Ensimmäisenä päivänä sain kuvattua alueen reunamilla liikkuvaa kalkkunaa takaapäin. Edestä päin kalkkunan näkeminen onkin sitten vähän niin ja näin, koska silloin saattaa olla lähinnä hyökkäyksen kohteena.
Toisena päivänä virallista kuvauskierrosta tehdessäni liikusteli kalkkuna taas lähellä ja nyt sain siitä kuvan edestä päin. Hyvä juttu, on se sen verran erikoisen näköinen eläin!
Mutta kalkkunapa tuli lähemmäs. Minä yritin siirtyä sivumpaan ja jatkoin kuvauksia, mutta kalkkuna tuli aina ja aina vaan mukanani ja oli koko ajan lähempänä. Sitten se tuli suoraan kohti.
Ja aivan jalkojeni juureen.
En uskaltanut lähteä nopeasti poiskaan ajatellen että sitten se tulee perään, joten juttelin kalkkunalle suomeksi ja selitin ettei minulla ollut mitään annettavaa sille. Siinä vaiheessa kalkkuna oli niin lähellä että oli jo vaikea objektiivillani ottaa siitä lähikuvaa.
Rakennusmiehet seurasivat tilannetta sivummalla huolestuneen näköisinä. Lopulta kalkkuna häiriintyi heidän huudostaan sen verran, että pääsin livahtamaan tilanteesta turvallisemmille vesille.
Sen jälkeenkin tullessani työmaan sille reunalle kuvia ottamaan, lähti kalkkuna aina minua kohti. Tällainen kiintymys oli minulle vähän liikaa, joten en enää viitsinyt sillä alueella juuri liikkua. Ja tuskin se kalkkuna kuitenkaan piti minusta ihan vain itseni vuoksi. Oikeampi ihastuksen kohde taisi olla hieno kamerani... Erkkikin kameransa kanssa sai kalkkunalta nimittäin huomiota. Ehkäpä se oli vain erittäin turhamainen uroskalkkuna - pakko päästä kuvaan yhä uudestaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti