Vesitornin rakentamista paikallisin voimin.
Yksi tärkeimmistä hommista.
Sementtihiekka saapuu savusumussa.
Sairaalaan puolen lattiaa valettiin.
Maatakin päästiin kaivamaan ja siirtämään!1.3.2011
Muita toisen päivän töitä
Vesitornin rakentamista paikallisin voimin. Yksi tärkeimmistä hommista. Sementtihiekka saapuu savusumussa. Sairaalaan puolen lattiaa valettiin. Maatakin päästiin kaivamaan ja siirtämään!
Työmaan naapureita 1
Työmaan naapurit - varsinkin lapset - alkavat käydä tutuiksi. Moni pyytää, että hänestä otetaan valokuva.
Ohitse kulkee myös paljon naisia tuoden vettä joelta mäkeä ylöspäin. Harva heista taitaa vielä tietää, että pian vettä saa terveysaseman tontilta eikä sitä enää tarvitse hakea alhaalta joelta. Ja se on puhdasta vettä, joten joen vesi voidaan jättää eläinten käyttöön.
Nainen ja vesikanisterit.
Ohitse kulkee myös paljon naisia tuoden vettä joelta mäkeä ylöspäin. Harva heista taitaa vielä tietää, että pian vettä saa terveysaseman tontilta eikä sitä enää tarvitse hakea alhaalta joelta. Ja se on puhdasta vettä, joten joen vesi voidaan jättää eläinten käyttöön.
Nainen ja vesikanisterit.
28.2.2011
Enemmän kuin odotin
Teksti: Laura
Lähdin tänne Ghanaan odottaen paljon:
Odotin paikallisilta ihmisiltä ystävällisyyttä ja avoimuutta.
Odotin Afrikalta kuumuutta ja hikeä.
Odotin tältä matkalta uusia kokemuksia ja erilaisia näkökulmia.
Odotin paljon, mutta voin jo nyt sanoa, että olen saanut paljon enemmän!
Paikalliset asukkaat ovat sulattaneet sydämeni lämmöllään ja aitoudellaan. Kaikki tervehdykset, siunaustoivotukset, ystävälliset kädenheilautukset, iloiset ilmeet ja leveät hymyt riittäisivät itsessään tekemään tästä matkasta osallistumisen arvoisen.
Rakennustyömaalla tehty työ on ollut välillä raskastakin. Hikeä on virrannut, naarmuja ja rakkuloita on tullut, mutta työ menee eteenpäin! On palkitsevaa seurata, kuinka yhteistyö ja monen ihmisen kova aherrus tuottavat tulosta. Klinikan ja sairaalan seinät nousevat hyvää vauhtia, ikkunoita on laitettu paikoilleen ja kattorakenteita ruvetaan luomaan. On ihana olla mukana yhteistä päämäärää tavoittamassa.
Tähän asti "yleisöä" työmaalla on riittänyt :) Paikalliset asukkaat pysähtyvät useasti ohikulkumatkoillaan katselemaan työntouhuamme. Intomme ja sisumme taitaa olla ihan tarttuvaakin, sillä tänään apuumme ilmoittautui paikallisia poikia. :)
Täällä jokaiseen päivään mahtuu uusia kokemuksia, jotka opettavat ja avartavat. On kai hyväksyttävä se tosiasia, että vaikka tulin tänne auttamaan ja antamaan, niin olen saanut ainakin samalla mitalla takaisin. :)
Lähdin tänne Ghanaan odottaen paljon:
Odotin paikallisilta ihmisiltä ystävällisyyttä ja avoimuutta.
Odotin Afrikalta kuumuutta ja hikeä.
Odotin tältä matkalta uusia kokemuksia ja erilaisia näkökulmia.
Odotin paljon, mutta voin jo nyt sanoa, että olen saanut paljon enemmän!
Paikalliset asukkaat ovat sulattaneet sydämeni lämmöllään ja aitoudellaan. Kaikki tervehdykset, siunaustoivotukset, ystävälliset kädenheilautukset, iloiset ilmeet ja leveät hymyt riittäisivät itsessään tekemään tästä matkasta osallistumisen arvoisen.
Rakennustyömaalla tehty työ on ollut välillä raskastakin. Hikeä on virrannut, naarmuja ja rakkuloita on tullut, mutta työ menee eteenpäin! On palkitsevaa seurata, kuinka yhteistyö ja monen ihmisen kova aherrus tuottavat tulosta. Klinikan ja sairaalan seinät nousevat hyvää vauhtia, ikkunoita on laitettu paikoilleen ja kattorakenteita ruvetaan luomaan. On ihana olla mukana yhteistä päämäärää tavoittamassa.
Tähän asti "yleisöä" työmaalla on riittänyt :) Paikalliset asukkaat pysähtyvät useasti ohikulkumatkoillaan katselemaan työntouhuamme. Intomme ja sisumme taitaa olla ihan tarttuvaakin, sillä tänään apuumme ilmoittautui paikallisia poikia. :)
Täällä jokaiseen päivään mahtuu uusia kokemuksia, jotka opettavat ja avartavat. On kai hyväksyttävä se tosiasia, että vaikka tulin tänne auttamaan ja antamaan, niin olen saanut ainakin samalla mitalla takaisin. :)
Toinen työpäivä: muta lentää
Toisena työpäivänä päästiin jo myös muuraamaan ihan kunnolla. Mota, mota! huuto kävi äkkiä tutuksi. Laasti on kätevästi twin kielellä mota eli mutaleikkejä ollaan päästy leikkimään.
Motan tekoa.
Työnjohtaja Mr. Kofi pitää huolen, että seinä tulee suoraan.
Motan tekoa.Työnjohtaja Mr. Kofi pitää huolen, että seinä tulee suoraan.
Toinen työpäivä: Tiiliterapiaa
Tiilenkantoa on ryhmässämme kuvailtu terapeuttiseksi, rauhoittavaksi, hoitavaksi.
Kannan tämän tiilin ja sitten seuraavan. Teen fyysistä työtä, tunnen olevani elossa. Samalla tämä maailma muuttuu vähän paremmaksi paikaksi, yksi tiili kerrallaan. Saan keskittyä tähän tiileen, ei tarvitse ajatella muuta. Sen jälkeen kannan toisen, kolmannen ja neljännen. Eikä tiilien välittömästä loppumisesta ole pelkoa.
Näin siirtyy tiili tiiliterapiassa:
Kannan tämän tiilin ja sitten seuraavan. Teen fyysistä työtä, tunnen olevani elossa. Samalla tämä maailma muuttuu vähän paremmaksi paikaksi, yksi tiili kerrallaan. Saan keskittyä tähän tiileen, ei tarvitse ajatella muuta. Sen jälkeen kannan toisen, kolmannen ja neljännen. Eikä tiilien välittömästä loppumisesta ole pelkoa.
Näin siirtyy tiili tiiliterapiassa:
Rakennusryhmä 1 raportoi: Toisen työpäivän alku
Ensimmäisenä työpäivänä oli saatu kannettua tiiltä paljon ja muurattua vähän klinikan seinää. Tästä on hyvä jatkaa.
Ensimmäisen työpäivän töitä
Roskien kerääjillä riitti urakkaa.
Tiilin kantoa.
Kulmakiven muuraus.
Työmaata riittää.
Rakennusryhmä 1 raportoi: työn alku
22.2. 2011.
Jaahas, tältä täällä työmaalla siis näyttää ensimmäisen työpäivän alussa:
Jaahas, tältä täällä työmaalla siis näyttää ensimmäisen työpäivän alussa:
Poliklinikan puolen lattia on jo valettu (alempi taso).
Ylemmälle tasolle tulee sairaalanpuoli.
Tähän tulee terveysaseman lääkärin- ja sairaanhoitajien vastaanottotilat.
Poliklinikka alhaalta päin. Tontti sijaitsee mäenrinteessä.
Superrakentajat saamassa ohjeistusta.
Ja sitten jo työntouhussa.27.2.2011
26.2.2011
Välähdyksiä Valley View yliopistosta 2
Hotellihuoneiden keskellä.
Ruokasalin yläpuolella on Guidance & Counseling Centre
Naisten vessa
Miesten vessa
Yliopiston poliisi
25.2.2011
24.2.2011
Kuninkaiden luona
Offinson alueen kuninkaan Nana Wiafe Akenten luona.Hän hallitsee yli 2 miljoonan ihmisen asuinaluetta.
Toinen vasemmalta on eräs kyläpäällikkö.Vierellä neuvonantajina toimivia kylän vanhimpia.
Rakennusryhmä 1 raportoi: kuninkaallinen ensimmäinen työpäivä
Tiistai 22.2. 2011
Työmaalla työt alkoivat varsin jouhevasti aamulla klo 7 aikoihin. Suurin osa porukasta aloitti tiilensiirrolla. Muuraamaankin päästiin jo jonkin verran.
Maisematiimi, johon kuuluivat myös 9- ja 12-vuotiaat tytöt, alkoi armottoman roskienkeruun tontilta ja sen ympäristöstä. Roskat ovat täällä Ghanassa todellinen ja hyvin näkyvä ongelma. Kovasti ollaan koitettu pohtia miten saataisiin sairaalan tontti pysymään puhtaana ja opastettu paikallisia työmiehiäkin roskattomuuteen.
Alunperin oli ollut puhutte, että Offinson alueen kuningas on kutsunut meidät viralliselle vastaanotolle tiistaina klo 13. Aamulla tuli tieto, ettemme voikaan mennä kuninkaan luo, sillä sinne on pääsy vain Namongin kyläpäällikön kautta ja hän ei ole tiistaina paikalla. Työmaalla ollessa tuli tieto, että Namongin kyläpäällikkö onkin kuninkaan luona, jonne ovat kokoontuneet kaikki Offinson alueen kyläpäälliköt. Kuningas haluaa esitellä meidät heille kaikille.
Niinpä kymmeneltä lähdettiin jo pois työmaalta suihkuun ja pukeutumaan parhaimpiin vaatteisiin. Lounas olisi klo 12 ja ehtisimme sinne klo 13:ta. Sitten tulikin tieto, että meidän pitäisi jo olla paikalla klo 12, koska kuningas on lähdössä matkalle.
Paikalliset isäntämme pastori Stephen ja Ghana Adventist Health Services johtaja Annor olivat aivan täpinässä kuninkaan luo menemisestä. Ilmassa oli suorastaan pientä paniikkia ja stressiä kun bussi ei ollut jo tullut. Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt afrikkalaisten kiirehtivän meitä näin kuin nyt.
Lopulta marssimme kuninkaan palatsin sisäpihaan, josta meidät ohjattiin sisätiloihin prameaan huoneeseen odottamaan kuningasta. Kaikille ei riittänyt tuolia ja hetken päästä sihteeri tuli kutsumaan meidät yläkerran huoneeseen, joka oli isompi. Siellä siirreltiin huonekaluja ja tuotiin lisää tuoleja ja jäimme odottamaan kuningasta.
Jossain vaiheessa meille selvisi ettei kuningas tulisi tähän huoneeseen, vaikka siellä olikin valtaistuin. Päällikköjen kokous oli meneillään ja meidät kutsutaan sinne kun on oikea hetki. Aluksi menee paljon aikaa edellisen kokouksen pöytäkirjan käsittelyyn.
Palatsissa oli kuuma - sähköt eivät toimineet kuninkaallakaan. Odotus kävi pitkäksi ja lopulta väkemme vapautui sen verran että aloimme liikkua, mennä parvekkeelle ja ottaa valokuvia. Nälkäkin alkoi jo olla. Meille kyllä tarjottiin vettä, mutta se taisi olla peräisin omasta bussistamme.
Loppujen lopuksi kutsu kävi. Sisäpihan huoneessa istui kuningas valtaistuimella. Hänen oikealla sivullaan oli kolme puhemiestä, ilmeisesti kyläpäällikköjä. Heidän takanaan kirjoitettiin pöytäkirjaa isoon kirjaan. Muuten salissa oli monta kymmentä mustiin kaapuihin pukeutunutta kyläpäällikköä ja kylien vanhimpia.
Meistä viidelle tuotiin tuolit puhemiesten viereen: projektijohtaja Jarmo, rakennusmestari Pekka, pastori Ansku, Merja ja Mari. Muut odottivat sisäpihalla. Namongin kyläpäällikkö esitteli asian ja meidät puhemiehille. Sitten saimme luvan tervehtiä kuningasta. Kävimme kukin kättelemässä häntä. Kohtelias tapa on olla sanomatta mitään, katsoa maahan ja kumartaa syvään. Tervehtimisen jälkeen koko porukkamme tuli kokoussaliin sisään keskelle seisomaan.
Kolme puhemiestä nousivat ylös tervehtivät viittä istujaamme kädestä ja osaa seisovasta porukasta. Sitten pyydettiin projektijohtaja Jarmoa kertomaan projektista. Jarmo nousi seisomaan keskelle huonetta ja alkoi puhua katsoen luonnollisesti kuninkaaseen, mutta kuningas heti viittasi kädellä, että pitää puhua puhemiehille.
GHAS johtaja Annor kuiskasi Jarmolle mitä sanoa, Jarmo puhui englanniksi, Annor käänsi twiksi ja lisäsi puheeseen kaiken sen mitä halusi sanoa, sillä käännökset olivat pitkiä. Päälliköt reagoivat kun Jarmo kertoi sairaalan olevan valmis 1.4. ja kutsui heidät kaikki silloin pidettävään niiden vihkimistilaisuuteen. Ilmapiiri oli muutenkin hyvin suopea ja päälliköt puhkesivat pari kertaa spontaaneihin aplodeihin.
Sitten puhui kuningas. Hän oli hyvin tyytyväinen projektiin ja kertoi uuden sairaalan olevan tärkeä koko Namongille, Offinsolle ja Ashantin alueelle. Hän oli iloinen siitä että näin voimme yhdessä kehittää aluetta, sillä terveydenhuolto on hyvin lähellä hänen ja kyläpäälliköiden sydäntä. Kuningas lohkaisi, että uskoo kyllä sairaalan olevan valmis 1.4., koska olemme valkoisia.
Valokuvia emme ottaneet, sillä niitä ei saanut ottaa ilman lupaa. Ansku oli pyytänyt Annoria tiedustelemaan mahdollisuutta ottaa kuva, jonka voimme näyttää suomalaisille. Lopuksi kuvaukseen tulikin mahdollisuus. Jarmo, Pekka, Ansku ja Annor nousivat valtaistuimen viereen ja kuvia otettiin. Sitten he kättelivät kuningasta ja koko porukkamme poistui.
Iltapäivä levättiin työmaan ja kuninkaan palatsin koettelemuksista ja mentiin aikaisin nukkumaan, jotta olisimme aamuvarhaisella pirteänä työmaalla tekemässä parhaamme, että sairaala todella on valmis alle kuuden viikon päästä 1.4.
Työmaalla työt alkoivat varsin jouhevasti aamulla klo 7 aikoihin. Suurin osa porukasta aloitti tiilensiirrolla. Muuraamaankin päästiin jo jonkin verran.
Maisematiimi, johon kuuluivat myös 9- ja 12-vuotiaat tytöt, alkoi armottoman roskienkeruun tontilta ja sen ympäristöstä. Roskat ovat täällä Ghanassa todellinen ja hyvin näkyvä ongelma. Kovasti ollaan koitettu pohtia miten saataisiin sairaalan tontti pysymään puhtaana ja opastettu paikallisia työmiehiäkin roskattomuuteen.
Alunperin oli ollut puhutte, että Offinson alueen kuningas on kutsunut meidät viralliselle vastaanotolle tiistaina klo 13. Aamulla tuli tieto, ettemme voikaan mennä kuninkaan luo, sillä sinne on pääsy vain Namongin kyläpäällikön kautta ja hän ei ole tiistaina paikalla. Työmaalla ollessa tuli tieto, että Namongin kyläpäällikkö onkin kuninkaan luona, jonne ovat kokoontuneet kaikki Offinson alueen kyläpäälliköt. Kuningas haluaa esitellä meidät heille kaikille.
Niinpä kymmeneltä lähdettiin jo pois työmaalta suihkuun ja pukeutumaan parhaimpiin vaatteisiin. Lounas olisi klo 12 ja ehtisimme sinne klo 13:ta. Sitten tulikin tieto, että meidän pitäisi jo olla paikalla klo 12, koska kuningas on lähdössä matkalle.
Paikalliset isäntämme pastori Stephen ja Ghana Adventist Health Services johtaja Annor olivat aivan täpinässä kuninkaan luo menemisestä. Ilmassa oli suorastaan pientä paniikkia ja stressiä kun bussi ei ollut jo tullut. Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt afrikkalaisten kiirehtivän meitä näin kuin nyt.
Lopulta marssimme kuninkaan palatsin sisäpihaan, josta meidät ohjattiin sisätiloihin prameaan huoneeseen odottamaan kuningasta. Kaikille ei riittänyt tuolia ja hetken päästä sihteeri tuli kutsumaan meidät yläkerran huoneeseen, joka oli isompi. Siellä siirreltiin huonekaluja ja tuotiin lisää tuoleja ja jäimme odottamaan kuningasta.
Jossain vaiheessa meille selvisi ettei kuningas tulisi tähän huoneeseen, vaikka siellä olikin valtaistuin. Päällikköjen kokous oli meneillään ja meidät kutsutaan sinne kun on oikea hetki. Aluksi menee paljon aikaa edellisen kokouksen pöytäkirjan käsittelyyn.
Palatsissa oli kuuma - sähköt eivät toimineet kuninkaallakaan. Odotus kävi pitkäksi ja lopulta väkemme vapautui sen verran että aloimme liikkua, mennä parvekkeelle ja ottaa valokuvia. Nälkäkin alkoi jo olla. Meille kyllä tarjottiin vettä, mutta se taisi olla peräisin omasta bussistamme.
Loppujen lopuksi kutsu kävi. Sisäpihan huoneessa istui kuningas valtaistuimella. Hänen oikealla sivullaan oli kolme puhemiestä, ilmeisesti kyläpäällikköjä. Heidän takanaan kirjoitettiin pöytäkirjaa isoon kirjaan. Muuten salissa oli monta kymmentä mustiin kaapuihin pukeutunutta kyläpäällikköä ja kylien vanhimpia.
Meistä viidelle tuotiin tuolit puhemiesten viereen: projektijohtaja Jarmo, rakennusmestari Pekka, pastori Ansku, Merja ja Mari. Muut odottivat sisäpihalla. Namongin kyläpäällikkö esitteli asian ja meidät puhemiehille. Sitten saimme luvan tervehtiä kuningasta. Kävimme kukin kättelemässä häntä. Kohtelias tapa on olla sanomatta mitään, katsoa maahan ja kumartaa syvään. Tervehtimisen jälkeen koko porukkamme tuli kokoussaliin sisään keskelle seisomaan.
Kolme puhemiestä nousivat ylös tervehtivät viittä istujaamme kädestä ja osaa seisovasta porukasta. Sitten pyydettiin projektijohtaja Jarmoa kertomaan projektista. Jarmo nousi seisomaan keskelle huonetta ja alkoi puhua katsoen luonnollisesti kuninkaaseen, mutta kuningas heti viittasi kädellä, että pitää puhua puhemiehille.
GHAS johtaja Annor kuiskasi Jarmolle mitä sanoa, Jarmo puhui englanniksi, Annor käänsi twiksi ja lisäsi puheeseen kaiken sen mitä halusi sanoa, sillä käännökset olivat pitkiä. Päälliköt reagoivat kun Jarmo kertoi sairaalan olevan valmis 1.4. ja kutsui heidät kaikki silloin pidettävään niiden vihkimistilaisuuteen. Ilmapiiri oli muutenkin hyvin suopea ja päälliköt puhkesivat pari kertaa spontaaneihin aplodeihin.
Sitten puhui kuningas. Hän oli hyvin tyytyväinen projektiin ja kertoi uuden sairaalan olevan tärkeä koko Namongille, Offinsolle ja Ashantin alueelle. Hän oli iloinen siitä että näin voimme yhdessä kehittää aluetta, sillä terveydenhuolto on hyvin lähellä hänen ja kyläpäälliköiden sydäntä. Kuningas lohkaisi, että uskoo kyllä sairaalan olevan valmis 1.4., koska olemme valkoisia.
Valokuvia emme ottaneet, sillä niitä ei saanut ottaa ilman lupaa. Ansku oli pyytänyt Annoria tiedustelemaan mahdollisuutta ottaa kuva, jonka voimme näyttää suomalaisille. Lopuksi kuvaukseen tulikin mahdollisuus. Jarmo, Pekka, Ansku ja Annor nousivat valtaistuimen viereen ja kuvia otettiin. Sitten he kättelivät kuningasta ja koko porukkamme poistui.
Iltapäivä levättiin työmaan ja kuninkaan palatsin koettelemuksista ja mentiin aikaisin nukkumaan, jotta olisimme aamuvarhaisella pirteänä työmaalla tekemässä parhaamme, että sairaala todella on valmis alle kuuden viikon päästä 1.4.
23.2.2011
Lariamin harhat 6/6
Teksti: Pekka Pihl (2007)
Eräs liian usein toistuva harha on tapahtuvinaan ruokasalissa:
On pitkä pöytä. Pöydän ääressä istuu suuri joukko ihmisiä, kuninkaallista väkeä. Olen tilannut heille aterian jo monta päivää aikaisemmin ja kutsunut heidät pitkän matkan takaa juhlaillalliselle. Henkilökuntaa on valmennettu arvovieraita varten. Aterian alkamishetki on ollut olevinaan jo tunti sitten, mutta ei näy tarjoilijaa pöytää kattamassa eikä juhla-ateriaa kuulu. Huomaan olevani nolo ja hikoilevani. Siinä he istuvat ateriaa odottamassa, kuninkaallinen väki. Yritän selvittää tilannetta mielessäni. Kuinka selitän tämän epäonnistumisen. Sitten ilmestyy tarjoilija. Ojentaa haluttomasti vesipullot jokaisen eteen, mutta ateriaa ei kuulu! Tyytymättömyys juhlavieraissa lisääntyy. Olen nolo ja hikoilen. Tämä inhottava hallusinaatio ei tunnu loppuvan ikinä. Lopulta ilmoitetaan, että aterian voi noutaa sivupöydältä. Menemme sinne. Nähdessäni ruuan, huomaan, ettei se ollutkaan tilauksen ja kutsussa ilmoitetun mukainen. Olen nolo ja hikoilen. Vieraani täyttävät lautasiaan kunnes tulee ilmi, että ruoka loppuu. Se loppuu ennen kuin kaikki ovat osansa saaneet. Olen nolo ja hikoilen. Onneksi tämä on vain Lariamin luomaa harhaa, huomaan ajaattelevani.
Tässä osa erikoisista näkö- ja muista aistikokemuksista, jotka ovat minua kohdanneet sen jälkeen kun aloitin Lariam-kuurin malarian torjumiseksi. Kiitos, että olet jaksanut kuunnella ja lukea. Olo tuntuukin jo paljon paremmalta!
Eräs liian usein toistuva harha on tapahtuvinaan ruokasalissa:
On pitkä pöytä. Pöydän ääressä istuu suuri joukko ihmisiä, kuninkaallista väkeä. Olen tilannut heille aterian jo monta päivää aikaisemmin ja kutsunut heidät pitkän matkan takaa juhlaillalliselle. Henkilökuntaa on valmennettu arvovieraita varten. Aterian alkamishetki on ollut olevinaan jo tunti sitten, mutta ei näy tarjoilijaa pöytää kattamassa eikä juhla-ateriaa kuulu. Huomaan olevani nolo ja hikoilevani. Siinä he istuvat ateriaa odottamassa, kuninkaallinen väki. Yritän selvittää tilannetta mielessäni. Kuinka selitän tämän epäonnistumisen. Sitten ilmestyy tarjoilija. Ojentaa haluttomasti vesipullot jokaisen eteen, mutta ateriaa ei kuulu! Tyytymättömyys juhlavieraissa lisääntyy. Olen nolo ja hikoilen. Tämä inhottava hallusinaatio ei tunnu loppuvan ikinä. Lopulta ilmoitetaan, että aterian voi noutaa sivupöydältä. Menemme sinne. Nähdessäni ruuan, huomaan, ettei se ollutkaan tilauksen ja kutsussa ilmoitetun mukainen. Olen nolo ja hikoilen. Vieraani täyttävät lautasiaan kunnes tulee ilmi, että ruoka loppuu. Se loppuu ennen kuin kaikki ovat osansa saaneet. Olen nolo ja hikoilen. Onneksi tämä on vain Lariamin luomaa harhaa, huomaan ajaattelevani.
Tässä osa erikoisista näkö- ja muista aistikokemuksista, jotka ovat minua kohdanneet sen jälkeen kun aloitin Lariam-kuurin malarian torjumiseksi. Kiitos, että olet jaksanut kuunnella ja lukea. Olo tuntuukin jo paljon paremmalta!
22.2.2011
Rakennusryhmä 1 raportoi: perille päästiin
Ensimmäinen rakennusryhmä ilmoittautuu paikan päälle saaapuneeksi.
Lennot sujuivat hyvin. Ensimmäinen yö vietettiin Valley View -yliopiston majatalossa. Siellä toimivat suihkut!
Maanantain bussimatka Offinsoon oli pitkä ja väsyttävä, mutta onneksi matkasimme ylellisellä yliopiston bussilla, jossa oli mm. hieno vaihdekeppi ja muut tarvittavat autovarusteet kuten ilmastointi.
Matkasimme Akuapem-vuoriston kautta. Näimme kauniita maisemia, kaakaopuita, okrapeltoja, kasvavaa kassavaa, banaani- ja planteenipuita (jotka ovat ruohoja).
Perillä oltiin 7, 5 tunnin jälkeen. Siinä vaiheessa urhea joukkiomme jo ansaitsikin Pirkon hyvän herkkuaterian. Hotelli osoittautui siistiksi, mutta ongelmia aiheuttivat liian kapeat kahden hengen sängyt, joihin olisi pitänyt änkeä laajaa henkilökohtaista reviiriä omaavia toisilleen tuntemattomia suomalaisia. Projektinjohtaja kuitenkin kesti paineet ja asiat saatiin hoidettua tyydyttävällä tavalla. Unelle olikin jo tarvetta.
Olemme kiitollisia turvallisesta matkasta.
Lariamin harhat 5/6
Teksti: Pekka Pihl (2007)
Joskus myös Raamatun eläinkertomukset tulevat mukaan Lariamin harhoihin:
Illalla vähän ennen pimeän tuloa olen seisovinani veden äärellä katsellen tyyntä vedenpintaa. Kaksi peukalonkokoista nappulaa vetää veden pintaan V:n muotoista kuviota. Nappulat lähestyvät, kuvio vedessä tulee kohti. Tulee aivan rantaan, jossa seison. Vedestä alkaa nousta joku pelottava, vaikeasti kuvailtava eläin. Se on ihmistä suurempi, lyhytjalkainen ja etenee maalla ryömien. Se tulee kohti, ei nopeasti mutta uhkaavasti. Se avaa kitansa ja näen, että sillä on suu, jolla se voisi minutkin nielaista. Ja suuri määrä teräviä hampaita, joilla se voisi musertaa terveetkin luut jalastani. Tuntuu kammottavalta! Onneksi ei tarvitse syödä malarialääkkeitä jatkuvasti, huomaan ajattelevani.
Joskus myös Raamatun eläinkertomukset tulevat mukaan Lariamin harhoihin:
Illalla vähän ennen pimeän tuloa olen seisovinani veden äärellä katsellen tyyntä vedenpintaa. Kaksi peukalonkokoista nappulaa vetää veden pintaan V:n muotoista kuviota. Nappulat lähestyvät, kuvio vedessä tulee kohti. Tulee aivan rantaan, jossa seison. Vedestä alkaa nousta joku pelottava, vaikeasti kuvailtava eläin. Se on ihmistä suurempi, lyhytjalkainen ja etenee maalla ryömien. Se tulee kohti, ei nopeasti mutta uhkaavasti. Se avaa kitansa ja näen, että sillä on suu, jolla se voisi minutkin nielaista. Ja suuri määrä teräviä hampaita, joilla se voisi musertaa terveetkin luut jalastani. Tuntuu kammottavalta! Onneksi ei tarvitse syödä malarialääkkeitä jatkuvasti, huomaan ajattelevani.
21.2.2011
Lariamin harhat 4/6
Teksti: Pekka Pihl (2007)
On ilmeistä, että kuuman työpäivän jälkeen Lariamin haitat tulevat korostetusti esiin:
Hikisen ja fyysisesti rasittavan työn jälkeen olen yhtä äkkiä olevinani sademetsässä. Vastasatanut runsas vesikuuro haihtuu usvana peittäen puut ja pensaat aavemaiseen varjoonsa. Ja minusta tuntuu kuin kävelisin ylhäällä suurten puiden välissä kaukana maasta! Pensaiden, liaanien, epifyyttien ja myrkkykäärmeitten yläpuolella. Kävelen keinuen eteenpäin ja katselen vihreää maailmaa, jonka erilaisten pensaiden ja puiden lehvästöt muodostavat. Tällaista on varmaan ihan oikea sademetsäkin, ajattelen, tuhansien hyönteisten, satojen perhosten ja lintujen koti. On hyvä, että tämä on vain houre ja kuljen ylhäällä puitten latvuksissa. Alhaalla on niin tiukka pensaikko, että tuskin eteenpäin pääsisinkään.
On ilmeistä, että kuuman työpäivän jälkeen Lariamin haitat tulevat korostetusti esiin:
Hikisen ja fyysisesti rasittavan työn jälkeen olen yhtä äkkiä olevinani sademetsässä. Vastasatanut runsas vesikuuro haihtuu usvana peittäen puut ja pensaat aavemaiseen varjoonsa. Ja minusta tuntuu kuin kävelisin ylhäällä suurten puiden välissä kaukana maasta! Pensaiden, liaanien, epifyyttien ja myrkkykäärmeitten yläpuolella. Kävelen keinuen eteenpäin ja katselen vihreää maailmaa, jonka erilaisten pensaiden ja puiden lehvästöt muodostavat. Tällaista on varmaan ihan oikea sademetsäkin, ajattelen, tuhansien hyönteisten, satojen perhosten ja lintujen koti. On hyvä, että tämä on vain houre ja kuljen ylhäällä puitten latvuksissa. Alhaalla on niin tiukka pensaikko, että tuskin eteenpäin pääsisinkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)