Teksti: Pekka Pihl (2007)
Joskus myös Raamatun eläinkertomukset tulevat mukaan Lariamin harhoihin:
Illalla vähän ennen pimeän tuloa olen seisovinani veden äärellä katsellen tyyntä vedenpintaa. Kaksi peukalonkokoista nappulaa vetää veden pintaan V:n muotoista kuviota. Nappulat lähestyvät, kuvio vedessä tulee kohti. Tulee aivan rantaan, jossa seison. Vedestä alkaa nousta joku pelottava, vaikeasti kuvailtava eläin. Se on ihmistä suurempi, lyhytjalkainen ja etenee maalla ryömien. Se tulee kohti, ei nopeasti mutta uhkaavasti. Se avaa kitansa ja näen, että sillä on suu, jolla se voisi minutkin nielaista. Ja suuri määrä teräviä hampaita, joilla se voisi musertaa terveetkin luut jalastani. Tuntuu kammottavalta! Onneksi ei tarvitse syödä malarialääkkeitä jatkuvasti, huomaan ajattelevani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti