Teksti: Pekka Pihl (2007)
Yhdessä erikoisimmista hallusinaatioista olen olevinani suuressa ihmisjoukossa:
On taas läkähdyttävän kuuma. Katselen ihmisten hampaita. Hohtavan valkoisia hampaita joka puolella! Miksi ne ovat niin valkoiset? Sitten tajuan, että jokaisia hampaita kehystää musta naama. “Kontrasti korostaa”, ajattelen. Mustia kasvoja, valkoisia hampaita kaikkialla! Kokonaan mustia ihmisiä! Miksi ne katsovat minua? Ne piirittävät minut! Ne ojentavat käsiään minua kohti. Mustat kasvot, valkoiset hampaat! Käsissä on puuveistoksia, koruja, kortteja, karttoja, liinoja, hedelmiä, leivonnaisia. Kaikkea, mitä käsissä voi kuljettaa. Ne piirittävät minut! Ne ojentelevat tavaroita minulle. Mustat kasvot, valkoiset hampaat. Hampaitten välistä lentelee sanoja, outoja sanoja. Kuvittelen niiden puhuvan jotakin rahasta. Painan käteni rahapussin päälle. Ne tulevat lähemmäksi! Minua alkaa ahdistaa.
Mustat kasvot, valkoiset hampaat! Ryntään tyhjään linja-autoon ja lysähdän vapisten penkille. On kuuma, avaan ikkunan. Yritän rauhoittua. Äkkiä kuuluu sama ääni, outoja sanoja. Katson avattuun ikkunaan. Siinä ne taas ovat: Mustat kasvot ja valkoiset hampaat! Harkitsen vakavasti malarialääkityksen vaihtamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti