? Vaatetuksessa on hyvä ottaa huomioon, että suomalainen ajatus vähistä vaatteistä kuumassa auringonpaisteessa ei välttämättä ole hyvä. Peittävät, jopa tummat vaatteet suojelevat ja jaksaakin paremmin.
- Nyt saa syödä suolaista! Se on suorastaan terveellistä. Pidä siis huoli, että aina saatavillasi on jotain suolaista, jolla voit tasapainottaa suolatasapainosi. Energiapatukoita, suolapähkinöitä, urheilujuomaa...
- Ja lääkkeet! Malaria-, ripuli-, allergia- ja kipulääkkeet. Maitohappo bakteereja unohtamatta (niitä on muuten olemassa tehottomia ja tehokkaita, etsi sellaisia joissa bakteereja on paljon.) Meillä on mukana myös C-vitamiinia ja sinkkiä flunssan karkotukseen, monivitamiinia yleiskuntoon ja magnesiumia lihashuoltoon.
- Henkilökohtainen vinkkini on ottaa mukaan virkistävää jalkavoidetta hoitamaan väsyneitä ja turvonneita jalkoja. Kylmävoidetta hoitamaan lihaksia. Vehnänorasvoide auttaa haavojen hoidossa ja myös suojaa ihoa.
- Muovipusseja kannattaa ottaa mukaan, niille löytyy käyttöä matkalla.
- Jos eivät ole vielä kaksi laukkua täynnä, kannattaa kurkistaa omiin kaappeihin, niistä löytyy tavaraa mitä itse ei tarvitse mutta varmasti kelpaa Namongilaisille. Tyhjää ei kannata Afrikkaan asti viedä. Meillä on käyty läpi mm. liinavaatekaappi - enää en saa hermoromahdusta kaappiin katsoessani, sillä sinne on tullut tilaa. Kyllä kannattaa lähteä Ghanaan! Vaatteita, leluja, lakanoita, pyyhkeitä, kelloja, kännyköitä, silmä- ja aurinkolaseja, muovipulloja, astioita... ihan mitä vaan. Jos ei muuta keksi, niin ota mukaan vanhoja sanomalehtiä. Ne ovat kovaa valuuttaa paikallisille -vessapaperina!
- Ja sitten vielä tarkista passi, rokotustodistus, hotellin- ja yhteyshenkilön osoitteet. Ja varmuuden vuoksi lue läpi kaikki tulleet sähköpostit, jos niissä on vielä jotain oleellista muistettavaa. Ai niin, sehän oli se kaikkein tärkein juttu: joustavuus! Sille löytyy käyttöä.
Terveisiä Namongista 6: afrikkalainen yllätys
Olikin tässä kummastusta kun asiat ovat menneet afrikkalaisten järjestelyjen osalta niin hyvin. Kaikki on näyttänyt olevan kunnossa ja vähän paremminkin. Kummallista.
Mutta tulihan se mittava yllätyskin (lue: haaste) sieltä.
Ne perustukset. Hyvältähän ne näyttävät, mutta nyt on käynyt ilmi, että ne on tehty 30 % suuremmiksi kuin mitä piirustukset ovat. Asia selvisi eilen rakennusmestarin mittaillessa tarkemmin.
Seuraus: erittäin tiukalle vedetty budjetti ja vähäiset varamme eivät riitä koko terveysaseman valmiiksi saattamiseen. Jostain on karsittava. Eli juuri viilattu rakennustarvikkeiden ostosbudjetti menee uusiksi. Se on nyt tämän päivän hommana siellä Namongissa.
Päivän rukousaihe: Jarmolle ja Pekalle kärsivällisyyttä ja viisautta tähän tehtävään.
Terveysaseman koolla ja piirustuksilla on jo oma historiansa ja taustansa. Noin vuosi sitten projetijohtaja kävi Ghanassa ja juurta jaksain, moneen otteeseen selvitti arkkitehdin & muiden paikallisten kanssa minkä kokoiseen terveysasemaan meillä on varaa. Tai ei siis varaa siihenkään, mutta minkä kokoiseen sitoudumme varoja hankkimaan ja sen rakentamaan.
Piirustusten piti tulla juhannukseksi, saimme ne syksyllä.
Siinä sitten kirkolla pöydän äärellä ymmyrkäisinä ihmeteltiin niitä. Terveysasema oli 47 % suurempi kuin mitä oli sovittu ja siitä oli tullut keskussairaala. Hinta-arvio: 5,3 miljoonaa euroa. (Alkuperäisen suunnitelman hinta-arvio n. 66 000 €.)
Suomesta lähti sitten varsin tiukkasanaisia kirjeitä Ghanaan, jossa ei niin hienovaraisesti vihjailtiin että jos sopimuksista ei pidetä kiinni, niin varmaan Keniasta löytyy meidän mittakaavalle sopivia kohteita.
Seuraavat piirustukset tulivat äkkiä. Rakennus oli pienentynyt puoleen.
Kolmannessa versiossa koko taisi jo olla oikea. Piirustuksia sitten vielä viilattiin Suomen päässä.
Ghanalainen ja suomalainen rakennuskulttuuri ovat ... tuota ... hieman erilaisia. Ghanalaiset haluavat tehdä suurta ja mittavaa varoista riippumatta ja maasta löytyykin paljon keskeneräisiä rakennuksia, joita ei ole ollut varaa tehdä loppuun.
Heidän ajatuksensa oli että he joka vuosi lisäävät yhden huoneen keskussairaalaansa. Eikö teillä ole realiteetin tajua, ihmettelivät suomalaiset, se ei tule onnistumaan, varat eivät tule riittämään siihen. Ja aikaa kuluisi 20 vuotta.
Suomalaiset taas eivät suostu tulemaan ja tekemään jotain keskeneräistä. Emme halua nähdä vaivaa pelkkien seinien vuoksi, vaan terveysaseman tulee aueta tänä keväänä ja alkaa toteuttaa perustehtäväänsä. Siksi me teemme pienemmän, mutta valmiin.
Mutta saapa nähdä miten valmista tulee vai tuleeko.
Mutta tulihan se mittava yllätyskin (lue: haaste) sieltä.
Ne perustukset. Hyvältähän ne näyttävät, mutta nyt on käynyt ilmi, että ne on tehty 30 % suuremmiksi kuin mitä piirustukset ovat. Asia selvisi eilen rakennusmestarin mittaillessa tarkemmin.
Seuraus: erittäin tiukalle vedetty budjetti ja vähäiset varamme eivät riitä koko terveysaseman valmiiksi saattamiseen. Jostain on karsittava. Eli juuri viilattu rakennustarvikkeiden ostosbudjetti menee uusiksi. Se on nyt tämän päivän hommana siellä Namongissa.
Päivän rukousaihe: Jarmolle ja Pekalle kärsivällisyyttä ja viisautta tähän tehtävään.
Terveysaseman koolla ja piirustuksilla on jo oma historiansa ja taustansa. Noin vuosi sitten projetijohtaja kävi Ghanassa ja juurta jaksain, moneen otteeseen selvitti arkkitehdin & muiden paikallisten kanssa minkä kokoiseen terveysasemaan meillä on varaa. Tai ei siis varaa siihenkään, mutta minkä kokoiseen sitoudumme varoja hankkimaan ja sen rakentamaan.
Piirustusten piti tulla juhannukseksi, saimme ne syksyllä.
Siinä sitten kirkolla pöydän äärellä ymmyrkäisinä ihmeteltiin niitä. Terveysasema oli 47 % suurempi kuin mitä oli sovittu ja siitä oli tullut keskussairaala. Hinta-arvio: 5,3 miljoonaa euroa. (Alkuperäisen suunnitelman hinta-arvio n. 66 000 €.)
Suomesta lähti sitten varsin tiukkasanaisia kirjeitä Ghanaan, jossa ei niin hienovaraisesti vihjailtiin että jos sopimuksista ei pidetä kiinni, niin varmaan Keniasta löytyy meidän mittakaavalle sopivia kohteita.
Seuraavat piirustukset tulivat äkkiä. Rakennus oli pienentynyt puoleen.
Kolmannessa versiossa koko taisi jo olla oikea. Piirustuksia sitten vielä viilattiin Suomen päässä.
Ghanalainen ja suomalainen rakennuskulttuuri ovat ... tuota ... hieman erilaisia. Ghanalaiset haluavat tehdä suurta ja mittavaa varoista riippumatta ja maasta löytyykin paljon keskeneräisiä rakennuksia, joita ei ole ollut varaa tehdä loppuun.
Heidän ajatuksensa oli että he joka vuosi lisäävät yhden huoneen keskussairaalaansa. Eikö teillä ole realiteetin tajua, ihmettelivät suomalaiset, se ei tule onnistumaan, varat eivät tule riittämään siihen. Ja aikaa kuluisi 20 vuotta.
Suomalaiset taas eivät suostu tulemaan ja tekemään jotain keskeneräistä. Emme halua nähdä vaivaa pelkkien seinien vuoksi, vaan terveysaseman tulee aueta tänä keväänä ja alkaa toteuttaa perustehtäväänsä. Siksi me teemme pienemmän, mutta valmiin.
Mutta saapa nähdä miten valmista tulee vai tuleeko.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)