Jumala tulee lähelle
Olen viime aikoina innostunut pohtimaan Raamatun alkukertomusten esiin nostamia teemoja – millaiset asiat hätkähdyttivät kuulijoita kauan sitten ja miten ne liittyvät meidän elämäämme nyt.
Alkukertomuksena se on hyvin erilainen kuin muut muinaiset alkukertomukset, joissa kuten Babylonialaisessa Enuma Elish -kertomuksessa on monia jumalia, riitaa, väkivaltaa ja siitä syntyy maailma. Niillä on varmaan koetettu selittää riitaista, kipeää, väkivaltaista elämää.
Raamatussa maailmaa, luomakuntaa, ihmisiä kuvataan sanoilla "hyvä", "erittäin hyvä" ja kun kaikki on valmista aloitetaan levolla. Jokainen ihminen, miehet ja naiset, ovat Jumalan kuvia – hämmästyttävä ajatus kauan sitten – mutta monille edelleenkin on vaikea hyväksyä, että KAIKKI ihmiset ovat yhtä arvokkaita.
Muinaiset kuninkaat perustelivat valtaansa sillä, että he olivat jumalia tai jumalan kuvia. He olivat erityisiä ja siksi he saivat määrätä muita. Muilla ei ollut niin väliä. Raamattu sanoo radikaalisti aivan päinvastoin: JOKAINEN ihminen, mies ja nainen, lapsi, nuori, aikuinen, vanhus on JUMALAN KUVA. Jokainen ihminen on todella arvokas. Alussa vallitsee siis rakkaus eli luottamus ja siksi kaikki on erittäin hyvää ja eletään levosta käsin.
Jokin vastavoima on kuitenkin olemassa, sitä kuvataan käärmeenä, joka luo epäluottamuksen pilven Jumalan ylle: Onko Jumala todella sanonut te ette saa…? Jumala haluaa estää teiltä tietoa, estää teitä tulemasta hänen kaltaisekseen… vaikka he jo olivat Jumalan kuvia!
Käärme luo vaihtoehtoisen todellisuuden, jossa Jumala onkin epäluotettava ja pahantahtoinen. Ja ihminen on klassisessa valintatilanteessa: kehen ja mihin luottaa?
Sellaisessahan ihmiset nytkin elävät: kenen sanomisiin luottaa? Uskoako niihin, jotka luovat epäilyksen varjoja vaikkapa nyt tällä kertaa koronarokotteen ylle?
Epäluottamus Elämän lähteen hyvyyteen, rakkauteen, luotettavuuteen alkaa. Ihmiset uskovat käärmeen valetta, että Jumala ei tahdo ihmiselle hyvää ja on vaarallinen. Mutta kun ihmiset uskoivat käärmettä samalla syntyvät myös häpeä, pelko, itsekkyys, oman edun tavoittelu, syyttely ja epätasa-arvo. Työhön tulee siunauksen lisäksi kirouksen elementti. Kun luottamus Elämän lähteeseen särkyy, itsekkyys tulee ihmisten välille. Kertomukseen tulee nopeasti mukaan väkivalta.
Millaista olisikaan miesten ja naisten elämä yhdessä, jos ei olisi mitään häpeää, itsekkyyttä ja pelkoa vaan olisi täysi ja avoin luottamus?
Luottamuksen Jumalaan särkyessä ihminen huomaa olevansa alasti eikä enää halua tulla nähdyksi sellaisena kuin on vaan peittää itsensä niin toinen toiseltaan kuin Jumalalta ja piiloutuu.
Mitä tässä tilanteessa Jumala tekee? Onko hän muuttunut? Ei, vaan hän tulee edelleen heidän luokseen niin kuin ennenkin ja aloittaa keskustelun. Niin kuin ennenkin. Jumala ei ole muuttunut – ainoastaan ihmisten käsitys hänestä on.
Hän kysyy ”Missä sinä olet”? ”Kuka sinulle sanoi…”? Ne ovat tärkeitä kysymyksiä edelleenkin meille kaikille: ennen kuin päästään mihinkään päämäärään, on tärkeää ymmärtää missä on nyt. Entä mistä on peräisin se, mitä ajattelemme? Mistä tulevat käsityksemme ja mielipiteemme? Kaikki mitä ajattelen ei ole suinkaan totta, joten omat ajatukset kaipaavat kriittistä arviointia.
Ihminen on piiloutunut, hän pelkää, häpeää, syyttää toinen toista, mutta Jumala tulee lähelle ja haluaa edelleen olla yhteydessä, vaikka epäluottamus onkin aloittanut ilkeyden, väkivallan ja pahuuden kierteen. Hän lupaa, että joku tulee, joka loppujen lopuksi murskaa itsekkyyden ja epäluottamuksen, mutta tulee samalla itse haavoitetuksi.
Ja tämä on mistä joulunkertomuksessa on kyse: Jumala tulee lähelle, ihmisen luo. Hän ei hylkää, hän ei haluaa ihmiselle pahaa, hän ei ole pelottava: hän tulee vastasyntyneenä.
Todellinen valta ei ole sellaista suuruutta, jota olemme tottuneet arvostamaan, vaan itsensä antamista – rakkautta. Tämä vauva tuli haastamaan arvomaailmamme ja kaikkialta tunkevan epäluottamuksen ja pelon Elämän lähdettä kohtaan. Hän ei olekaan arvaamaton, etäinen, vihainen, ankara, julma… vaan vauva, pieni ja avuton, jotta me voisimme luopua pelostamme ja epäluottamuksestamme häntä kohtaan, tulla takaisin Elämän lähteen luo – joka on myös Valo, jossa ei ole pimeyden häivää.
Näinä etäisyyden pitämisen aikoina Jumala haluaa edelleen tulla lähelle. Raamatun kuva Elämän lähteestä, Jumalasta, on ihmisiä luokseen kaipaava ja heitä ikävöivä.
Hän tulee avuttomana luoksemme ja elää elämän, joka näyttää millaista on elää ilman itsekkyyttä, häpeää ja pelkoa. Jopa hänen kuolemansa tarkoitus oli että ”saisimme elää yhdessä hänen kanssaan”, kuten kirjeessä tessalonikalaisille sanotaan.
Kirjeessä kolossalaisille hehkutetaan häntä: hän pelastaa meidät pimeyden – eli piiloutumisen – vallasta valon valtakuntaan. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, hänen välityksellään kaikki on olemassa – hän on siis Elämän lähde, joka pitää kaiken koossa. Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa. Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä [emme siis luota hänen hyvyyteensä]. Mutta hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon.
Saamme juhlia sitä, että Jumala tulee lähelle tehdäkseen kanssamme sovinnon, päästäkseen väleihin kanssamme, poistaakseen pelkomme ja epäluottamuksemme häntä kohtaan.
Jumala tulee lähellä, koska hän haluaa ystävystyä kanssamme. Hän haluaa, että ollaan kavereita. Tosiystävyys Jumalan kanssa saa myös aikaan sitä, että ihmisetkin tulevat paremmin toimeen keskenään.
”Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden KAIKKIA meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus.
Se joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. PELKOA EI RAKKAUDESSA OLE, VAAN TÄYDELLINEN RAKKAUS KARKOTTAA PELON." (1. Johanneksen kirje)
Jeesus on tullut poistamaan pelkomme. Täydellinen rakkaus on saapunut. On lupa levätä. On syytä iloon!
Pastori Ansku Jaakkola
Jouluisessa perhekirkossa 19.12. 2020
