Neljä vuotta sitten marraskuussa eräässä koulutustilaisuudessa Helsingissä istui noin 15 ihmistä samalla penkillä. He tulivat pienestä, vähäpätöisestä suomalaisesta seurakunnasta. He olivat nähneet vaivaa seurakuntansa toimivuuden eteen ja olivat rukoilleet johdatusta. Mitä seuraavaksi? Mikä on Jumalan tahto tämän pienen seurakunnan suhteen? Sitä he eivät tienneet.
Siellä he istuivat ja kuuntelivat kun rocktähti Bonoa haastateltiin. Bono kertoi mitä Raamattu sanoo vastuustamme köyhistä ja haastoi seurakuntia heräämään välinpitämättömyydestään. Silloin useammassa kohtaa tuota penkkiä heräsi samanlaisia ajatuksia: tuota meidän täytyy tehdä! Meidän täytyy toimia niiden hyväksi joilla on hyvin vähän tai ei mitään. Kuka puhui näille ihmisille? Monet heistä ovat täällä tänään paikalla. Kyseessä on Jyväskylän adventtiseurakunnan väkeä. Syntyi innostus - mutta mitä pitäisi tehdä? Missä? Miten me pystyttäisiin mitään tekemään?
Sinä vuonna P oli Ghanassa auttamassa tuntemaansa pastori Kobya sekä paikallisissa sairaaloissa. Kukakohan P:lle oli puhunut kun hän päätti sinne mennä? PE meni sinne joulukuussa. Työnteon välissä pitivät he myös lomaa ja ajoivat Ghanan kauniille rannikolle. Matkan aikana ei löytynyt huoltoasemaa, jossa olisi ollut bensaa myytävänä - niin köyhää siellä oli. Saavuttuaan hotelliin, päättivät P ja PE lähteä heti seuraavan päivän aamuna läheisempään suurempaan kaupunkiin etsimään bensaa. Kun P kaarsi auton aamulla vasemmalle päätielle näkivät he ompelukonetta päänsä päällä kantavan naisen kävelevän tien varressa. P koki, että hänen täytyy pysähtyä ja tarjota kyytiä - kenenkä puhetta P kuunteli niin tehdessään?
Nainen kertoo olevansa ompelija ja itkien rukoilleensa yön Jumalalta apua mahdottomaan tilanteeseensa. Ompelukone on rikki, hänen ja perheensä toimeentulo on vaakalaudalla. Uuden osan voi saada vain sieltä kaupungista, mutta hän ei tiedä miten sinne pääsee eikä hänellä ole varaa osaa ostaakaan. Silti hän lähti aamulla liikkeelle kävellen - kenenköhän kehotuksesta?
P ja PE ottavat hänet kyytiin. Hän voisi auttaa heitä löytämään bensaa ja he auttaisivat häntä löytämään uuden osan. Nainen esittäytyy ghanalaiseen tapaan: Elisabeth, adventisti. Hänen avullaan bensaa löytyy. Uusi osa ompelukoneeseen maksaa noin 7 €.
Käy ilmi, että P:n ja PE:n lomapaikkakunnalla kokoontuu pieni adventtiseurakunta. Elisabeth vie heidät sapattina kirkkoon - erään koulun kolmosluokan luokkahuoneeseen, jossa aikuisetkin ahtautuvat pieniin pulpetteihin. Seurakunta on aiemmin ollut noin 100 hengen seurakunta, mutta nyt väkeä oli jäljellä ehkä 15. Välillä he kokoontuivat puun alla, kanootissa, kalastajien kokoontumistilassa, luokkahuoneessa... kunnes heidät aina ajettiin pois. Maassa, jossa yhteisö on kaikki kaikessa on elintärkeää että seurakuntaperheellä olisi pysyvät, omat tilat jossa kokoontua. Monet jäsenet ovat perheidensä hylkäämiä, joka uskonsa takia tai muuten. He tarvitsevat kodin. He olivatkin saaneet maata ostettua ja hieman rakennettuakin, mutta varaa ei ollut enempään.
Seurakuntalaiset haluavat näyttää jumalanpalveluksen jälkeen heidän oikean kirkkonsa paikan. Se oli mäellä, kauniilla näköalalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti