Ajatus viikolle: Joh. 15:16

 Ette te valinneet minua,vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.

Adven7ube - Suomen Adventtikirkko YouTubessa

 Suomen adventtikirkolla on oma YouTube-kanava: Adven7ube. Kanavalta löytyy mm. musiikkia, vlogi ja haastatteluja. Käy tutustumassa!

HopeChannel - hengellistä ohjelmaa netissä

HopeChannel Suomi on Suomen Adventtikirkon omistama ja ylläpitämä hengellisten videoiden suoratoistopalvelu. Löydät sivustolta laajan valikoiman hengellistä ohjelmaa, mm. elokuvia, dokumenttejä, musiikkia ja kesäjuhlilta Elizabeth Talbotin puheita. Käy tutustumassa!

Ei ystävyyttä ilman luottamusta

 ”Minä sanon teitä ystäviksi,” sanoo Jeesus. Mitä sinä sanot hänestä? Millainen on suhteesi Jumalaan? Onko hän sinulle erityisesti Luoja, Kaikkivaltias, Herra, Isä tai äiti, tuomari… vai ystävä?

Ystävyyttä ei ole ilman luottamusta. Vaikka viettäisin paljonkin aikaa joidenkin kanssa, ei kyse ole aidosta ystävyydestä, jos en voi luottaa heihin.

Luotammeko Jumalaan niin paljon, että olemme aidosti ystäviä? Palvelija voin olla ilman samanlaista luottamusta. Palvelijan tehtävä on totella, ja sitä voi tehdä pelosta, rangaistusta välttääkseen, miellyttämisen halusta, pakosta, tottumuksesta. Mutta molemminpuoliseen, aitoon ystävyyteen tarvitaan luottamusta ja ihan yksinkertaisesti ystävällisyyttä.

Jos Jumala haluaa mieluummin ystäviä kuin palvelijoita, niin miksi hän vaikuttaa Raamatussa välillä hyvin epäystävälliseltä, pelottavalta ja arvaamattomalta? Voiko hän oikeasti olla tosi ystävä – vai olisiko
parempi tyytyä olemaan palvelija?

Filippus oli fyysisesti paikalla, kun Jeesus sanotti ystävätoiveensa. Ilmeisesti häntäkin oli askarruttanut ero ystävällisen Jeesuksen ja sen välillä, mitä hän piti Vanhan testamentin kuvana Jumalasta. Filippus
sanoi hänelle: ”Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.” Ja tähän Jeesus vastasi: ”Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne?” (Joh. 14:8-9)

Voin kuvitella Filippuksen selittäneen: ”Kyllä minä sinut tunnen! Tiedämme millainen sinä olet ja rakastamme sinua. Vaikka olet Jumalan Poika, emme pelkää olla lähelläsi. Mutta meillä on kysymyksiä Isän suhteen. Jumalan, joka jyrisi Siinain vuorella, hukutti maailman tulvaan, tuhosi Sodoman ja Gomorran, joka poltti Aaronin pojat Nabadin ja Abihun (3. Moos. 10:1-11), käski maan nielaista Korahin, Datanin ja Abiramin (4. Moos. 16), käski kivittää Akanin perheineen (Joosua 7) ja satoi tulta Karmelin vuorella (1. Kun. 18)? Miten ihmeessä Isä voisi olla samanlainen kuin sinä?”

Ja Jeesus vastaa: ”’Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.’ (Joh. 14:9) Jos voitte luottaa minuun, voitte luottaa häneen, joka lähetti minut. Älkää ymmärtäkö noita ahdistavia ja pelottavia kertomuksia niin, että
ajattelette Jumalan olevan vähemmän ystävällinen ja lähestyttävä kuin minä. Minähän olin siellä erämaassa Israelin kansan kanssa! Se olin minä!”

Paavali ymmärsi tämän. ”Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.” (1. Kor. 10:4)

Jospa Filippus olisi jatkanut kyselyään… Jeesus, miksi määräsit Akanin ja hänen koko perheensä kivityksen, mutta estit vähän aikaa sitten aviorikoksen tehneen naisen kivityksen? Miksi jylisit niin kovaa Siinailla, mutta nyt puhut meille niin lempeästi?

Mietitäänpä millaista olisi ollut olla Siinain juurella.

”Määrää vuoren ympärillä raja ja varoita kansaa nousemasta vuorelle tai edes koskemasta sen juureen. Jokaista, joka koskettaa vuorta, rangaistakoon kuolemalla, mutta häneen ei saa koskea käsin, vaan hänet
on joko kivitettävä, keihästettävä tai ammuttava jousella. Syyllinen ei saa jäädä eloon, olkoon sitten ihminen tai karjaeläin.” (2. Moos. 19:12,13)

”Kolmantena päivänä aamun tultua alkoi jyristä ja salamoida. Vuoren yllä lepäsi raskas pilvi ja kuului voimakasta torventoitotusta, ja kansa vapisi pelosta leirissään. Mooses vei israelilaiset ulos leiristä
Jumalaa vastaan, ja he jäivät vuoren juurelle. Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. Torven ääni
kasvoi kasvamistaan, Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten.” (2. Moos. 19:16-19)

Herra sanoi Moosekselle: Mene alas ja varoita ihmisiä, etteivät he paremmin nähdäkseen tunkeudu rajan yli lähemmäksi Herraa, sillä silloin monet kuolisivat. Myös pappien, jotka muuten saavat lähestyä Herraa, täytyy puhdistautua ja pyhittää itsensä, ettei Herra musertaisi heitä.” (2. Moos. 19:21-22)

Miksi tällainen pelottava tapahtuma?

Jumala kertoo yhden syyn. ”Minä tulen sakean pilven sisällä luoksesi, jotta kansa kuulisi minun puhuvan sinun kanssasi ja siksi uskoisi myös sinua kaikkina aikoina.” (2. Moos. 19:9)

”Koko kansa oli todistamassa jylinää ja leimahtelua. Se kuuli, miten torvi soi, ja näki, miten vuori savusi. Ihmiset vapisivat tämän nähdessään ja pysyttelivät loitolla. He sanoivat Moosekselle: Puhu sinä
meille, me kuuntelemme. Mutta Jumala älköön puhuko meidän kanssamme, se on meille kuolemaksi. Mooses vastasi kansalle: ÄLKÄÄ PELÄTKÖ. Jumala on tullut tänne pannakseen teidät koetukselle ja herättääkseen teissä pelon ja kunnioituksen häntä kohtaan, ettette enää tekisi syntiä.” (2. Moos. 20:18-20)

Matkalla Siinaille israelilaiset olivat käyttäytyneet huonosti, vaikka olivat juuri saaneet kokea ihmeellisen pelastuksen Egyptistä. Miten Jumala saisi heidän huomionsa tarpeeksi pitkäksi ajaksi, jotta voisi paljastaa itsestään enemmän? Toimisiko hiljainen ääni? Entä kyyneleet? Lempeys?

Israelin kansa oli elänyt pitkään orjuudessa, kovan vallan alla. Vain dramaattinen voiman näyte herättäisi kunnioitusta ja vakuuttumista siitä, että Jumala kykenee heitä auttamaan. Toimiessaan tilanteessa tarvittavalla tavalla Jumala otti suuren riskin tulla ymmärretyksi pelottavana, kauhistuttavana jumaluutena – ei rakastettavana ystävänä. Mutta riski oli otettava, jotta kontakti säilyisi. Ilman pelonsekaista kunnioitusta he eivät kuuntelisi, eivätkä ottaisi Jumalan puhetta vakavasti. ”Herran pelko on viisauden ALKU, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.” (Sanal. 9:10) Jumalan pelko on viisauden alkupiste, josta mennään eteenpäin. Jumala on valmis tulemaan jopa vihatuksi ja väärinymmärretyksi, jotta vain voisi auttaa kansaansa. Lapsellisella tasolla olevat tarvitsevat pelkoa suojelemaan heitä ja oppiakseen uutta.

Välittäisitkö sinä niin paljon, että tekisit samoin?

Jos koulussa on tulipalo, joutuu lempeä ja rakastava opettaja huutamaan ja karjumaan saadakseen aina vaan hälisevän luokan huomion, jotta saisi heidät turvallisesti ulos rakennuksesta. Mutta joku voi kuvata tilanteen ja todistaa somessa kaikille, miten hirveä opettaja hän on. Opettaja näyttää siinä hetkessä pelottavalta ja arvaamattomalta - koska rakastaa lapsia ja tekee kaikkensa heidän turvallisuutensa eteen.

Jumala on valmis ottamaan samanlaisen riskin, kun hän toimii ääritilanteissa kansansa parhaaksi tai yrittää opettaa heitä. ”Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.” (Hepr. 12:6) Kreikankielinen sana
kurittaa tarkoittaa itse asiassa opettaa, kouluttaa, kasvattaa, nuhdella. Kun Jumala kouluttaa ja kasvattaa ihmisiä, vielä lapsellisessa vaiheessa olevat ihmiset näkevät hänet ankarana, arvaamattomana.

”Älä torju, poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua – jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan.” (Sanal. 3:11,12)

”Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osalliseksi hänen pyhyydestään. Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.” (Hepr. 12:10,11)

Raamattu antaa kuvan Jumalasta, joka välittää niin paljon ihmisistä, että hän tekee kaikkensa heidän eteensä silläkin uhalla, että hänet ymmärretään aivan väärin ja hänestä aletaan väittää valheita. Mieluiten Jumala puhuu hiljaisella äänellä – kuten Elialle. Mutta jos emme ole kykeneviä kuulemaan hiljaista ääntä, puhuu hän maanjäristyksen, tuulen ja tulen kautta. Todella vaarallisissa tilanteissa Jumalan on täytynyt ryhtyä äärimmäisiin toimenpiteisiin, jotta on saanut uuden mahdollisuuden puhua ihmisille ja saada heistä ystäviä, jotka luottavat häneen. Hän on vielä halunnut antaa ihmisille mahdollisuuden saada selville, ettei Jumalaa tarvitsekaan pelätä.

Mooses tunsi Jumalan ja hän ei pelännyt häntä, vaikka muut Siinain juurella olivat kauhistuneita. ”Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, niin kuin ihminen puhuu toiselle ihmiselle.” (2. Moos. 33:11) Mooses väitteli Jumalan kanssa, antoi neuvoja, keskusteli. He olivat ystäviä.

Saul luuli tekevänsä Jumalan työtä ja puolustavansa totuutta, vaikka hän itse asiassa oli Jumalan vihollinen. Hän palveli epäystävällistä jumalaa. Jumalaa, joka käyttäisi pakkoa ja väkivaltaa saadakseen ihmiset luopumaan harhaopista. Siksi Saul pystyi avustamaan kivityksessä. Olihan Jumalakin määrännyt kivittämään ja tappamaan! ”Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan.” (Apt. 9:1)

Miten Jumala voisi saada tämän vihaisen ja väkivaltaisen miehen, joka palveli vihaista ja väkivaltaista jumalaansa tulemaan ystävällisen Jumalan ystävälliseksi ystäväksi?

Jumala valitsi kohdata Saulin Damaskoksen tiellä dramaattisella tavalla, koska Saul ei kuullut hiljaista kuiskausta. Kirkas valo, ääni, näön menetys. Pelottavaa, mutta toimivaa. Kun Saul tajusi olleensa väärällä puolella, hän varmaan ihmetteli miksei Jumala tuhonnut häntä heti. Niinhän itse olisi tehnyt! Väärässä olevat tuhotaan! Outoa!

Tässä vaiheessa Jumala olisi voinut antaa liudan käskyjä Saulille ja hän olisi ruvennut kuuliaisesti niitä noudattamaan, mutta Jumala halusi hänestä aidon ystävän, ei pelkästään uskollista palvelijaa. Niin Saulia kehotettiin menemään kaupunkiin odottamaan. Jumala halusi hänen tutustuvan itseensä. Ananias tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Isiemme Jumala on valinnut sinut TUNTEMAAN tahtonsa, NÄKEMÄÄN Vanhurskaan ja KUULEMAAN HÄNEN OMAN ÄÄNENSÄ. Sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut.” (Apt. 22: 14,15)

Paavalin toiminta Korinttin hyvin hankalan ja vaikea seurakunnan kanssa kertoo, miten Paavali itse oli muuttunut kohdattuaan YSTÄVÄLLISEN Jumalan. Enää vallan väärinkäyttö ei kuulunut hänen toimintatapoihinsa.

”Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta.” (1. Kor. 11:1) Teologisessa kiistassa hän sanoi: ”Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.” (Room. 14:5)

Ensiksi Paavali vetosi korinttilaisiin rakkaudella. Heille hän kirjoitti rakkaudesta, mutta heihin se ei tehnyt vaikutusta ja he hylkäsivät hänen opetuksensa. Ennen kohtaamistaan Jumalan kanssa Paavali olisi kyllä tiennyt mitä tehdä – vankilaan ja kivitykseen! Mutta nyt hän päätti mennä tapaamaan heitä. Hänelle oltiin epäkohteliaita ja häntä haukuttiin ja hänen arvovaltansa kyseenalaistettiin. Kyllähän Paavali kirjoittaa isoja, mutta läsnäollessaan hän on heikko ja puheissaan vajaa!

Korinttilaiset eivät ottaneet Paavalia tosissaan ennen kuin he oppisivat kunnioittamaan häntä. Paavali palasi Efesoon miettimään, mitä tehdä. Hän päätti toimia kuten Jumala toimi Siinailla – korottaa äänensä ja kirjoitti kirvelevän kirjeen. Se oli niin ankaraa tekstiä, että hän itki kirjoittaessaan. Hän pelkäsi tulevansa väärinymmärretyksi, eikä malttanut odottaa vastausta vaan lähti takaisin Korinttiin. Hän jopa katui kirjoittamaansa. Mutta matkalla hän sai tietää, että hänen hätätoimenpiteensä oli toiminut. Hänen kirjeensä oli vastaanotettu pelonsekaisesti, ja nyt korinttilaiset olivat valmiita kuuntelemaan.

Joosuan kirjan 7. luvussa kerrotaan, miten Akan oli ottanut saalista itselleen vaikka ei pitänyt. 7:25 Joosua sanoi: Miksi syöksit meidät onnettomuuteen? Tänä päivänä Herra syöksee sinut onnettomuuteen. Israelilaiset kivittivät kuoliaaksi Akanin ja hänen omaisensa ja polttivat heidän ruumiinsa…. Näin Herran viha lauhtui.” Miten voimme ymmärtää tämän?

Tullessaan Kaananin maahan oli tärkeää, että israelilaiset oppisivat luottamaan Jumalaan ja ottamaan hänet niin vakavasti, että tekisivät kuten hän käski. He olivat kaikki suuressa vaarassa, eikä heistä pitänyt tuleman itsekästä ryöstelevää roskajoukkoa. Älkää ottako saalista itsellenne!

Silloin elettiin aikaa, jolloin ihmishenki oli halpa, ja kansa itse oli ehdottanut sääntöä: ”Rangaistakoon kuolemalla jokaista, joka kapinoi käskyjäsi vastaan, eikä tottele sinua kaikessa mitä käsket tehdä.” (Joosua 1:18)

He toimivat oman aikansa arvojen ja toimintatapojen mukaisesti. Vielä lapsellisessa kehityksen vaiheessa olevat tarvitsevat rangaistuksen uhkaa toimiakseen oikein ja ollakseen valmiita kuuntelemaan. Kuten Paavali itki kirjoittaessaan ankaraa kirjettä, itki varmaan Jumalakin Akanin kohtaloa.

Voimmeko siis oikeasti luottaa Jumalan ystävällisyyteen ja olla hänen ystäviään?

Raamatusta löytyy Jumala, joka on kaikkivaltias ja voimallinen, mutta myös yhtä armahtava, ystävällinen ja luotettava, jonka suuri päämäärä on johtaa lapsensa ymmärtävän, aidon ystävyyden vapauteen. Matkalla tähän on Jumala valmis tekemään mitä tarvitaan, myös sellaista, joka voidaan
ymmärtää väärin. Hänen viholliset ja pintapuolisesti asioita katsovat näkevät epäystävällisen Jumalan. Mutta hänen ystävänsä näkevät luotettavan Jumalan.

Ilman luottamusta ei ole ystävyyttä.

Tänä vuonna haluan kutsua sinut mukaan kohtaamaan Jumalaa luotettavana ystävänä. Minä sanon teitä ystäviksi – sanoi Jeesus. Mitä me sanomme hänestä?


Ansku Jaakkola
Saarna 14.8. 2021 Jyväskylässä

Lähteitä:
Raamattu
Graham Maxwell: Servants or Friends? Another Look at God
Harold K. Moulton: The Analytical Greek Lexicon

Ajatus viikolle: Luuk. 6:44

 "Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä."

 

Kirjaston hyllyltä: George R. Knight: Identiteettiä etsimässä

Tämä on ensimmäinen Kirjaston hyllyltä -teksti tähän blogiin. Tarkoituksena on esitellä seurakunnan pienen, mutta kiehtovan, kirjaston tarjontaa. Seurakuntalaiset voivat lainata teoksia kotiinsa (merkitse vain lainasi vihkoon, jotta kirjan sijainti ei ole yksin sinun muistisi varassa!). 

Ensimmäiseksi esiteltäväksi teokseksi sopii George R. Knightin Identiteettiä etsimässä - Adventtikirkon opilliset kehitysvaiheet (2000). Suomentanut Olavi Rouhe.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti adventtikirkon opillisista kehitysvaiheista. Mistä kaikki sai alkunsa ja miten adventtikirkon oppi on kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Esipuheessa, jonka on kirjoittanut Neal C. Wilson, painottaa lukemaan kirjan kokonaisuudessaan. Yksittäisiin mielenkiinnon kohteisiin keskittyminen voi vääristää kuvaa, koska adventtikirkon kulkemaan teologiseen tiehen kuuluu myös melkoisia harhapolkuja. Nämä asiat käydään läpi kirjassa rehellisesti, mikä auttaa uskomaan kirjoittajan pyrkimykseen antaa mahdollisimman oikea ja perusteellinen kuva aiheesta.

Kirjoittajan (ja suomentajan) käyttämä kieli on helposti ymmärrettävää, mikä tasapainottaa asiapitoisuudesta johtuvaa raskaslukuisuutta. Näin kirja on lähestyttävämpi kuin pelkän akateemiselta vaikuttavan otsikkonsa perusteella voisi arvella. Kirjaa voikin  suositella kaikille, joita aihe kiinnostaa.

Mikäli olet jo lukenut kirjan, voit jättää mielipiteesi kommentteihin. Tämä kirja tarjoaa varmasti keskustelunaiheita!

Lepo Kristuksessa - mitä kaikkea se voikaan olla?

 Lepo Kristuksessa

Mitä kaikkea Jeesus mahtoi tarkoittaa sanoessaan:
“Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon”?

Raamattutunnit lauantaisin heinä-syyskuussa 2021
Jyväskylän adventtiseurakunta, Ilmarisenkatu 18


3.7. Elämää 24/7 yhteiskunnassa

10.7. Levottomia ja ...

17.7. Levottomuuden juuret

24.7. Levon hinta

31.7. ”Tulkaa minun luokseni – -”

7.8. Lepoa perhesuhteisiin

14.8. Lepo, ihmissuhteet ja eheytyminen

21.8. Vapaa lepäämään

28.8. Levon jaksottaminen

4.9. Sapatin lepo

11.9. Kaipaus enempään

18.9. Levoton profeetta

25.9. Loppumaton lepo

Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen.

Jyväskylän adventtiseurakunta... sapattivapaalla jo vuodesta 1923

Lapsettomien lauantai: Lohduttava syli

Lohduttava syli

Kuulin lapsettomien lauantaista ensimmäistä kertaa, kun olimme mieheni kanssa toivoneet lasta noin vuoden ajan. Etsin netistä tietoa, koska mieleeni oli hiipinyt epäilys, että olisimme ”niitä”. Vuotta myöhemmin asiasta ei ollutkaan enää epäselvyyttä. Olimme tahattomasti lapsettomia.

Lapsettomien lauantai on epävirallinen muistopäivä, jota vietettiin ensimmäisen kerran Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n aloitteesta vuonna 1993. Kyseessä ei ole juhlapäivä, eikä se, että päivää vietetään äitienpäivää edeltävänä lauantaina ole sattumaa. Lapsettomien lauantai on muistopäivä. Sen tarkoituksena on tuoda esiin tahatonta lapsettomuutta, ettei joukko ihmisiä jäisi ulkopuolelle – hekin ovat Jumalalle aivan yhtä arvokkaita ja rakkaita – eikä vanhemmuutta pidettäisi itsestäänselvyytenä. Kaikki miehet eivät ole isejä, eivätkä kaikki naiset ole äitejä.

Tahaton lapsettomuus on hyvin yksityinen suru, ainakin omalta osaltani voin sanoa niin. Sittemmin olen ollut kohtalaisen avoin lapsettomuudestamme, mutta aluksi salasin suruni kaikilta, paitsi mieheltäni, joka jakoi sen kanssani – ja Jumalalta. Olisi ollut aivan liikaa vaadittu, että olisin kyennyt pukemaan tunteeni ja kokemukseni ymmärrettäviksi sanoiksi.

Lapsettomuudesta on vaikeaa puhua ulkopuolisille, ja on hyvin ikävää laittaa toinen tilanteeseen, jossa he kokevat, että heidän pitäisi sanoa jotain sopivaa ja kannustavaa. Hyväntahtoiset kehotukset olemaan stressaamatta ja kertomukset ihmeistä, jotka tapahtuivat toisille, ne voivat tehdä kipeää.

Niinpä minä käännyin Jumalan puoleen. Rukoilin johdatusta. Purin sydäntäni. Avasin hänelle pelkoni, turhautumiseni ja suruni. Rukoilin jatkuvasti, että tilanne ratkeaisi niin kuin hänen mielestään parhaaksi on.

Raamattua tutkiessani löysin kuusi kertomusta tahattomasta lapsettomuudesta.

Näistä kertomuksista tunnetuin lienee Saaran tarina (1. moos. 15-21). Se on myös pisin ja yksityiskohtaisin. Se kuvaa monia lapsettomuuden aiheuttamia tunteita, kuten epätoivoa, surua, kateutta ja lopulta asian hyväksymisen. Kun Saaralle selvisi, ettei tule raskaaksi, hän lapsen saadakseen pyysi miestään Abrahamia saamaan lapsen orjattaren kanssa. Ajan myötä Saara kasvoi naiseksi, joka nauroi kuullessaan saavansa lapsen.

Lyhyin ja ytimekkäin kertomus lapsettomuudesta on Iisakin ja Rebekan tarina: ”Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Herra kuuli hänen rukouksensa, ja Rebekka tuli raskaaksi.” (1. Moos 25:21) Tässä yhdessä ainoassa jakeessa on kuvattu kaikki, mitä ihmisen tarvitsee tehdä: kääntyä Jumalan puoleen. On tosin hieman epäselvää, kuinka huolissaan Iisakin todella olisi tarvinnut olla. Hänen isälleen Abrahamille oli luvattu, että hänen jälkeläisensä lukumäärä olisi merkittävä, ja Iisak isänsä “ainoana” poikana olisi luontaisesti osallinen kyseisestä lupauksesta. Samaan aikaan ajattelen, että Iisakin ja Rebekan oli hyvä tiedostaa, että lapset ovat Jumalan arvokas lahja myös heille, ei itsestäänselvyys.

Raakel (1. moos 29:31, 30:22). Hänen kertomuksensa on ainoa, jossa lapsettomuuden syy mainitaan: koska hänen miehensä Jaakob suosi häntä toisen vaimonsa Lean kustannuksella. Hänkin sai lopulta kaksi poikaa: Joosefin ja Benjaminin.

Hanna. (1. Sam. 1) Hänen lapsettomuudestaan puhutaan vain lyhyesti, mutta hänen surunsa nousee selvästi esiin. Hän itki rukoillessaan kirkossa niin kovasti, että pappi Eeli luuli hänen olevan juovuksissa.

Manoahin vaimon (Tuom. 13:2) sekä Elisabetin ja Sakariaan (Luuk. 1:7-25) tarinat muistuttavat jossain määrin toisiaan. Manoahin vaimon nimeä ei edes mainita koko kertomuksessa, joka on enemmän Simsonin taustatarina kuin kertomus lapsettomuudesta. Vastaavasti Elisabetin ja Sakariaan lapsettomuudesta kerrotaan Johannes Kastajan taustatarinana, mutta heidän lapsettomuudesta puhutaan myös tunteiden tasolla. Elisabetin sanat lasta odottaessaan kertoo myös lapsettomien, erityisesti naisten, kokemasta kohtalosta: “Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta.” (Luuk. 1:25) Tahattomasti lapsetonta naista halveksuttiin avoimesti.

Yhteistä kaikille näille tarinoille on, ettei heistä kukaan jää lapsettomaksi. Raamatussa pysyvästi lapsettomaksi jäävät henkilöt ovat kulkeneet elämässään polkuja, joihin ei liity perhe. Se ei tarkoita sitä, että kaikki Herraa rukoilevat saisivat lapsen. Osa tahattomasti lapsettomista jää rukouksista huolimatta pysyvästi lapsettomiksi.

Me voimme kuitenkin kääntyä Jumalan puoleen murheinemme, koska  ei mikään eikä kukaan erota meitä Jumalan rakkaudesta. Me voimme vaikka pienen lapsen lailla raivota hänelle, koska emme voi ymmärtää miksi ei voi saada jotain, mikä on toisille niin luonnollista ja itsestäänselvää. Parhaassa tapauksessa tämä lähentää suhdettamme taivaalliseen Isäämme; meidän on lähestyttävä häntä voidaksemme raivota hänelle. Niin kävi minullekin. Sain rauhan ja pystyin entistä enemmän arvostamaan sitä, miten paljolla minua oli jo siunattu. Niinpä ennen kuin tiesin tulevani äidiksi, tein kastepäätöksen.

Minä tiedän, ja pyrin niin todistamaan, että jos olisimme jääneet pysyvästi lapsettomiksi, meidät olisi kannateltu surumme yli. Tunsin niin myös silloin, kun katselin vastasyntynyttä esikoistani vastasyntyneiden teho-osastolla epävarmana hänen voinnistaan. Se on kuitenkin jo eri tarina, joka päättyi onnellisesti. Nämä kokemukset vahvistivat ymmärrystäni siitä, että meitä ei jätetä yksin surumme keskelle. Äitinä minä pyrin tarjoamaan lapsilleni lämpimän ja turvallisen sylin, mutta se on pientä verrattuna siihen, miten lohduttava voi Jumalan syli olla. Niin kuin Matteuksen evankeliumin 5. luvussa sanotaan: ”Autuaita murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.”

Tulevana sunnuntaina saan viettää äitienpäivää, nyt jo kahden lapsen äitinä. Lauantaina haluan kuitenkin muistaa omaa taivaltani sekä muita lapsettomuudesta kärsineitä. Se on aihe, joka helposti unohtuu monilta elämän monien pyöritysten lomassa. Joten kaikessa hiljaisuudessa monet tahattomasti lapsettomat katselevat elämää, ulkopuolisina. Ja sitä ulkopuolisuuden tunnetta toivoisin lievennettävän. Nämä ihmiset ovat osa elämää. Heidän lapsettomuutensa ei saa vähentää heidän arvoaan ihmisinä, läheisinä. 

Lapsettomien lauantaita voi viettää monin eri tavoin:

-Muistamalla lapsettomia, sekä tahattomasti että vapaaehtoisesti lapsettomia, rukouksessa.

-lapsettomille ystäville, kysyä kuulumiset ja ehkä sopia tapaamisesta jonkin hauskan asian äärelle. Ei ole tarpeen mainita lapsettomuutta, vaan “koska olet arvokas ystävä”.

-Käymällä Mäntykankaan hautausmaalla sijaitsevassa Hietakehdossa. Se sijaitsee siunauskappelin takana uurnametsähautausmaan keskusaukiolla. Aukion muurin laatassa on sanat “Lapselle, jota emme saaneet”. Aukiolla on myös luonnonkivi ja vesiallas, johon voi tuoda kelluvia kynttilöitä. Katoksen alla penkillä voi viivähtää hetken aukiota ympäröivän kauniin mäntymetsän rauhassa. Paikka on nimetty Aleksis Kiven Sydämeni laulun mukaan.

-Osallistumalla Simpukka ry:n tapahtumiin (https://www.simpukka.info/simpukka-viikko-2021/), kuten Tyhjän sylin hartauteen, joka pidetään Seinäjoella, mutta johon voi osallistua myös verkon välityksellä.

Tässä kerrotaan tahattoman lapsettomuuden aiheuttamasta surusta, mutta Jumalan lohduttava syli on avoin kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Kiitos Luojalle siitä!

Tuija Vangas-Heiskanen

"Ikuinen sopimus ja nimen merkitys"

 La 24.4. klo 11 etäjumalanpalvelus zoomissa

"Ikuinen sopimus ja nimen merkitys" Ansku Jaakkola

Tervetuloa keskustelemaan, pohtimaan, rakentumaan ja saamaan voimaa!

Linkin voit pyytää: 044 0231967

Vappumyyjäiset perjantaina 30.4. klo 8-13

Herkulliset, tuoreet ja itse tehdyt munkit 1,20 €/ kpl

Kotisimaa 3,5 € / litra

Toscakakku 9 € kpl

Kasvispiirakka 9 € kpl

TILAAMALLA ETUKÄTEEN varmistat, että sinulle riittää ja sovimme oman noutoajan, jotta voimme toimia mahdollisimman turvallisesti. 

Tilaukset: 044 0231967

Tervetuloa. Hyvää vappua pienessä piirissä itse kullekin!

Munkkeja ja simaa vappuna 2021

Vappumyyjäiset perjantaina 30.4. klo 8-13

Pitkän koronavuoden jälkeen on aika saada munkkeja ja simaa! Joten turvallisuusohjeita noudattaen pidämme pienimuotoiset vappumyyjäiset.

Tarjolla rajoitettu määrä MUNKKEJA ja SIMAA. Myös leivonnaisia ja kirpputori.

Herkulliset, tuoreet ja itse tehdyt munkit 1,20 €/ kpl
Kotisimaa 3,5 € / litra
Toscakakku 9 € kpl
Kasvispiirakka 9 € kpl

TILAAMALLA ETUKÄTEEN varmistat, että sinulle riittää ja sovimme oman noutoajan, jotta voimme toimia mahdollisimman turvallisesti. 

Tilaukset: 044 0231967

Tervetuloa!

PS. Suosittelemme maskin käyttöä ja muistutamme pitämään riittävät turvavälit

Hengellisesti köyhät ja rakkauden lietsontaa

 La 13.3. klo 11 jumalanpalvelus zoomissa

Saarna Jorma Räsänen: Autuaita ovat hengellisesti köyhät

Raamattutunti Ansku Jaakkola: Rakkauden lietsontaa (Jesaja 55 ja 58)

Sinä päivänä - tänä päivänä

 La 13.2. klo 11 jumalanpalvelus etänä

Pekka Pihl 

Raamattutunti: "Assyrian kukistuminen"

Saarna: "Sinä päivänä - tänä päivänä, paratiisia etsimässä"

"Nobelin Rauhan ruhtinas" ja "Väistyvä valheverho"

 La 30.1. 2021 klo 11 jumalanpalvelus zoomissa

Saarna Katri Kopponen
Raamattutunti Ansku Jaakkola "NOBELIN RAUHAN RUHTINAS"
Musiikkiesitys Maria Källman
Saarna Hilja Vehkavuori "VÄISTYVÄ VALHEVERHO"

Tervetuloa!

Linkin voi pyytää: 044 0231967

Sovinnossa koko luomakunnan kanssa (rukousviikko)

”Jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.”
(Joh 15:11)

Kol. 1:15–20 Hän pitää kaiken koossa
Mark. 4:30–32 Niin pieni kuin sinapinsiemen

Rukous

Kolmesti pyhä Jumala, me kiitämme sinua siitä, että olet luonut meidät ja rakastanut meitä.
Me kiitämme sinua läsnäolostasi meissä ja luomakunnassa.
Anna meidän oppia katsomaan maailmaa niin kuin sinä katsot sitä, rakkaudella.
Anna meidän tämän näyn toivossa tehdä työtä maailman hyväksi,
jossa oikeudenmukaisuus ja rauha kukoistavat,
sinun nimesi kunniaksi.

Ykseydessä kasvaen (rukousviikko)

”Minä olen viinipuu, te olette oksat”
(Joh 15:5a)

1. Kor. 1:10–13; 3:21–23 Onko Kristus jaettu?
Joh. 17:20–23 Niin kuin sinä ja minä olemme yhtä

Rukous

Pyhä Henki,
elämän tuova tuli ja hellä henkäys, tule ja pysy meissä.
Uudista meissä intohimo ykseyttä kohtaan niin,
että voisimme elää tuntien sen siteen, joka yhdistää meidät sinuun.
Anna kaikkien, jotka ovat pukeneet Kristuksen ylleen kasteessa,
todistaa yhdessä siitä toivosta, joka heitä kantaa.

Toiset lämpimästi vastaanottaen (rukousviikko)

 ”Te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy”
(Joh. 15:16b.)

1. Moos. 18:1–5 Abraham pitää vieraanaan enkeleitä Mamren tammistossa
Mark. 6:30–44 Jeesuksen myötätunto kaikkia näitä ihmisiä kohtaan

Rukous

Jeesus Kristus,
me tahdomme ottaa lämpimästi vastaan kanssamme olevat veljet ja sisaret.
Sinä tiedät, kuinka usein koemme avuttomuutta heidän kärsimyksensä edessä,
ja kuitenkin sinä olet aina jo meidän edellämme
ja olet jo ottanut heidät myötätuntoisesti vastaan.
Puhu heille meidän sanojemme kautta, tue heitä meidän toimiemme kautta
ja anna siunauksesi levätä meissä kaikissa. Aamen.

Lähimmäisenrakkaus ja anteeksipyytäminen

 La 23.1. 2021 klo 11 jumalanpalvelus ETÄNÄ zoomissa.

Saarna: Lähimmäisenrakkaus ja anteeksipyytäminen
Teemu Keronen

Raamattutunti: Vaikeimman kautta (Jesaja 7: 14-25; 8:1-22)
Ansku Jaakkola

Tervetuloa! Linkkiä voit pyytää: 044 0231967

Antaen Sanan muuttaa itsensä (rukousviikko)

”Sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.”
(Joh. 15:3)

5. Moos. 30:11–20 Jumalan sana on teidän lähellänne
Matt. 5:1–12 Autuaita olette te

Rukous

Kiitetty olet sinä, Jumala Isämme,
sanasi lahjasta pyhissä kirjoituksissa.
Kiitetty olet sinä sen muutoksen tuovassa voimassa.
Auta meitä valitsemaan elämä ja ohjaa meitä Hengelläsi,
että voisimme kokea sen onnen, jonka sinä niin kovin haluat jakaa kanssamme.

 

Yhdessä rukoillen (rukousviikko)

”En sano teitä enää palvelijoiksi… Minä sanon teitä ystävikseni"
(Joh. 15:15)

Room. 8:26–27 Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja
Luuk. 11:1–4 Herra, opeta meitä rukoilemaan

Rukous

Herra Jeesus,
sinun koko elämäsi oli rukousta,
täydellisessä sopusoinnussa Isän kanssa.
Opeta meitä Henkesi kautta rukoilemaan sinun rakastavan tahtosi mukaan.
Anna koko maailman uskollisten yhdistyä yhteiseen esirukoukseen ja ylistykseen,
ja anna rakkauden valtakuntasi tulla.